Rauhanturvaaminen

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tehtävälistojen ajantasaisuuden voisi tarkistaa, varsinkin Suomen osalta.

Rauhanturvaaminen on tapa, jolla yritetään auttaa valtioita ja muita kiistanalaisia osapuolia luomaan olosuhteet pysyvälle rauhalle. Yleensä termillä viitataan YK:n rauhanturvajoukkoihin, joiden mandaatti perustuu YK:n peruskirjan lukuihin VI (riitojen rauhanomainen selvittely: artiklat 33–38^[1]) tai VII (aktiiviset toimenpiteet rauhaa ja turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa: artiklat 39–51.^[2])

Rauhanturvaamisoperaatiot

Pääartikkeli: Luettelo YK:n rauhanturvaoperaatioista

Pääartikkeli: Luettelo ei-YK vetoisista kriisinhallintaoperaatioista

Operaatiotyypit

YK:n rauhanturvaoperaatiot jakautuvat kolmeen tyyppiin niissä käytettävän voiman mukaan

• sotilastarkkailijaoperaatiot
• perinteiset rauhanturvaoperaatiot
• alueellisten toimijoiden johtamat operaatiot

Sotilastarkkailijaoperaatiot soveltuvat erittäin hyvin perinteisten asevoimien välisten kriisien jälkiselvittelyyn. Tämäntyyppisessä operaatiossa kriisialueelle lähetetään muutamista kymmenistä upseereista koostuva joukko, jonka tehtävänä on pienin partioin ja tarkkailuasemin valvoa, että osapuolet noudattavat tulitaukoa. Mahdolliset tulitaukoloukkaukset raportoidaan YK:n päämajaan New Yorkiin. Vaikka sotilastarkkailijoilla ei ole mitään keinoja ehkäistä vihollisuuksien puhkeamista, jos tähän on poliittista halua, tahattomat tai yksittäisten henkilöiden aiheuttamat loukkaukset kyetään tehokkaasti selvittämään rauhanomaisesti. Samalla molemmat osapuolet voivat luottaa siihen, ettei vastustaja voi suorittaa merkittäviä sotilaallisia toimenpiteitä salassa. Sotilastarkkailijoiden upseeritausta mahdollistaa järkevän sotilaallisen tilannearvioinnin ja antaa tarkkailijoille kyvyn arvioida, miten merkittäviä erilaiset tapahtumat alueella ovat. Samalla sotilastausta ja -arvo helpottavat vuorovaikutusta kriisin osapuolten sotavoimien kanssa.

Perinteisessä rauhanturvaoperaatiossa YK:n tunnuksin toimivia joukkoja lähetetään kahden aselepoon päätyneen osapuolen joukkojen väliselle puskurivyöhykkeelle varmistamaan tulitauon pitävyys. Joukot on yleensä varustettu kevyellä aseistuksella ja mahdollisesti panssaroiduilla ajoneuvoilla. Joukkojen tehtävänä on partioinnilla ja vartiopisteiden miehittämisellä valvoa aselepoehtojen noudattamista ja estää tahattomat tai yksittäisten toimijoiden suorittamat tulitaukorikkomukset. Joukot eivät kuitenkaan kykene tekemään vastarintaa, jos jompikumpi osapuoli päättää aloittaa sotatoimet. Operaatioon voi lisäksi kuulua sotilastarkkailijoita, jotka on sijoitettu joko rauhanturvajoukon varsinaiselle toimialueelle tai rauhallisemmalle sivusuunnalle. Nykyään perinteisen kaltaisia operaatioita on toteutettu myös sisällissodasta kärsivissä tai sen uhkaamissa maissa.

Perinteisessä rauhanturvaamisessa rauhanturvajoukko toimii YK:n alaisuudessa ja sen komentaja vastaa toimistaan YK:n pääsihteerille. Kotimaalla ei ole oikeutta käyttää joukkoa tiedusteluun tai muuhun mandaatin ulkopuoliseen toimintaan, vaikka se yleensä vastaakin osastonsa huollosta. Operaatioon osallistuvat joukot käyttävät yleensä YK:n sinistä barettia/kypärää sekä valkoisiksi maalattuja ajoneuvoja suurikokoisin UN-tunnuksin.

Muissa operaatioissa, jotka ovat yleistyneet Bosnian sodan jälkeen, YK antaa paikalliselle toimijalle (Nato, EU, ETYJ, Afrikan unioni, Australia) valtuudet sijoittaa joukkoja erottamaan taistelevat osapuolet tai tukemaan paikallista hallintoa. Joukot ovat asettajaorganisaation tai -valtion suorassa käskyvallassa ja niiden valmius voimankäyttöön on melko suuri. Tyypillisesti ne kykenevät vastatoimiin, mikäli jokin osapuoli yrittää aloittaa sotatoimet uudelleen. Aseistus voi sisältää raskasta kalustoa. Myös ilmavoimien tuki on mahdollista. Yleensä YK käynnistää siviilioperaation tämäntyyppisen operaation rinnalle.

