Saksan jalkapallon 1. Bundesliiga 1983–1984

Bundesliiga
Mestari	VfB Stuttgart 1. Bundesliigan mestaruus 3. Saksan mestaruus
Pudonneet joukkueet	Kickers Offenbach 1. FC Nürnberg
Maalit	1084 (3.54 per ottelu)
Paras maalintekijä	Karl-Heinz Rummenigge (26)
Suurin kotivoitto	Bayern München 9–0 Offenbach (13. maaliskuuta 1984)
Suurin vierasvoitto	Nürnberg 0–6 Stuttgart (27. huhtikuuta 1984)
Eniten maaleja ottelussa	Uerdingen 4–6 Köln (10 maalia) (19. toukokuuta 1984) Offenbach 3–7 Bremen (10 maalia) (11. toukokuuta 1984)
← 1982–1983	1984–1985 →
Infobox OK

Saksan Bundesliigan kausi 1983-84 oli järjestyksessään 21. Bundesliigan, Länsi-Saksan pääsarjan, kausi. Se alkoi 12. elokuuta 1983^[1] ja päättyi 26. toukokuuta 1984.^[2][3] Hallitsevana mestarina kauteen lähti HSV.^[4]

Sarjajärjestelmä

Jokainen joukkue pelasi kaksi peliä toisiaan vastaan, yhden kotona ja yhden vieraissa. Joukkueet saivat kaksi pistettä voitosta ja yhden pisteen tasapelistä. Jos kaksi tai useampi joukkueista oli tasapisteissä, sijoitus määräytyi maalierolla ja jos vielä tasoissa, niin tehdyt maalit ratkaisivat. Joukkue, jolla oli eniten pisteitä kruunattiin mestariksi ja kaksi vähiten pisteitä kerännyttä joukkuetta putosi suoraan seuraavaksi kaudeksi 2. Bundesliigaan. Sijalle 16 sijoittunut joukkue pelasi 2. Bundesliigan kolmanneksi sijoittunutta vastaan kaksiosaisen nousukarsinnan, jonka voittaja sai paikan 1. Bundesliigassa.

Joukkuemuutokset kaudesta 1982–1983

Karlsruher SC ja Hertha BSC putosivat suoraan 2. Bundesliigaan edellisen kauden päätteeksi.^[4] Heidät korvasivat SV Waldhof Mannheim ja Kickers Offenbach. Kolmas putoaja oli FC Schalke 04, joka hävisi Bayer Uerdingenille kaksiosaisen karsinnan yhteismaalein 4–2.^[5][6]

Kauden yhteenveto

Mestaruuden voitti VfB Stuttgart.^[7] Mestaruustaistelu oli erittäin tiukka, kun peräti kolme joukkuetta (Suttgartin lisäksi HSV ja Borussia Mönchengladbach) keräsi kauden aikana 48 pistettä. Vielä viimeisellä kierroksella HSV:lla oli mahdollisuus nousta ohi Stuttgartin, kun joukkueet pelasivat keskinäisen ottelun, mutta HSV:n 0–1 vierasvoitto ei riittänyt mestaruuteen saakka.^[8] Stuttgartilla oli joukkueista paras maaliero (+46, +39, +33), joten se voitti historiansa ensimmäisen Bundesliigan ja kaikkiaan kolmannen Saksan mestaruutensa.

2. Bundesliigaan putosivat suoraan Kickers Offenbach ja 1. FC Nürnberg. Karsijan paikalle sijoittui Eintracht Frankfurt, joka voitti kaksiosaisen karsinnan 2. Bundesliigan kolmanneksi sijoittunutta MSV Duisburgia vastaan yhteismaalein 6–1.^[9][10]

Maalipörssin voitti Bayern Münchenin Karl-Heinz Rummenigge 26 maalillaan.^[11]

Suomalaisista Bundesliigassa esiintyi ainoastaan Arminia Bielefeldin keskikenttäpelaaja Pasi Rautiainen.^[12]

32. kierroksella tehtiin kaikissa peleissä yhteensä peräti 53 maalia^[13], joka on Bundesliigan ennätys yhdeltä kierrokselta. Myös koko kauden maaliennätys laitettiin uusiksi, kun maaleja syntyi kaikkiaan 34 kierroksen aikana yhteensä 1084.

