Svjatlana Tsih’anouskaja
| Svjatlana Tsih'anouskaja Святлана Ціханоўская | |
|---|---|
 Tsih'anouskaja syyskuussa 2023 | |
| Yhdistyneen siirtymähallituksen johtaja | |
| 9. elokuuta 2022– | |
| Edeltäjä | virka perustettu |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. syyskuuta 1982 (ikä 41) Mikaševitšy, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto |
| Ammatti | opettaja, demokratia-aktivisti |
| Puoliso | Sjarhei Tsih’anouski |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
| Puolue | sitoutumaton |
| Tutkinnot | Mozyrin pedagoginen valtionyliopisto |
| Aiheesta muualla | |
| tsikhanouskaya.org | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Svjatlana Heorhijeuna Tsih’anouskaja, o.s. Piliptšuk (valkoven. Святла́на Гео́ргіеўна Ціхано́ўская, ven. Светла́на Гео́ргиевна Тихано́вская, Svetlana Georgijevna Tihanovskaja; s. 11. syyskuuta 1982 Mikaševitšy, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto) on valkovenäläinen poliitikko, joka lähti vuonna 2020 mukaan presidentinvaaleihin, kun hänen aktivistimiehensä Sjarhei Tsih’anouski pidätettiin.
Tausta ja yksityiselämä
Svjatlana Piliptšuk syntyi vuonna 1982 Mikaševitšyn kaupungissa ja opiskeli Mazyrin valtion pedagogisessa yliopistossa, missä hän myös tapasi tulevan miehensä Sjarhei Tsih’anouskin. He menivät naimisiin ja muuttivat Minskiin. Svjatlana jäi pian kotiäidiksi, ja hänen miehensä aloitti Youtube-aktivismin ja paljasti valtion korruptiota.[1] Koulutukseltaan Tsih'anouskaja on englanninopettaja.[2]
Yhdessä miehensä kanssa Tsih'anouskajalla on kaksi lasta.[3] Koronapandemian saavuttua Valko-Venäjälle Tsih'anouskaja veti lapsensa pois koulusta, koska maan hallitus ei tehnyt juurikaan minkäänlaisia vastatoimia viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Lisäksi Tsih'anouskaja on kertonut, että Lukašenkan kannattajat ovat myös uhkailleet hänen lapsiaan.[4]
Poliittinen ura
Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka alkoi keväällä 2020 jyrätä mahdollisia vastaehdokkaitansa syksyn 2020 vaaleja ennakoiden. Sjarhei Tsih’anouski oli yksi lukuisista pidätetyistä. Syyttäjien mukaan Tsih’anouskin kotona sohvan takaa löytyi melkein miljoonan dollarin arvosta Venäjä-kytköistä rahaa. Tsih’anouskaja on kiistänyt syytteet.[5]
Svjatlana Tsih’anouskaja alkoi kesäkuussa 2020 kerätä nimiä syksyn vaaleja varten. Hän on kertonut lähteneensä politiikkaan henkilökohtaisista syistä. ”Aviomieheni on tutkintavankeudessa. Hän ei ole siellä yksin. Poliittisten vankien määrä kasvaa päivä päivältä.”[5]
Tsih’anouskaja nousi varsin nopeasti Valko-Venäjän opposition suosituimmaksi hahmoksi, ja hän on kertonut tavoitteeksi poliittisten vankien vapauttamisen ja oikeudenmukaisten presidentinvaalien järjestämisen. Hänen taakseen on noussut varsin laaja kannattajakunta, sillä heinäkuun lopulla Minskissä oli liikkeellä peräti yli 60 000 opposition kannattajaa. Mielenosoituksen on arveltu olleen suurin yli 10 vuoteen. Tsih’anouskajan suosio on herättänyt myös Valko-Venäjän hallinnon, sillä häntä ja hänen lapsiaan on uhkailtu. Siksi Tsih’anouskajan lapset on siirretty salaiseen paikkaan jossain päin Eurooppaa.[5]
Keskusvaalilautakunnan mukaan Tsih’anouskaja sai vaaleissa 9,9 prosenttia äänistä ja Lukašenka sai 80,2 prosenttia äänistä, voittaen vaalit. Tsih’anouskaja kertoi, ettei hyväksy hänen mukaansa vilpillisten vaalien lopputulosta ja että pitää itseään vaalivoittajana.[6] Käytyään tekemässä valituksen vaalilautakunnassa Tsih’anouskaja poistui Valko-Venäjältä. Pian tämän jälkeen Liettuan ulkoministeri Linas Linkevičius kertoi Tsih’anouskajan olevan turvallisesti Liettuassa.[7]