Suomalaiset rauhanturvaajat

Katso myös: Luettelo Suomen rauhanturvaoperaatioista

Suomalaisia on ollut rauhanturvaamistehtävissä vuodesta 1956 38 000 ja tehtävälähtöjä on ollut 47 000 kolmessakymmenessä operaatiossa.

Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezin UNEF I -operaatioon marraskuussa 1956. Suomalaiset ovat osallistuneet kaikkiaan 31 operaatioon. Tällä hetkellä (10/2008) suomalaisia rauhanturvaajia toimii YK:n, Naton tai EU:n operaatiossa esimerkiksi:

• ISAF, International Security Assistance Force, Afganistan tammikuusta 2002 lähtien.
• EUFOR Althea, EU:n sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio, Bosnia ja Hertsegovina vuodesta 2004.
• UNMOGIP, United Nations Military Observer Group in India and Pakistan, Intia ja Pakistan, suomalaisia mukana vuodesta 1961.
• EUFOR RD Congo, Kongo, YK:n valtuuttama monikansallinen EU-johtoinen sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio kesäkuusta 2006
• KFOR, Kosovo Force, YK:n valtuuttama monikansallinen Naton johtama rauhanturvaoperaatio, Serbia ja Montenegro kesäkuusta 1999.
• UNMIL, United Nations Mission in Liberia, Liberia vuodesta 2003.
• UNTSO, United Nations Truce Supervision Organisation, Egypti, Israel, Libanon ja Syyria suomalaisia mukana vuodesta 1961.
• UNMIS, United Nations Mission in Sudan, Sudan, vuodesta 2005. Esikunnassa työskentelee kolme suomalaista esikuntaupseeria, lisäksi EU Support to AMIS II -operaatiossa on yksi suomalainen esikuntaupseeri.
• EUFOR TCHAD/RCA, EU:n rauhanturvaoperaatiossa Tšadissa palvelee 60 suomalaista vuodesta 2008 alkaen.

Lisäksi merkittävä määrä suomalaisia rauhanturvaajia on toiminut:

• UNFICYP, United Nations Peacekeeping Force in Cyprus, Kypros vuosina 1964–2005
• UNIFIL, United Nations Interim Force in Lebanon vuosina 1982–2001,2006–2007 ja toukokuusta 2012 eteenpäin.
• UNDOF, United Nations Disengagement Observer Force Golan:lla Israelin ja Syyrian välissä vuosina 1979–1993

Vuoden 2008 alussa Suomi osallistui EU:n johtamaan kriisinhallintaoperaatioon keskeisessä Afrikassa Tšadissa. Joukon vahvuus on noin 60 sotilasta. ^[3] Heinäkuussa 2008 Suomi lisäsi vahvuuttaan Kosovon KFOR-operaatiossa, koska Suomi otti johtovaltiovastuun Keskisessä Taisteluosastossa. Vuonna 2009 suomalaisjoukon vahvuus pienenee voimakkaasti.

Koulutus Suomessa

Suomessa vapaaehtoiseksi rauhanturvaajaksi hakeudutaan nykyään jatkuvan haun kautta suoraan Porin Prikaatiin. Ilmoittautua voivat asepalveluksen suorittaneet reserviläiset. Koulutusta tehtäviin annetaan Suomessa pääsääntöisesti Porin prikaatissa Säkylässä sekä tarkkailijatehtäviin Puolustusvoimien kansainvälisessä keskuksessa Hyrylässä. Osa koulutuksesta toteutetaan yhteisesti muiden Pohjoismaiden kanssa valtioiden välisen NORDCAPS-yhteistyön perusteella Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Järjestötoiminta Suomessa

Rauhanturvaajat ovat Suomessa järjestäytyneet Suomen Rauhanturvaajaliitoksi. Järjestö muutti vuonna 2005 nimensä, aiempi nimi oli Suomen Sinibarettiliitto. Nimenmuutos oli tarpeen sillä kaikki rauhanturvaaminen ei enää tapahdu sinibarettisissa YK-johtoisissa operaatioissa vaan myös Nato-johtoisissa operaatioissa, joilla ei ole YK:n suoraa mandaattia. Näissä operaatioissa palvelevat käyttävät kansallista, vihreää barettia. Suurin osa sinibarettiyhdistyksistä on muuttanut nimensä rauhanturvaajien yhdistyksiksi.

Rauhanturvaamismaita

Pientä joukkoa maita, jotka ovat olleet aktiivisia rauhanturvaamisessa 1950- ja 1960-luvuilta alkaen kutsutaan rauhanturvaamisen ystäviksi.^lähde? Näitä maita on ollut 14.^lähde? Viime aikoina rauhanturvaamisesta on tullut suosittu tapa korostaa rauhantahtoista ulkopolitiikkaa ja monet kehitysmaista ovat liittyneet rauhanturvamaiden joukkoon. Nyt rauhanturvamaita on jo vajaat 70.