Joukkueet

Joukkue	Paikkakunta	Stadion[14]	Kapasiteetti[14]
Bielefeld Arminia Bielefeld	Bielefeld	Stadion Alm	35,000
Bochum VfL Bochum	Bochum	Ruhrstadion	40,000
Braunschweig Eintracht Braunschweig	Braunschweig	Stadion an der Hamburger Straße	38,000
Bremen SV Werder Bremen	Bremen	Weserstadion	32,000
Dortmund Borussia Dortmund	Dortmund	Westfalenstadion	54,000
Dusseldorf Fortuna Düsseldorf	Düsseldorf	Rheinstadion	59,600
Frankfurt Eintracht Frankfurt	Frankfurt am Main	Waldstadion	62,000
Hamburg Hamburger SV	Hampuri	Volksparkstadion	80,000
Kaiserslautern 1. FC Kaiserslautern	Kaiserslautern	Stadion Betzenberg	42,000
Koln 1. FC Köln	Köln	Müngersdorfer Stadion	61,000
Leverkusen Bayer 04 Leverkusen	Leverkusen	Ulrich-Haberland-Stadion	20,000
Mannheim SV Waldhof Mannheim	Ludwigshafen am Rhein	Südweststadion *	75,000
Mönchengladbach Borussia Mönchengladbach	Mönchengladbach	Bökelbergstadion	34,500
München Bayern FC Bayern München	München	Olympiastadion	80,000
Nürnberg 1. FC Nürnberg	Nürnberg	Städtisches Stadion	64,238
Offenbach Kickers Offenbach	Offenbach am Main	Bieberer Berg	30,000
Stuttgart VfB Stuttgart	Stuttgart	Neckarstadion	72,000
Uerdingen Bayer 05 Uerdingen	Krefeld	Grotenburg-Kampfbahn	28,000

(*) Waldhof Mannheim pelasi kotipelinsä Ludwigshafenin lähistöllä, koska heidän oma stadioninsa ei täyttänyt Bundesliigan vaatimuksia.

Sarjataulukko

#	Joukkue	O	V	T	H	TM	PM	ME	Pst	Karsinta tai putoaminen
1.	VfB Stuttgart	34	19	10	5	79	33	+46	48	Osallistumisoikeus Euroopan Cupin ensimmäiselle kierrokselle
2.	Hamburger SV	34	21	6	7	75	36	+39	48	Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
3.	Borussia Mönchengladbach	34	21	6	7	81	48	+33	48	Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
4.	Bayern München	34	20	7	7	84	41	+43	47	Osallistumisoikeus Cup-voittajien cupin ensimmäiselle kierrokselle
5.	SV Werder Bremen	34	19	7	8	79	46	+33	45	Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
6.	FC Köln	34	16	6	12	70	57	+13	38	Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
7.	Bayer Leverkusen	34	13	13	11	50	50	0	34
8.	Arminia Bielefeld	34	12	13	15	40	49	-9	33
9.	Eintracht Braunschweig	34	13	6	15	54	69	-15	32
10.	FC Bayer 05 Uerdingen	34	12	7	15	66	79	-13	31
11.	Waldhof Mannheim	34	10	11	13	45	58	-13	31
12.	Kaiserslautern	34	12	6	16	68	69	-1	30
13.	Borussia Dortmund	34	11	8	15	54	65	-11	30
14.	Fortuna Düsseldorf	34	11	7	16	63	75	-12	29
15.	VfL Bochum	34	10	8	16	58	70	-12	28
16.	Eintracht Frankfurt	34	7	13	14	45	61	-16	27	Putoamiskarsintaan
17.	Kickers Offenbach	34	7	5	22	48	106	-58	19	Putoaminen 2. Bundesliigaan
18.	1. FC Nürnberg	34	6	2	26	38	85	-47	14	Putoaminen 2. Bundesliigaan

^[7]

Karsinta

Eintracht Frankfurt ja 2. Bundesliigan kolmanneksi sijoittunut MSV Duisburg pelasivat kaksiosaisen karsinnan paikasta 1. Bundesliigaan. Frankfurt voitti ottelusarjan yhteismaalein 6-1 ja piti Bundesliigapaikkansa.

1. kesäkuuta 1984	MSV Duisburg	0–5	Eintracht Frankfurt	Wedaustadion, Duisburg
		Raportti	Svensson  23' Müller  53' Falkenmayer  68' Tobollik  78' Krämer  80'	Yleisömäärä: 29,000 Tuomari: Wilfried Heitmann (Drentwede)

5. kesäkuuta 1984	Eintracht Frankfurt	1–1	MSV Duisburg	Waldstadion, Frankfurt
	Müller  83'	Raportti	Schlipper  80'	Yleisömäärä: 42,000 Tuomari: Hans-Peter Dellwing (Trier)

