George C. Marshall
Tämä artikkeli käsittelee yhdysvaltalaista kenraalia. Muita George Marshall -nimisiä henkilöitä on täsmennyssivulla.
| George C. Marshall | |
|---|---|
 Marshall vuonna 1946. | |
| Yhdysvaltain 3. puolustusministeri | |
| 21. syyskuuta 1950 – 12. syyskuuta 1951 | |
| Presidentti | Harry S. Truman |
| Edeltäjä | Louis A. Johnson |
| Seuraaja | Robert A. Lovett |
| Yhdysvaltain 50. ulkoministeri | |
| 21. tammikuuta 1947 – 20. tammikuuta 1949 | |
| Presidentti | Harry S. Truman |
| Edeltäjä | James F. Byrnes |
| Seuraaja | Dean Acheson |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. joulukuuta 1880 Uniontown, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kuollut | 16. lokakuuta 1959 (78 vuotta) Washington D.C., Yhdysvallat |
| Puoliso | Katherine Boyce Tupper Elizabeth Carter Cole |
| Tiedot | |
| Uskonto | episkopaali |
| Kunnianosoitukset |  Nobelin rauhanpalkinto (1953) |
 Nimikirjoitus | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
George Catlett Marshall (31. joulukuuta 1880 Uniontown, Pennsylvania, Yhdysvallat – 16. lokakuuta 1959 Washington D.C., Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja sotilas. Hän sai arvonimen General of the Army, joka on Yhdysvaltain korkea maavoimien arvonimi ja vastaa sotamarsalkan asemaa.
Marshall valmistui vuonna 1901 upseeriksi ja työskenteli vuosina 1919–1924 kenraali John J. Pershingin adjutanttina. Vuosina 1924–1927 hän oli komennuksella Kiinassa. Marshall ylennettiin vuonna 1936 prikaatikenraaliksi. Hän oli Yhdysvaltain armeijan esikuntapäällikkö ja koko armeijan ylipäällikkö 1939–1945. Vuonna 1944 hänet ylennettiin armeijakenraaliksi.[1] Marshall vastasi koko toisen maailmansodan ajan Yhdysvaltojen sotastrategiasta ja liittoutuneiden joukkojen yhteistoiminnasta.
Sodan jälkeen Marshall toimi Kiinan suurlähettiläänä 1945–1947, jonka jälkeen hän oli Yhdysvaltain ulkoministeri vuosina 1947–1949. Vuonna 1950 hänet valittiin Yhdysvaltain puolustusministeriksi.[1] Marshall kehitti Marshall-suunnitelman, jolla paikattiin Euroopan toisessa maailmansodassa heikentynyttä taloutta. Marshall sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1953.[2]
Lähteet
- ↑ a b Blomstedt, Yrjö: ”Kuka kukin on suurpolitiikassa”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 96. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ The Nobel Prize in Peace 1953 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George C. Marshall Wikimedia Commonsissa
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
Kaarle Suuren palkinnon saajat
- Jefferson
- Randolph
- Pickering
- Marshall
- Madison
- Smith
- Monroe
- Adams
- Clay
- Van Buren
- Livingston
- McLane
- Forsyth
- Webster
- Upshur
- Calhoun
- Buchanan
- Clayton
- Webster
- Everett
- Marcy
- Cass
- Black
- Seward
- Washburne
- Fish
- Evarts
- Blaine
- Frelinghuysen
- Bayard
- Blaine
- Foster
- Gresham
- Olney
- Sherman
- Day
- Hay
- Root
- Bacon
- Knox
- Bryan
- Lansing
- Colby
- Hughes
- Kellogg
- Stimson
- Hull
- Stettinius
- Byrnes
- Marshall
- Acheson
- Dulles
- Herter
- Rusk
- Rogers
- Kissinger
- Vance
- Muskie
- Haig
- Shultz
- Baker
- Eagleburger
- Christopher
- Albright
- Powell
- Rice
- Clinton
- Kerry
- Tillerson
- Pompeo
- Blinken
| ||||||||||||||||||||||||||
