Kansainvälinen atomienergiajärjestö

Kansainvälinen atomienergiajärjestö
International Atomic Energy Agency
Perustettu	1957
Tyyppi	YK:n yhteistyöjärjestö
Päämaja	Wien, Itävalta
Jäsenet	177 jäsenmaata
Pääsihteeri	Rafael Grossi
Kattojärjestö	Yhdistyneet kansakunnat
Tunnustukset	Nobelin rauhanpalkinto (2005)
Aiheesta muualla
www.iaea.org
Infobox OKNimi-testi OK

Kansainvälinen atomienergiajärjestö (engl. International Atomic Energy Agency, IAEA^[1]) on Yhdistyneiden kansakuntien alainen järjestö, joka pyrkii edistämään rauhanomaista ydinenergian käyttöä. IAEA myös edistää säteilyturvallisuutta, ydinturvallisuutta ja ydinaseriisuntaa. Se perustettiin 1957 Yhdysvaltain ehdotuksen pohjalta.

Järjestö ja sen johtaja Mohamed ElBaradei saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2005.^[2]

Historia

IAEA:n perustamista ehdotti Yhdysvaltojen presidentti Dwight Eisenhower historiallisessa Atomit rauhan puolesta -puheessaan YK:n yleiskokoukselle vuonna 1953. Muutaman vuoden kuluttua järjestö perustettiin 29. heinäkuuta 1957 Eisenhowerin ehdotuksen mukaisesti.

IAEA oli kylmän sodan aikana melko voimaton järjestö, sillä ydinasevaltiot, erityisesti Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, kävivät asevarustelukilpaa myös ydinaseiden saralla. Vuonna 1968 voimaanastunut ydinsulkusopimus jäädytti ydinasevaltioiden määrän viiteen. Muiden valtioiden piti luvata olla hankkimatta ydinaseita ja tehdä IAEA:n kanssa sopimus ydinmateriaalistaan.^[3]

Kylmän sodan jälkeen IAEA:n asema on ollut nousussa. Ydinsulkusopimuksesta tehtiin pysyvä 1995 ja seuraavana vuonna solmittiin ydinkoekieltosopimus. Kun Irakin ja Pohjois-Korean aseohjelmista alettiin huolestua ja ydinterrorismin uhkaa pelätä, IAEA:sta on tullut maailmaanlaajuinen ydintekniikan käytön valvoja. IAEA ei kuitenkaan ole pystynyt estämään esimerkiksi Pohjois-Korean ydinaseiden kehitystä. Lisäksi järjestö oli voimaton, kun Yhdysvallat hyökkäsi 2003 liittolaisineen Irakiin, vaikka IAEA:n raportti vakuutti, ettei Irakissa ollut salaista ydinaseohjelmaa.^[3]

Toiminta

Kansainvälisen atomienergiajärjestö (IAEA) on Yhdistyneiden kansakuntien yhteistyöjärjestö, jolla ei kuitenkaan ole erityisjärjestön asemaa. Se rohkaisee ja avustaa ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön tähtävää tutkimusta, edistää tieteellistä ja teknistä tiedonvaihtoa, toimii materiaalien, palveluiden ja laitteistojen välittäjänä ja vakiinnutta ydinturvallisuuteen liittyviä standardeja. IAEA:n pitää varmistaa, ettei sen tarjoamaa apua käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin. IAEA valvoo lisäksi ydinsulkusopimusta.^[4]

IAEA ei itse pysty määräämään sanktiota ydinaseita kehittäville valtioille. Sen rooli on tutkia, antaa lausuntoja ja tehdä suosituksia YK:lle. YK:n turvallisuusneuvostolla on lopullinen valta toimia IAEA:n löytöjen ja suositusten perusteella.^[5]

IAEA:n toiminnasta vastaa 35-jäseninen johtokunta, ja sen toimintaa ohjaa vuosittain kokoontuva konferenssi, jossa kaikki sen jäsenmaat ovat edustettuna.^[4] Vuonna 2016 IAEA:lla oli 168 jäsenvaltiota.^[6] Sen päämaja on Wienissä, ja yhteystoimistot New Yorkissa ja Genevessä sekä tutkimuslaitokset Seibersdorfissa, Monacossa ja Triestessä.^[7]

Pääsihteerit

IAEA:n pääsihteerinä toimii tällä hetkellä argentiinalainen Rafael Grossi.

Nimi	Maa	Vuosina
W. Sterling Cole	Yhdysvallat	1957–1961
Sigvard Eklund	Ruotsi	1961–1981
Hans Blix	Ruotsi	1981–1997
Mohamed ElBaradei	Egypti	1997–2009
Yukiya Amano	Japani	2009–2019
Rafael Grossi	Argentiina	2019–

IAEA:n johto

Pääsihteerin lisäksi järjestöllä on kuusi apulaispääjohtajaa:

• Aldo Malavasi, ydinfysiikan ja sen sovellusten osaston johtaja.
• Yang Dazhu, teknisen yhteistyön osaston johtaja.
• Massimo Aparo, ydinainevalvonnan osaston johtaja, vt^[8]
• Mihail Tšudakov, ydinenergiaosaston johtaja.
• Juan Carlos Lentijo, ydinturvallisuusosaston johtaja.
• Janice Dunn Lee, hallintojohtaja.

