Euroopan naapuruuspolitiikka

Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Euroopan lippu

Jäsenehdokkaat


Perussopimukset ja julistukset

Muut sopimukset


Hylätyt sopimukset

Tarkastusvalta
  • n
  • k
  • m
Euroopan naapuruuspolitiikka:
     EU:n jäsenvaltiot
     Mahdolliset jäsenet
     Itäinen kumppanuus
         Välimeren unioni (pl. Libya)

Euroopan naapuruuspolitiikka perustuu Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (SEU) sekä Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT). SEU:n V-osastossa ja SEUT:n artikloissa 206–219 säädetään Euroopan unionin kauppa- ja kansainvälisten sopimusten politiikasta.[1]

Euroopan naapuruuspolitiikalla pyritään vahvistamaan suhteita naapurimaihin ja edistämään yhteisiä arvoja ja kehitystä. Politiikka pohjautuu kumppanuuteen, yhteistyöhön ja molemminpuoliseen hyötyyn sekä kattaa laajan alueen itäisestä kumppanuudesta Välimeren unioniin.[1]

Tavoitteet

Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteena on luoda erityissuhde EU:n naapurimaihin, perustuen yhteisiin arvoihin kuten demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon. Politiikan piiriin kuuluu poliittinen koordinointi, taloudellinen yhdentyminen ja ihmisten väliset yhteydet. Vuonna 2011 EU uudisti naapuruuspolitiikkaansa keskittyen demokratian ja talouden edistämiseen, erityisesti arabimaiden kehityksen kontekstissa.[1]

Vuonna 2015 Euroopan parlamentti korosti naapuruuspolitiikan tarkistuksen tarvetta ja vuonna 2017 komissio julkaisi kertomuksen politiikan täytäntöönpanosta. Parlamentti antoi myös päätöslauselman arabikevään jälkeisestä ajasta vuonna 2019.[1]

Välineet

Naapuruuspolitiikan välineet ovat oikeudelliset sopimukset, kumppanuus- ja yhteistyösopimukset sekä assosiaatiosopimukset. Keskeisiä ovat kahdenväliset toimintaohjelmat ja kumppanuuden painopisteet. EU:n taloudellinen tuki ja poliittinen sekä tekninen yhteistyö ovat myös merkittäviä. Euroopan naapuruusväline oli päärahoitusväline 2014–2020, ja NDICI (Globaali Eurooppa) on uusi väline vuosille 2021–2027.[1]

Alueellinen ulottuvuus

Itäinen kumppanuus

Itäinen kumppanuus keskittyy EU:n suhteiden kehittämiseen itäisten naapurimaiden kanssa. Sen tavoitteena on poliittinen assosiaatio ja taloudellinen yhdentyminen, edistäen demokratiaa, energiaturvallisuutta ja taloudellis-sosiaalista kehitystä. Vuonna 2020 esiteltiin Itäisen kumppanuuden politiikan tulevaisuuden suuntaviivoja. Euronestin parlamentaarinen edustajakokous on itäisen kumppanuuden parlamentaarinen osa.[1]

Välimeren unioni

Välimeren unioni on kumppanuus EU:n ja Välimeren alueen maiden välillä, joka perustuu Barcelonan julistuksen tavoitteisiin. Se kattaa 27 EU:n jäsenvaltiota ja 15 Välimeren alueen maata. Tärkein päättävä elin on korkeiden virkamiesten kokous, ja unionilla on myös parlamentaarinen edustajakokous.[1]

Katso myös

Lähteet

  1. a b c d e f g Euroopan naapuruuspolitiikka Euroopan parlamentti. Viitattu 30.1.2024.
  • n
  • k
  • m
Euroopan unioni Artikkelit Euroopan unionista
Historia
Aikajana
Edeltäjät
  • Aikajana
  • Perustajat
  • Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (1951-2002)
  • Euroopan talousyhteisö (1958-1993/2009)
  • Euroopan atomienergiayhteisö (1958-edelleen)
  • Euroopan yhteisöt (1967-1993/2009)
  • Oikeus- ja Sisäasiat (1993-2009)
Maantiede
Hallinto
Toimielimet
Muut toimielimet
Itsenäiset
toimielimet
Neuvoa-antavat
toimielimet
Politiikka
Käsitteet
Politiikat
Politiikka
Laki
Ulkopolitiikka
Talous
Kulttuuri
Luettelot
  • Direktiivit
  • Kirjat
  • Korkeimmat rakennukset
  • Instituutioiden puheenjohtajat
  • Rekisterikilvet
  • Terrori-iskut
  • Käsitteet, lyhenteet ja kieli
Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Muokkaa Wikidatassa
  • Saksa