Kim Dae-jung
| Kim Dae-jung | |
|---|---|
| 김대중 | |
 Virallinen muotokuva, 1998. | |
| Korean tasavallan 15. presidentti | |
| 25. helmikuuta 1998 – 25. helmikuuta 2003 | |
| Pääministeri | Kim Jong-pil Park Tae-joon Lee Han-dong Chang Sang Chang Dae-whan Kim Suk-soo |
| Edeltäjä | Kim Young-sam |
| Seuraaja | Roh Moo-hyun |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. joulukuuta 1925 Hauido, Jeollanam-do, Korea |
| Kuollut | 18. elokuuta 2009 (83 vuotta) Soul, Etelä-Korea |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraattinen puolue |
| Uskonto | Roomalaiskatolisuus |
| Kunnianosoitukset |  Nobelin rauhanpalkinto (2000) |
 Nimikirjoitus | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Kim Dae-jung (hangul: 김대중; hanja: 金大中; uudistettu latinisaatio: Gim Daejung; 3. joulukuuta 1925 Haui-do, Korea – 18. elokuuta 2009 Soul, Etelä-Korea[1]) oli Korean tasavallan presidentti vuosina 1997–2003. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2000 lähestymisestään Pohjois-Korean kanssa.[2] Kim Dae-jung nousi presidentiksi keskellä talouskriisiä, ja hänen aikanaan Etelä-Korea onnistui elvyttämään taloutensa uuteen nousuun.
Elämä ennen presidenttiyttä
Kim lähti politiikkaan 1954 vastustamaan Syngman Rheeta. Hänet valittiin kansalliskokoukseen 1961, mutta Park Chung-heen vallankaappaus mitätöi vaalit. Hänet valittiin uudelleen 1962 ja 1967 vaaleissa ja hän pyrki presidentiksikin 1971. Korean keskustiedustelupalvelun (KCIA) agentit kaappasivat Kim'in hotellista Tokiosta elokuussa 1973, ja häntä oltiin kuljettamassa sidottuna merelle, mutta Japanin meri-itsepuolustusvoimat ilmeisesti havaitsi veneen ja hänet vapautettiin Soulissa viiden päivän kuluttua. Hänet kuitenkin tuomittiin 1976 viiden vuodeksi vankilaan, joka muutettiin kotiarestiksi 1978. Hänet vapautettiin Parkin salamurhan jälkeen 1979. Hänet kuitenkin pidätettiin uudelleen Chun Doo-hwanin valtaannousun ja Gwangjun tapahtumien jälkeen ja tuomittiin kuolemaan. Yhdysvaltain painostuksesta tuomio muutettiin vankeudeksi ja Kim pääsi maanpakoon. Hän asettui Bostoniin ja opetti Harvardin yliopistossa mutta palasi 1985 Koreaan, jossa hänet jälleen asetettiin kotiarestiin.
Kim pyrki presidentiksi ensimmäisissä vapaissa vaaleissa 1987. Hän sai 27 % äänistä, toinen opposition ehdokas Kim Young-sam 28 %, jolloin voittajaksi nousi Chunin seuraajakseen valitsema kenraali Roh Tae-woo. Kim oli ehdolla myös 1992 vaaleissa Kim Young-samia vastaan mutta hävisi tälle. Tämän jälkeen hän lähti Britanniaan, jossa hän opetti Clare Hallissa Cambridgen yliopistossa. Hän palasi jälleen Koreaan 1995 ja pyrki neljännen kerran presidentiksi. Maan talous oli juuri romahtanut Aasian talouskriisiin, ja hallitukseen oltiin tyytymättömiä. Oikeiston äänet jakautuivat myös kahden ehdokkaan kesken. Kimin nousu presidentiksi oli ensimmäinen kerta, kun valtapuolue luovutti rauhanomaisesti vallan oppositiosta valitulle ehdokkaalle.
Politiikka
Kimin valinta keskellä Aasian talouskriisiä johti suuriin muutoksiin maan talouselämässä. Taloutta järjesteltiin kansainvälisen valuuttarahaston ohjeiden mukaan.
Ulkopolitiikassa Kim aloitti niin sanotun päivänpaistepolitiikan Pohjois-Koreaa kohtaan, mihin sisältyi vastikkeeton talous- ja humanitaarinen apu. Maiden välien paraneminen johti Kimin ja Kim Jong-ilin väliseen kesäkuun 2000 historialliseen kokoukseen, mistä Kimille myönnettiin myöhemmin Nobelin rauhanpalkinto.[3]
Maiden suhteet pysyivät kuitenkin kireinä ja vuonna 2002 niiden kiistelemällä merialueella käytiin taistelu laivaston alusten kesken. Pohjois-Korea jatkoi myös ydinaseohjelmaansa.
Lähteet
- ↑ Etelä-Korean entinen presidentti Kim Dae-jung kuollut Helsingin Sanomat. 18.8.2009. Viitattu 18.8.2009.
- ↑ Buncombe, Andrew: Kim Dae-jung: South Korean president awarded the Nobel Peace Prize for his 'Sunshine Policy' towards the North Obituaries. 20.8.2009. The Independent. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Kim Dae-jung – Facts www.nobelprize.org. Viitattu 4.6.2019.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kim Dae-jung Wikimedia Commonsissa
- Kim Dae-jungin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
Korean tasavallan presidentit
| ||||||||||||||||||||||