Lähde^[9]

Viimeaikaisia tapahtumia

Viime aikoina IAEA on saanut mainetta aseistariisuntatehtäviensä ansiosta. IAEA:n tehtäviin kuuluu YK:n ydinsulkusopimuksen valvominen ja ydinaseriisunnan edistäminen. Erityisesti huomiota saivat IAEA:n tarkastustoimet Irakissa. YK:n turvallisuusneuvosto antoi tehtäväksi selvittää tarkastuksin löytyykö Irakista joukkotuhoaseita. Yhdysvallat oli uhannut hyökätä Irakiin jos Irak ei noudata käskyä luopua joukkotuhoaseista. IAEA:n tarkastajat eivät löytäneet merkkejä joukkotuhoaseista, mutta joutuivat poistumaan maasta kun Yhdysvallat ilmoitti hyökkäävänsä maahan joka tapauksessa. IAEA:n asetarkastajien johtaja, ruotsalainen Hans Blix on sanonut, että asetarkastuksin olisi pystytty hyvin nopeasti varmentamaan Irakin joukkotuhoaseettomuus.

IAEA:n työ ydinaseriisunnan ja ydinvoiman rauhanomaisen käytön edistämiseksi palkittiin vuonna 2005 Nobelin rauhanpalkinnolla, joka jaettiin järjestön ja sen silloisen pääsihteerin Mohamed El Baradein kesken. Perusteeksi Nobel-komitea mainitsi palkittujen "ponnistelut ydintekniikan sotilaallisen käytön ehkäisemiseksi sekä ydinvoiman rauhanomaisen käytön parhaan mahdollisen turvallisuuden varmistamiseksi". Lisäksi Nobel-komitea korosti "menneinä vuosikymmeninä keskittäneensä tarmonsa vähentääkseen ydinaseiden merkitystä kansainvälisessä politiikassa, tähdäten niiden kieltämiseen. Se, ettei maailma ole tässä suhteessa kokenut juurikaan edistystä viime aikoina, tekee ydinaseiden vastustamisen entistäkin tärkeämmäksi."

Lähteet

• Hanhimäki, Jussi M.: The United Nations – A Very Short Introduction. New York, NY: Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-022270-3.
• Leisma, Inka (toim.): Yhdistyneet kansakunnat – järjestelmä ja toiminta yksissä kansissa. Helsinki: Suomen YK-liitto, 2009. ISBN 978-952-9694-73-0.

Viitteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansainvälinen atomienergiajärjestö.

• Kansainvälisen atomienergiajärjestön kotisivut
• Nobel-komitean tiedote ja perustelut vuoden 2005 Nobel-palkinnolle

n k m Yhdistyneet kansakunnat Järjestelmä Tärkeimmät elimet Peruskirja Yleiskokous Yleiskokouksen puheenjohtaja Turvallisuusneuvosto Jäsenet Turvallisuusneuvoston puheenjohtaja Talous- ja sosiaalineuvosto Talous- ja sosiaalineuvoston puheenjohtaja Sihteeristö Pääsihteeri Varapääsihteeri Kansainvälinen tuomioistuin Huoltohallintoneuvosto Rahastot ja ohjelmat UNDP UNCDF UNV UNEP UNFPA UN-Habitat UNICEF WFP Tutkimus ja koulutus UNICRI UNIDIR UNRISD UNITAR UNSSC UNU Muut elimet ja YK-organisaatiot ITC UNAIDS UNCTAD UNGEGN UNGGIM UNHCR UNOPS UNRWA UN Women Erityisjärjestöt FAO ICAO IFAD ILO IMF IMO ITU UNESCO UNIDO UNWTO UPU WHO WIPO WMO Maailmanpankkiryhmä IBRD IDA IFC Sihteeristön toimitilat ja osastot Päämaja Sihteeristön rakennus Konferenssirakennus Yleiskokouksen rakennus YK Geneve Kansojen palatsi YK Nairobi YK Wien EOSG DCO DESA DGACM DGC DMSPC DOS DPO DPPA DSS OCHA OCT ODA OHCHR OIOS OLA OOSA OSAA SRSG/CAAC SRSG/SVC SRSG/VAC UNDRR UNODC UN-OHRLLS UNOP UN Youth Eettiset kysymykset Oikeusasiamies ja sovittelu Oikeushallinto Jäsenvaltiot Jäsenvaltiot Laajentuminen Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot YK-suurlähettiläs Luettelo

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI 2 VIAF Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia 2 Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani Tšekki Australia Kreikka Kroatia Puola Portugali Tieteilijät CiNii Henkilöt ISIL OCLC-V5E Muut Encyclopedia of Modern Ukraine IdRef