Yhdistyneet kansakunnat maksaa rauhanturvamaille keskivertaista korvausta, minkä vuoksi osan kalliin palkka- ja hintatason maista saa palautuksena vain osan Yhdistyneiltä kansakunnilta rauhanturvatoimintansa kustannuksista. Toisaalta maat, missä sotilaiden palkkataso on alhainen, voivat saada rauhanturvatoiminnasta toimintaylijäämää, joten niille se on myös valtiontaloudellisesti kannattavaa toimintaa. Näin ollen voi muodostua tilanteita, missä saman maanosan maat turvaavat rauhaa Yhdistyneiden kansakuntien mandaatilla toisissa saman maanosan maissa, mihin niillä voi olla hyvä kulttuurinen tuntemus. Näin on tapahtunut erityisesti Afrikan mantereella.

Yleensä vanhat rauhanturvamaat toimivat omalla kalustollaan ja omalla varustuksellaan saaden osan kustannuksista takaisin Yhdistyneiltä kansakunnilta, kun taas uudet rauhanturvamaat, millä on tarjota runsaslukuisesti joukkoa voivat sopia siitä, että Yhdistyneet kansakunnat järjestää varustuksen. Tyypillisesti tällaiset kehitysmaista kotoisin olevat joukot toimivat kriiseissä, jotka eivät ole saaneet laajaa kansainvälistä huomiota, esimerkkinä Liberia.

Tunnustukset

YK:n rauhanturvajoukot saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1988.

Katso myös

• Nonaggressioperiaate
• Rauha
• Rauhanliike
• Rauhanyliopisto
• Rauhanturvaoperaatioiden veteraanit

Lähteet

Aiheesta muualla

• Suomalaisten rauhanturvaajien merkit, saunat ja postikortit
• Ylen Elävä arkisto: Suomen ensimmäiset rauhanturvaajat
• Ylen Elävä arkisto: YK-miehet lähtivät Kyprokseen vahtimaan rauhaa ja näkemään maailmaa
• Ylen Elävä arkisto: Rauhanturvaajien liikunta Libanonissa
• Ylen Elävä arkisto: Rauhanturvaajat
• Suomalaisten osanottamat rauhanturvaoperaatiot 1956–2006
• YK:n peruskirja
• YK:n rauhanturvaoperaatioita koskeva asiantuntijaryhmän raportti
• Puolustusvoimat: Rauhanturvaajaksi
• Hölkkäri On Web ry:n sivusto
• Suomen Rauhanturvaajaliiton sivut
• Findikaattori - sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuneet, aikasarja vuodesta 2000 alkaen

Kirjallisuus

• Heikkinen, Esko: Sinibaretit tulen alla. Tehtävä Kashmirissa. Minerva: Gummerus Jyväskylä 2006
• Salonius-Pasternak, Charly & Visuri, Pekka: Suomi rauhanturvaajana 1991 - 2006. Puolustusministeriö 2006
• Virtanen, Rauli: Suezilta Afganistaniin: suomalaiset rauhaa turvaamassa. WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37872-4. (suomeksi)

n k m Yhdistyneet kansakunnat Järjestelmä Tärkeimmät elimet Peruskirja Yleiskokous Yleiskokouksen puheenjohtaja Turvallisuusneuvosto Jäsenet Turvallisuusneuvoston puheenjohtaja Talous- ja sosiaalineuvosto Talous- ja sosiaalineuvoston puheenjohtaja Sihteeristö Pääsihteeri Varapääsihteeri Kansainvälinen tuomioistuin Huoltohallintoneuvosto Rahastot ja ohjelmat UNDP UNCDF UNV UNEP UNFPA UN-Habitat UNICEF WFP Tutkimus ja koulutus UNICRI UNIDIR UNRISD UNITAR UNSSC UNU Muut elimet ja YK-organisaatiot ITC UNAIDS UNCTAD UNGEGN UNGGIM UNHCR UNOPS UNRWA UN Women Erityisjärjestöt FAO ICAO IFAD ILO IMF IMO ITU UNESCO UNIDO UNWTO UPU WHO WIPO WMO Maailmanpankkiryhmä IBRD IDA IFC Sihteeristön toimitilat ja osastot Päämaja Sihteeristön rakennus Konferenssirakennus Yleiskokouksen rakennus YK Geneve Kansojen palatsi YK Nairobi YK Wien EOSG DCO DESA DGACM DGC DMSPC DOS DPO DPPA DSS OCHA OCT ODA OHCHR OIOS OLA OOSA OSAA SRSG/CAAC SRSG/SVC SRSG/VAC UNDRR UNODC UN-OHRLLS UNOP UN Youth Eettiset kysymykset Oikeusasiamies ja sovittelu Oikeushallinto Jäsenvaltiot Jäsenvaltiot Laajentuminen Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot YK-suurlähettiläs Luettelo

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset VIAF Kansalliset Saksa Israel Yhdysvallat Muut Encyclopedia of Modern Ukraine