Tulokset

Koti \ Vieras1

Bielefeld

Bochum

Braunschweig

Werder Bremen

Dortmund

Düsseldorf

Frankfurt

Hamburg

Kaiserslautern

Köln

Leverkusen

Waldhof Mannheim

Mönchengladbach

Bayern Munich

Nürnberg

Offenbach

Stuttgart

Uerdingen

Bielefeld

2–1

0–0

2–0

0–0

1–3

2–1

0–1

3–2

1–2

3–0

1–1

2–2

1–3

1–0

3–1

0–0

3–1

Bochum

2–3

3–1

3–3

2–2

6–1

4–1

1–1

4–1

2–3

2–1

1–0

0–4

3–1

2–0

1–0

0–1

2–2

Braunschweig

2–0

3–1

1–2

5–0

4–1

4–3

0–0

4–0

2–2

0–0

3–2

3–1

1–2

1–0

4–4

1–0

1–2

Werder Bremen

3–0

5–2

4–0

2–1

2–0

2–3

0–0

1–1

1–0

3–0

5–0

2–0

3–2

2–0

8–1

1–3

5–2

Dortmund

1–0

1–1

0–2

2–3

6–0

2–0

1–2

1–0

0–0

3–0

4–1

4–1

1–1

3–1

4–1

0–3

2–1

Düsseldorf

0–0

1–1

4–0

3–4

7–0

4–2

2–3

1–5

2–0

2–2

1–2

4–1

4–1

2–1

5–0

3–0

1–1

Frankfurt

1–1

1–0

1–2

0–0

2–2

3–0

0–0

3–0

0–2

2–2

1–3

1–1

0–0

3–1

3–0

1–3

2–2

Hamburg

2–0

2–1

3–0

4–0

7–2

5–2

0–2

3–2

2–2

3–0

2–3

2–1

2–1

4–0

6–0

0–2

2–2

Kaiserslautern

6–0

2–0

3–1

3–3

2–2

5–2

1–0

0–2

2–2

3–0

2–0

0–2

0–1

4–2

1–1

2–2

5–2

Köln

2–3

3–0

2–1

1–4

5–2

1–0

7–0

1–4

1–4

2–0

2–0

1–2

2–0

3–1

1–0

2–2

3–0

Leverkusen

0–0

3–0

3–0

0–0

4–2

2–0

2–2

2–0

2–0

2–1

0–1

1–2

1–5

3–0

3–1

1–1

3–1

Waldhof Mannheim

0–2

3–3

2–2

2–0

4–1

1–1

1–1

0–1

2–0

2–2

0–3

2–3

0–0

1–0

6–1

2–2

1–4

Mönchengladbach

3–0

4–2

6–2

3–1

2–1

1–1

1–1

4–0

3–2

4–2

3–1

3–0

3–0

2–0

3–2

2–0

7–1

Bayern Munich

3–1

5–1

6–0

0–0

1–0

1–1

3–0

1–0

5–2

4–2

2–1

6–0

4–0

4–2

9–0

2–2

3–2

Nürnberg

2–0

3–1

4–2

2–0

0–2

2–1

0–0

1–6

3–4

1–3

2–3

0–0

1–3

2–4

4–0

0–6

2–4

Offenbach

2–2

2–2

1–2

3–7

0–0

5–1

2–1

0–4

3–2

2–0

0–2

0–2

4–3

2–3

3–1

1–2

3–2

Stuttgart

1–0

4–2

3–0

3–0

3–1

6–0

2–2

0–1

5–1

3–2

2–2

0–0

0–0

1–0

7–0

5–1

4–0

Uerdingen

1–3

1–2

4–0

0–3

2–1

1–3

5–2

3–1

3–1

4–6

2–1

1–1

1–1

1–1

1–0

4–2

3–2

Lähde: www.dfb.de
¹ Kotijoukkue vasemmanpuoleisessa sarakkeessa.
Värit: Sininen = kotivoitto; Keltainen = tasapeli; Punainen = vierasvoitto.

Parhaat maalintekijät

26 maalia

• Karl-Heinz Rummenigge (FC Bayern München)

20 maalia

• Klaus Allofs (1. FC Köln)

19 maalia

• Frank Mill (Borussia Mönchengladbach)

18 maalia

• Christian Schreier (VfL Bochum)
• Rudi Völler (SV Werder Bremen)

17 maalia

• Pierre Littbarski (1. FC Köln)

16 maalia

• Fritz Walter (SV Waldhof Mannheim)

15 maalia

• Thomas Allofs (1. FC Kaiserslautern)
• Friedhelm Funkel (Bayer 05 Uerdingen)
• Dieter Schatzschneider (Hamburger SV)
• Herbert Waas (Bayer On 04 Leverkusen)

^[11]

Mestarijoukkue

VfB Stuttgart

Maalivahdit: Helmut Roleder (29); Armin Jäger (6). Puolustajat: Guido Buchwald (34 / 3); Bernd Förster (31 / 2); Karlheinz Förster (kapteeni; 29 / 2); Günther Schäfer (26 / 2); Hans-Peter Makan (24 / 1); Rainer Zietsch (10). Keskikenttäpelaajat: Hermann Ohlicher (32 / 8); Ásgeir Sigurvinsson (31 / 12); Karl Allgöwer (29 / 12); Kurt Niedermayeria (27 / 3); Andreas Müller (20 / 5); Thomas Kempe (13 / 1). Hyökkääjät: Peter Reichert (31 / 13); Walter Kelsch (29 / 3); Dan Corneliusson (28 / 12); Achim Glückler (1); Rudi Lorch(1). (suluissa ottelut ja maalit) Manageri: Helmut Benthaus.

^[15]

Lähteet