Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: sisältö päättyy vuoteen 2004
Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Euroopan lippu

Jäsenehdokkaat


Perussopimukset ja julistukset

Muut sopimukset


Hylätyt sopimukset

Tarkastusvalta
Ulkosuhteet
  • n
  • k
  • m

Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) kattaa Euroopan unionin (EU) puolustuksen ja kriisinhallinnan, johon kuuluu muun muassa jäsenvaltioiden välinen puolustusyhteistyö ja puolustuksen koordinointi.[1] Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on osa laajempaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Taustaa

Vuonna 1948 perustettiin Länsi-Euroopan unioni, mutta koska kaikki sen jäsenet olivat myös Nato-maita, unioni jäi Naton varjoon. Länsi-Euroopan unionilla ei ollut omia joukkoja.lähde? 1950-luvulla perustettiin European Defence Community (EDC), joka kuitenkin kaatui elokuussa 1954.[2]

European security and defence identity (ESDI) kehitettiinmilloin? Natossa vahvistamaan Euroopan osallistumista turvallisuuteen ja vahvistamaan transatlanttista yhteistyötä.[3] ESDI:stä tuli European Security and Defence Policy (ESDP),milloin? josta tuli Common Security and Defence Policy (CSDP).milloin?lähde?

Turvallisuuspolitiikan luonti 1990-luvulla

1990-luvulla käytyjen Bosnian ja Kosovon sotien seurauksena muodostui Saint Malon julistus. Irakin sodan jälkeen Euroopassa heräsi uutta aktiivisuutta ulkopolitiikan suhteen.[2]

Vuonna 1992 Itä-Euroopan maiden epästabiilisuuden varalle perustettu Petersbergin työryhmä päätti periaatteistaselvennä Amsterdamissa. Periaatteet ovat humanitääriset ja pelastustehtävät, rauhanturvatehtävät, tehtävät taistelujoukoille kriisinhallinnassa, sisältäen rauhaanpakottamisen (peace making), jäsenillä veto-oikeus puolustusasioihin mutta toisaalta lojaalisuusvelvoite, ja mahdollisuus pidättäytyä äänestyksistä. Amsterdamin sopimuksessa sovittiin myös Petersbergin työryhmän tehtävät, joiden pohjalta luotiin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Perinteisesti haluton Britannia oli myös mukana projektissa pääministeri Tony Blairin johdolla.

Naton ministereiden kokouksessa Berliinissä vuonna 1996 muodostettiin yhteinen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka Naton rakenteisiin perustuen[4]. Päätökset Naton ministerikokouksessa Berliinissä olivat, että Länsi-Euroopan unioni valvoo ESDI:n luomista Nato-rakenteiden sisällä. Idea oli, että EU-maat voivat toimia silloin, kun Nato ei halua osallistua Euroopan puolustamiseen. Päätöksen taustalla olivat myös USA:n rahahuolet Euroopan tukikohtien kanssa. Berliinin-sopimus antoi EU-maiden käyttää Naton joukkoja Länsi-Euroopan unionin kautta. Länsi-Euroopan unionin kehittämä kriisinhallinta tuotiin unioniin.lähde?

Kesäkuussa 1999 Kölnin huippukokouksessa Länsi-Euroopan unioni päätettiin sulauttaa EU:hun.lähde? Helsingin Euroopan-neuvosto myös sopi vuonna 1999 Helsinki Headline Goalsista,[5] joka oli ensimmäinen sopimus lisätä EU:n sotilasvoimaa. Niihin kuuluu tietty määrä joukkoja myös Petersbergin työryhmän tehtäviä varten. Helsinki Headline Goal eteni odotettua hitaammin, ja toukokuussa 2004 projekti sai lisäaikaa vuoteen 2010 asti.

