Joseph Austen Chamberlain (16. lokakuuta 1863 Lontoo – 17. maaliskuuta 1937 Birmingham) oli brittiläinen valtiomies, poliitikko, jolle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1925.[1] Hän oli radikaalipoliitikko Joseph Chamberlainin poika ja myöhemmän pääministerin Neville Chamberlainin velipuoli.
Suoritettuaan opintonsa Cambridgen yliopistossa Chamberlain matkusteli paljon Euroopassa ja eritoten Ranskassa ja Berliinissä. Palattuaan takaisin Lontooseen hänet nimitettiin parlamentin jäseneksi 1892 konservatiivipuolueen edustajana. Valtiovarainministerinä hän toimi vuosina 1903–1905 ja uudelleen 1921. Intian asioista vastaavana valtiosihteerinä hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana 1915–1917, ja tämän jälkeen hänet nimitettiin sotakabinetin jäseneksi vuosiksi 1918–1919.
Vuosina 1925 ja 1928 hän toimi maansa ulkoministerinä ja oli yksi Yhdistyneen kuningaskunnan valtiomiehistä, jotka Gustav Stresemannin ja Aristide Briandin kanssa saivat aikaan Locarnon sopimukset vuonna 1925. Tänä samaisena vuonna hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto yhdessä yhdysvaltalaisenCharles Dawesin kanssa.
Lähteet
↑The Nobel Peace Prize 1925 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Austen Chamberlain Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Austen Chamberlain Wikimedia Commonsissa