Maanpaossa
Tsih'anouskaja perusti 9. elokuuta 2022 organisaation nimeltä Yhdistynyt siirtymähallitus, johon hän alkoi nimetä myös muita edustajia.[8] Kyseessä on käytännössä pakolaishallitus.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Tsih'anouskaja ilmoitti, että hänen pakolaishallituksensa on varautunut Lukašenkan hallituksen kaatumiseen.[9] Hän on sittemmin sanonut, että Venäjä miehittää jo käytännössä Valko-Venäjää.[10]
Tsih'anouskaja vieraili Suomessa maaliskuussa 2021, jolloin hän tapasi Sauli Niinistön, Sanna Marinin ja Pekka Haaviston. Valko-Venäjä ilmoitti vaativansa Tsih'anouskajan luovuttamista.[11]
Elokuussa 2023 Tsih'anouskajan johtama pakolaishallitus ilmoitti suunnittelevansa passien myöntämistä ulkomailla asuville valkovenäläisille. Lukašenka oli aiemmin kieltänyt Valko-Venäjän suurlähetystöjä myöntämästä passeja ulkomailla asuville Valko-Venäjän kansalaisille. Pakolaishallituksella on parisen kymmentä epävirallista "suurlähetystöä" ympäri maailmaa.[2][12]
Tunnustuksia
Tsih'anouskajalle, ja muille valkovenäläisille demokratia-aktivisteille, myönnettiin vuoden 2020 Saharov-palkinto.[13]
Lähteet
- ↑ Tony Wesolowsky: The Accidental Candidate In Belarus Who Is Trying To Unseat 'Europe's Last Dictator' Radio Free Europe / Radio Liberty. 5.8.2020. RFE/RL, Inc. Viitattu 9.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Pikulicka-Wilczewska, Agnieszka: Lukashenko opponents unite, plan 'New Belarus' passports Reuters. 6.8.2023. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Belarus Opposition Planning to Issue Passports for Exiles Voice of America. 9.12.2023. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Filkins, Dexter: The Accidental Revolutionary Leading Belarus’s Uprising The New Yorker. 6.12.2021. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Veera Pennanen: "Valko-Venäjän Jeanne d'Arc" kohtaa vaaleissa Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi kutsutun presidentin – Opposition uusi toivo on politiikan keltanokka Yle Uutiset. 5.8.2020. Yleisradio. Viitattu 9.8.2020.
- ↑ Päivi Kerola & Veera Pennanen: Valko-Venäjän vaaleissa murskavoitto Lukašenkalle virallisten lukujen mukaan – Opposition Tsihanouskaja ei hyväksy tulosta: "Pidän itseäni vaalivoittajana" Yle Uutiset. 10.8.2020. Yleisradio. Viitattu 11.8.2020.
- ↑ Valko-Venäjän opposition Tsihanouskaja on Liettuassa, kertoo maan ulkoministeri HS.fi. 11.8.2020. Sanoma company. Viitattu 11.8.2020.
- ↑ On Second Anniversary Of Disputed Belarusian Presidential Poll, Tsikhanouskaya Names 'Interim Cabinet' RadioFreeEurope/RadioLiberty. 9.8.2022. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Lepistö, Matti: Valko-Venäjän oppositiojohtaja: Varaudumme vallan vaihtumiseen Verkkouutiset. 6.4.2022. Viitattu 26.12.2023.
- ↑ Tsihanouskaja: Venäjä miehittää jo Valko-Venäjää Iltalehti. 16.5.2023. Viitattu 26.12.2023.
- ↑ Marin osoittaa Twitterissä tukea Valko-Venäjän naisille oppositiojohtajan vierailun jälkeen: ”Ihmisoikeuksista on tultava todellisuutta kaikille naisille” Ilta-Sanomat. 8.3.2021. Viitattu 26.12.2023.
- ↑ Belarus Opposition Planning to Issue Passports for Exiles Voice of America. 9.12.2023. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
- ↑ European Parliament Awards Sakharov Prize to Belarus Opposition Voice of America. 16.12.2020. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
Kaarle Suuren palkinnon saajat
| ||||||||||
