Suuri Sosialidemokraattisen työväen kokous

Suuri Sosialidemokraattisen työväen kokous oli Helsingissä Koiton talolla 5. marraskuuta 1918 pidetty Suomen sosialidemokraattisen puolueen kokous,^[1] jossa sen toiminta järjestettiin uudelleen saman vuoden toukokuussa päättyneen sisällissodan jälkeen. Kokouksessa valittiin väliaikainen puoluetoimikunta, sekä esitettiin neljä julkilausumaa, joissa vaadittiin muun muassa eduskunnan ja hallituksen eroa sekä uusia vaaleja.

Taustaa

Toukokuussa 1918 punaisten tappioon päättyneen sisällissodan jälkeen sosialidemokraattisen puolueen toiminta oli käytännössä kokonaan lamaantunut. Esimerkiksi puolueen kaikki eduskuntaryhmän jäsenet olivat Matti Paasivuorta lukuun ottamatta joko vankileireillä, maanpaossa tai surmattuina.^[2] SDP:n toimintaa oli kuitenkin pääkaupungissa ryhdytty elvyttämään jo heti 14. huhtikuuta päättyneen Helsingin valtauksen jälkeen. Kun valkoinen armeija ja saksalaiset joukot olivat saaneet kaupungin haltuunsa perjantain ja lauantain aikana, kokoontuivat Helsinkiin jääneet sosiaalidemokraatit ensimmäistä kertaa jo sunnuntai-iltana. Tämän jälkeen maanalaisia kokouksia jatkettiin koko kevään ja kesän ajan. Jo huhtikuun lopussa perustettiin Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, joka toukokuussa onnistui julkaisemaan Suomen Sosialidemokraatin näytenumeron ja säännöllisesti se alkoi ilmestymään uuden painolain myötä syyskuun puolivälissä. Kevään aikana perustettiin lisäksi muun muassa lakiasiaintoimisto auttamaan valtiorikosoikeuden tuomittaviksi joutuvia punakaartilaisia sekä Suomen Työläisten Avustuskomitea, joka ryhtyi keräämään varoja punakaartilaisten hädänalaisille perheille.^[3] Eduskunnan kokoontuessa toukokuussa ensimmäistä kertaa sisällissodan jälkeen, oli Paasivuori yleensä ainoa mukana ollut sosiaalidemokraattien kansanedustaja. Hän osallistui eduskuntatyöhön muun muassa esittämällä Väinö Tannerin laatimia vetoomuksia teloituksia ja vankileirien kauhistuttavia oloja vastaan.^[4]

Kesäkuun lopussa Helsingissä pidettiin valtakunnallinen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokous, jonka yhteydessä järjestettiin myös salainen "poliittinen neuvottelukokous". Siinä eri puolilta maata saapuneille edustajille tehtiin selkoa SDP:n ja työväenliikkeen tilanteesta sekä annettiin ohjeita tulevaa toimintaa varten. Syyskuun lopulla puolestaan Helsingin Kaleva-teatteriin kutsuttiin koolle paikallinen työväenkokous, jossa valittiin Helsingin väliaikainen sosialidemokraattisen kunnallistoimikunta sekä tehtiin päätös osallistumisesta vuodenvaihteessa pidettäviin kunnallisvaaleihin. Vastaava valtakunnallinen kokous puoluetoiminnan uudelleenkäynnistämiseksi päätettiin järjestää Koiton talossa 5. marraskuuta 1918.^[3]

Kokous

Koiton talossa järjestetyn kokouksen epävirallisena puheenjohtajana toimi Suomen Sosialidemokraatin päätoimittaja Hannes Ryömä. Hän alusti keskustelun pitämällä katsauksen Suomen työväenliikkeen valtiollisen toiminnan historiaan, tähdentäen samalla parlamentarismin olevan ainoa oikea tie ja varoitti lisäksi kokousedustajia bolševismista. Alustuksensa päätteeksi Ryömä esitti kolme pontta, jotka kokous yksimielisesti hyväksyi. Kaksi ensimmäistä olivat vaatimukset eduskunnan ja hallituksen erosta sekä uusien vaalien järjestämisestä ja väliaikaisen hallituksen asettamisesta. Kolmannessa ponnessa uutta hallitusta vaadittiin hankkimaan vielä puuttuneet tunnustukset Suomen itsenäisyydelle, poistamaan saksalaiset sotajoukot maasta, kumoamaan työväenliiketta vastaan suunnatut lait sekä aloittamaan yleinen poliittisten vankien vapauttaminen ja sisällissodan aikana tehtyjen väkivallantekojen tutkiminen ja syytteellepano. Neljäntenä hyväksyttiin vielä erään kokousedustajan esittämä ponsi, jossa vaadittiin eri yhteiskuntaluokkien muodostamien aseellisten joukkojen toiminnan kieltämistä.^[3]

Hannes Ryömän alustuksen jälkeen kokous asetti väliaikaisen puoluetoimikunnan, johon valittiin Väinö Tanner (pj.), Matti Paasivuori (vpj.), Väinö Hupli (siht.), Hannes Ryömä, Alpo Halme, J. W. Keto ja Hannes Stolt sekä varajäseniksi Väinö Hakkila, Väinö Voionmaa, Reinhold Sventorzetski, Emil Leino ja Mikko Ampuja. Puoluetoimikunnalla ei kuitenkaan ollut mitään laillisia valtuuksia, vaan sen tehtävänä oli väliaikaisena elimenä käynnistää puoluetoiminta uudelleen, kunnes ylimääräinen puoluekokous järjestettäisiin myöhemmin joulukuussa.^[3]

Katso myös

• Luettelo Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen puoluekokouksista

Lähteet