Woodrow Wilson
| Woodrow Wilson | |
|---|---|
 | |
| Yhdysvaltain 28. presidentti | |
| 4. maaliskuuta 1913 – 4. maaliskuuta 1921 | |
| Varapresidentti | Thomas R. Marshall |
| Edeltäjä | William Howard Taft |
| Seuraaja | Warren G. Harding |
| New Jerseyn 34. kuvernööri | |
| 17. tammikuuta 1911 – 1. maaliskuuta 1913 | |
| Edeltäjä | John Fort |
| Seuraaja | James Fielder |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. joulukuuta 1856 Staunton, Virginia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 3. helmikuuta 1924 (67 vuotta) Washington (D.C.), Yhdysvallat |
| Ammatti | historiantutkija, valtiotieteilijä |
| Puoliso | Ellen Wilson Edith Galt Wilson |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraatit |
| Uskonto | presbyteeri |
| Kunnianosoitukset |  Nobelin rauhanpalkinto (1919) |
 Nimikirjoitus | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Thomas Woodrow Wilson (28. joulukuuta 1856 Staunton, Virginia, Yhdysvallat – 3. helmikuuta 1924 Washington, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja akateemikko, joka toimi Yhdysvaltain 28. presidenttinä vuosina 1913–1921.[1] Hän oli Andrew Jacksonin jälkeen toinen demokraatti, joka palveli kaksi peräkkäistä kautta Valkoisessa talossa. Wilson on Yhdysvaltain historian oppineimpia presidenttejä.
Wilson valittiin Yhdysvaltain presidentiksi marraskuussa 1912. Toiselle kaudelle hänet äänestettiin 7. marraskuuta 1916.[2]
Woodrow Wilson on Yhdysvaltojen historiassa merkittävä presidentti, sillä hänen presidenttikaudelleen ajoittuvat ensimmäinen maailmansota ja Yhdysvaltojen osallistuminen kyseiseen sotaan, Yhdysvaltain keskuspankin perustaminen sekä Versailles'n rauha, jota Wilson oli neuvottelemassa. Wilsonin osuus rauhansopimuksen synnyssä oli merkittävä, sillä se pohjautui hänen esittelemäänsä Neljäntoista kohdan ohjelmaan sekä sisälsi Kansainliiton perustamisen. Kansainliiton perustaminen oli Wilsonin ajatus ja hän kiersi Euroopassa ja Yhdysvalloissa markkinoimassa ajatusta. Wilson koki pettymyksen, kun Yhdysvaltain republikaanienemmistöinen senaatti äänesti Kansainliiton jäsenyyttä vastaan. Yhdysvallat ei liittynyt Kansainliittoon.
Akateeminen ura
Wilson sai presbyteerisen kasvatuksen isältään, joka toimi pappina. Hän valmistui Princetonin yliopistosta ja toimi lakimiehenä jonkin aikaa, mutta kääntyi politologian opiskelujen puoleen ja väitteli tohtoriksi Johns Hopkinsin yliopistossa. Hän opetti oikeustiedettä ja kansantaloustiedettä Princetonissa, Bryn Mawr Collegessa ja Wesleyan Universityssä Connecticutissa. Vuonna 1902 hänestä tuli Princetonin yliopiston rehtori. Samaan aikaan hän osallistui myös politiikkaan sanomalehtikirjoituksin ja puhein. Hänen pyrkimyksensä yliopiston uudistamiseen joutuivat vastatuuleen, joten hän suostui New Jerseyn kuvernööriehdokkaaksi tuli valituksi vuonna 1911.[3]
Poliittisen uran alku ja sisäpolitiikka
Wilson nimitettiin vuonna 1912 demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi. Hän sai taakseen valitsijamiesten enemmistön, vaikka hän sai noin miljoona ääntä vähemmän kuin kaksi republikaaniehdokasta yhteensä. Republikaanien hajanaisuus siis auttoi Wilsonin voittoon. Myös kongressiin tuli demokraattienemmistö. Hän alkoi toteuttaa sisäpoliittisia uudistuksia ja sai maanlaajuista suosiota muun muassa trustien valtaa rajoittavilla toimilla. Uudistuksiin sisältyivät suojelutullimaksujen poistaminen, verotuksen uudistaminen siirtymällä progressiiviseen tuloveroon ja Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmän luominen.[3]
Wilsonin ulkopolitiikka
