Oikeusvaltio

Oikeusvaltio (saks. Rechtsstaat) on valtio, jonka toiminta on sidottu oikeuteen ja joka ei puutu mielivaltaisesti yksityisten henkilöiden vapauspiiriin.^[1] Oikeusvaltio on valtiosääntöoikeuden keskeisimpiä lähtökohtia. Valtiosääntö ja perustuslaki ovat systemaattiselta kannalta oikeusvaltioperiaatteen johdannaisia.^[2]

Oikeusvaltion käsite syntyi Saksassa 1800-luvulla. Käsitteen taustahistoriaan kuuluvat sekä Montesquieun^[3] että Immanuel Kantin^[4] oikeusfilosofia.

Suomessa oikeusvaltioperiaatteesta säädetään Suomen perustuslain 2 § 3 momentissa: "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."^[5] Hallituksen esityksen mukaan kyseessä on kuitenkin vain kahdesta oikeusvaltioperiaatteen olennaisesta ainesosasta.^[6]

Oikeusvaltion sisältö

Antero Jyrängin määritelmän mukaan oikeusvaltion määritelmään sisältyy kuusi ainesosaa:

• valtio on organisoitu oikeussäännöin;
• sekä valtioelinten ja viranomaisten että kansalaisten on toimittava näiden oikeussääntöjen mukaisesti (laillisuusperiaate);
• valtioelimet ja viranomaiset ovat sidottuja erityiseen, vaikeutetuin menettelyin säädettyyn perustuslakiin;
• yksilön oikeusasemasta (oikeuksista ja velvollisuuksista) voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa;
• oikeussääntöjä soveltavat yksittäistapauksiin riippumattomat tuomioistuimet; ja
• yksilön asemaa suojaavat suhteessa sekä valtioon että muihin yksityisiin perustuslaissa säädetyt perusoikeudet.^[2]

Kaarlo Tuori on ryhmitellyt oikeusvaltioteoriat aineellisiin ja muodollisiin. Saksalaisen varhaisperustuslaillisen koulukunnan edustamassa aineellisessa oikeusvaltioteoriassa oikeus on olemassa itsenäisesti, valtiosta ja suvereniteetistä riippumattomasti. Myöhäisperustuslaillisen koulukunnan edustamassa muodollisessa oikeusvaltioteoriassa oikeus samaistuu valtion itsensä antamiin normeihin, joilla se rajoittaa itse itseään ja toimintamahdollisuuksiaan.^[7]

Ruotsalainen oikeustieteilijä Åke Frändberg on huomauttanut tendenssistä "pumpata" oikeusvaltion käsite, samoin kuin muut arvolatautuneet käsitteet kuten demokratia, oikeusvarmuus ja vapaus, täyteen kaikella mahdollisella positiiviseksi koetulla, jolloin on vaarana, että siitä tulee eräänlainen retorinen ilmapallo.^[8]

Vastaavia käsitteitä

Isossa-Britanniassa ja angloamerikkalaisissa maissa oikeusvaltiota vastaava käsite on rule of law. Euroopan unionin lainsäädännössä näitä käsitteitä käytetään toistensa käännöksinä. Kuitenkin Jyrängin mukaan käsitteet eivät ole samansisältöisiä. Hänen mukaansa keskeistä rule of law -käsitteessä on vaatimus, että mahdollisimman monet yhteiskunnallisista ristiriidoista saadaan muunnetuiksi tuomioistuinasian muotoon ja ratkaistavaksi tuomioistuimessa.^[3] Englantilaisessa valtiosääntödoktriinissa rule of law -käsitteen aseman vakiinnutti A. V. Dicey 1800-luvulla.^[9]

Katso myös

• Poliisivaltio
• Oikeushenkilö
• Vallanjako-oppi

Lähteet

• Jyränki, Antero: Valta ja vapaus. Helsinki: Talentum, 2003.
• Tuori, Kaarlo: Julkisoikeuden perusteet. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2000.
• Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas. Helsinki: WSOYpro, 2007.

Viitteet

Kirjallisuutta

• Aarnio, Aulis; Uusitupa, Timo (toim.): Oikeusvaltio. Vantaa: Lakimiesliiton kustannus, 2002. ISBN 952-14-0548-1
• Raitio, Juha: Oikeusvaltion ääriviivat. Helsinki: Alma Talent, 2017. ISBN 978-952-14-3313-9
• Viljanen, Jukka; Perttola, Laura; Mäntylä, Niina (toim.): Tieto, valta ja vaikuttaminen oikeusvaltiossa. Helsinki: Gaudeamus, 2023. ISBN 978-952-345-214-5

Auktoriteettitunnisteet Kansalliset Espanja Saksa Tšekki Henkilöt Yle Muut Historical Dictionary of Switzerland