2000-luku

Berliinin kokous 2003

Maaliskuussa 2003 EU:n ja Naton institutionaalista yhteistyötä päivitettiin Berlin plus -sopimuksella. Se antaa EU:n käyttää Naton rakenteita, mekanismeja ja antaa käyttää niitä sotilasoperaatioihin, jos Nato päättää olla toimimatta. Sopimukseen kuuluu myös tiedon jakaminen Naton ja EU:n välillä. EU:n yhteydenpitoyksiköt ovat Naton strategisessa keskuksessa ja Napolin Naton komentokeskuksessa (Joint Force Command). EU:lla ja Natolla on pitkälti samat joukot, mutta niitä voidaan jakaa järjestöjen kesken tilanteen mukaan. Nato on sikäli ensisijainen, että EU toimii silloin, kun Nato ei halua.lähde?

Bryssel 2003

Brysselissä vuoden 2003 joulukuussa hyväksytty Euroopan Turvallisuusstrategia on asiakirja, joka ohjaa EU:n kansainvälistä turvallisuusstrategiaa. Euroopan keskeiset uhat ovat asiakirjan mukaan terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, romahtaneet valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus.lähde?

European Defence Agencyn suunnittelu loppui heinäkuussa 2004. 27 EU-maata käyttävät yhteensä 160 miljardia euroa puolustukseen.lähde?

Tanska

Tanska neuvotteli itselleen vuonna 1993 oikeuden pidättäytyä EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ulkopuolella. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 kuitenkin muutti Tanskan näkökulmaa asiaan ja maassa päätettiin pitää kansanäänestys yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan osallistumisesta. 1. kesäkuuta 2022 pidetyssä kansanäänestyksessä noin 67 % tanskalaisista kannatti maan liittymistä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan äänestysaktiivisuuden ollessa noin 66 %.[6]

Lähteet

  1. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka europarl.europa.eu. Viitattu 3.6.2022. (englanniksi)
  2. a b EU Security and Defence Policy: The first five years (1999-2004) (PDF) (sivut 35–36) iss.europa.eu. Viitattu 3.6.2022. (englanniksi)
  3. European security and defence identity eur-lex.europa.eu. Viitattu 3.6.2022. (englanniksi)
  4. NATO Ministeries Meetings 3-4.kesäkuuta 1996 nato.int.. [vanhentunut linkki]
  5. Quille, Gerrard: The European Security and Defence Policy: from the Helsinki Headline Goal to the EU Battlegroups 12.9.2006. Euroopan parlamentti.
  6. Tanskalaiset äänestivät kyllä EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön osallistumiselle

Aiheesta muualla

  • Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka Euroopan parlamentin verkkosivuilla
  • EU:n puolustuspolitiikka ja suhteet Natoon: tervetullutta kilpailua (PDF) (englanniksi)
  • The European Security and Defense Policy: NATO's Companion — or Competitor? (englanniksi)
  • n
  • k
  • m
Euroopan asevoimat
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
Muut toimijat
  • Euroopan unioni
  • n
  • k
  • m
Euroopan unioni Artikkelit Euroopan unionista
Historia
Aikajana
Edeltäjät
  • Aikajana
  • Perustajat
  • Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (1951-2002)
  • Euroopan talousyhteisö (1958-1993/2009)
  • Euroopan atomienergiayhteisö (1958-edelleen)
  • Euroopan yhteisöt (1967-1993/2009)
  • Oikeus- ja Sisäasiat (1993-2009)
Maantiede
Hallinto
Toimielimet
Muut toimielimet
Itsenäiset
toimielimet
Neuvoa-antavat
toimielimet
Politiikka
Käsitteet
Politiikat
Politiikka
Laki
Ulkopolitiikka
Talous
Kulttuuri
Luettelot
  • Direktiivit
  • Kirjat
  • Korkeimmat rakennukset
  • Instituutioiden puheenjohtajat
  • Rekisterikilvet
  • Terrori-iskut
  • Käsitteet, lyhenteet ja kieli
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • VIAF
Kansalliset
  • Saksa
  • Israel
  • Tšekki