Yhdysvaltojen lähialueilla Wilsonille huolta aiheuttivat Meksikon, Haitin ja Dominikaanisen tasavallan levottomuudet. Vuonna 1915 Wilsonin johdolla Yhdysvaltojen joukot tekivät Haitiin maihinnousun ja miehittivät maata vuoteen 1934 asti.[4]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Wilson pyrki pitämään maansa sodan ulkopuolella ja yritti toimia välittäjänä sotivien maiden välillä. Saksalaisten suorittamasta matkustajalaiva RMS Lusitanian upottamisesta (toukokuu 1915) alkaen Yhdysvalloissa voimistui vaatimus, että sotaan on osallistuttava. Toukokuussa 1916 Wilson totesi, että Yhdysvaltojen saattaa olla pakko liittyä sotaan, jotta se saadaan loppumaan. Samalla hän ehdotti kansainvälisen rauhanjärjestön perustamista. Vuoden 1916 aikana Wilson kävi vaalikamppailua ja hänet valittiin presidentiksi toiselle kaudelle. Wilson esitti virkaanastujaispuheessaan rauhansuunnitelman, jonka tarkoitus oli lopettaa sota ilman kummankaan osapuolen voittoa. Kun Saksa ilmoitti aloittavansa Atlantilla rajoittamattoman sukellusvenesodan, Yhdysvallat katkaisi 3. helmikuuta 1917 diplomaattisuhteet Saksaan. Yhdysvallat julisti sodan Saksalle 6. huhtikuuta 1917 ja toukokuussa sen joukkoja alkoi saapua länsirintamalle. Maan valmius sodankäyntiin oli kuitenkin heikko. Voimasuhteiden muutos alkoi tuntua vasta vuonna 1918, kun keskikesällä rintamalla oli 1,2 miljoonaa amerikkalaista sotilasta.[5][3]
Sota päättyi Saksan antautumiseen marraskuussa 1918. Sen jälkeen alkoivat neuvottelut rauhanehdoista. Wilson esitti jo 8. tammikuuta 1918 Neljäntoista kohdan ohjelman, jossa sotaan johtaneita kiistoja pyrittiin ratkaisemaan, eikä ohjelmassa ollut erityisiä rangaistuksia Saksalle. Rauhaa solmittaessa alkuvuonna 1919 Ranska ja Britannia kuitenkin vaativat kovia rauhanehtoja Saksalle, ja lopullinen Versailles’n rauha 1919 oli Ranskan ja Britannian vaatimusten mukainen.[5]
Wilsonin ajatus rauhanjärjestön perustamisesta toteutui, kun Kansainliitto perustettiin 25. tammikuuta 1919, mutta hänen pettymyksekseen Yhdysvallat ei liittynyt sen jäseneksi. Tämän taustalla oli, että demokraatit menettivät marraskuussa 1918 enemmistön senaatissa, ja republikaanit vastustivat Kansainliittoon liittymistä. Wilson yritti vaikuttaa asiaan ennen lopullista päätöstä järjestämällä laajan puhekiertueen Yhdysvalloissa. Kiertueen aikana syyskuun lopussa 1919 presidentin terveys murtui. Hän hoiti kuitenkin vuoteen 1921 ulottuneen presidenttikautensa loppuun. – Senaatti vaati muutoksia myös Pariisin rauhansopimukseen, mitä Wilson ei hyväksynyt. Tämän erimielisyyden takia Yhdysvallat ei ratifioinut Pariisin rauhansopimusta. [3]
Wilson sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1919 Kansainliiton perustamisesta.[6]
Lähteet
- ↑ Woodrow Wilson White House. Viitattu 23.12.2010 (englanniksi)
- ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 73–75. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ a b c d Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7887–7888, art. Wilson, Woodrow. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- ↑ The U.S. Occupation of Haiti, 1915-1934. PDF. Report to Congress 1994.
- ↑ a b Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota. Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 95–96, 122, 126, 131, 157. Alkuteos: World War I, Day by Day. Suomentanut Ahola, Veikko ym. Gummerus kustannus, 2004. ISBN 978-951-20-6624-7.
- ↑ The Nobel Peace Prize 1919 Nobelprize.org
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Woodrow Wilson Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Woodrow Wilson Wikisitaateissa
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
| 1901–1925 | 1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes |
|---|---|
| 1926–1950 | 1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr |
| 1951–1975 | 1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov |
| 1976–2000 | 1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim |
| 2001– | 2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi |
| ||||||||||||||||||||||||||
