Frédéric Passy
Frédéric Passy (20. toukokuuta 1822, Pariisi Ranska – 12. kesäkuuta 1912 Neuilly-sur-Seine Ranska) oli ranskalainen poliitikko, joka omisti koko elämänsä rauhanaatteelle. Hänelle myönnettiin ensimmäinen Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1901.
Tausta
Passy syntyi sukuun, jonka jäsenet olivat loistaneet politiikassa ja tieteen maailmassa. Hänen setänsä Hippolyte Passy oli kuningas Ludvig Filipin (1830–1848) sekä Napoleon III:n (1848–1852 hallituksen ministerinä. Frédéric Passy opiskeli juristiksi ja hänestä tuli korkeimman hallinto-oikeuden (Conseil d'État) virkamies ennen antautumistaan sanomalehtityölle. Hän palasi myös yliopistomaailmaan opiskelemaan kansantaloutta ja hänestä tuli vuonna 1857 ekonomisti.
Työ rauhan puolesta
Passy saavutti mainetta esseistään ja Montpellier’n yliopiston luennoistaan kokoamallaan teoksella Leçons d'économie politique. Siinä hän julistautui vapaakaupan puolestapuhujaksi ja Richard Cobdenin seuraajaksi. Vuonna 1877 hänet valittiin jäseneksi tieteelliseen seuraan Académie des sciences morales et politiques, joka on yksi Institut de Francen viidestä akatemiasta.
Samaan aikaan kun Passy toimi Le Temps -sanomalehdessä erityisen voimakkaasti estääkseen Preussin ja Ranskan välisen sodan, hän perusti Kansainvälisen liiton rauhan puolesta (Ligue Internationale de la Paix) -järjestön 1867. Vuonna 1870 hän perusti Kansakuntien välisen sovitteluyhdistyksen (Société d'arbitrage entre les Nations), joka oli tavallaan Kansainliiton ja etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien edeltäjä. Tämän jälkeen vuonna 1889 hän perusti Kansainvälisen unionin rauhan puolesta (Union Internationale pour la paix), jonka tarkoituksena oli lähentää poliittisesti Ranskaa ja Britanniaa.
Passy valittiin kansanedustajaksi vuosien 1881 ja 1885 vaaleissa. Hän ei tullut valituksi enää vuonna 1889, koska vastusti Jules Ferryn kolonialistista politiikkaa. Hän jäi historiaan myös kansanedustajana, joka halusi kieltää sodat. Hänen aikaansaannoksenaan oli myös työntekijät hyvin huomioiva työtapaturmalaki.
Vuonna 1888 hän johti ranskalaisten kansanedustajien delegaatiota kokouksessa, josta tuli historiallinen. Hän tapasi William Randal Cremerin (Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1903), joka johti Britannian parlamentin delegaatiota. Tämän kokouksen seurauksena Ranskan, Britannian, Italian, Espanjan, Tanskan, Unkarin, Belgian ja Yhdysvaltojen edustajat perustivat Parlamenttien välisen liiton (Union interparlementaire (UIP), Inter-Parliamentary Union (IPU)). Frédéric Passy valittiin uuden järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.
Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Punaisen Ristin perustajan, sveitsiläisen Henri Dunant'n kanssa 10. joulukuuta 1901. Palkinto myönnettiin tuolloin ensimmäisen kerran.[1]
Teokset
- Mélange économique, Guillaumin, Pariisi, 1857.
- De la propriété intellectuelle (yhteistyössä V. Modeste et P. Paillote), Guillaumin, Pariisi, 1859.
- Leçons d'économie politique (koonneet E. Bertin et P. Glaize), Gras, Montpellier, 1861.
- La Démocratie et l'instruction, Guillaumin, Pariisi, 1864.
- Les Machines et leur influence sur le développement de l'humanité, Hachette, Pariisi, 1866.
- Malthus et sa doctrine, 1868.
- Histoire du travail: leçons faites aux soirées littéraires de la Sorbonne, Pariisi, 1873.
- Pour la paix, Charpentier, Pariisi, 1909.
- Sophismes et truismes, Giard et Brière, Pariisi, 1910.
Lähteet
- Tietoja Frédéric Passysta
- Elämäkerta
Viitteet
- ↑ The Nobel Peace Prize 1901 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
| ||||||||||||||||||||||
