Aleksi Aaltonen
Tämä artikkeli käsittelee sosiaalidemokraattista poliitikkoa. Punakaartilaisjohtaja, luutnantti Ali (Aleksi) Aaltosta käsittelee artikkeli Ali Aaltonen
| Aleksi Aaltonen | |
|---|---|
 | |
| Suomen sosiaaliministeri | |
| Linkomiehen hallitus 17.12.1943–8.8.1944 Hackzellin hallitus 8.8.1944–21.9.1944 Fagerholmin I hallitus 18.3.1949–17.3.1950 | |
| Edeltäjä | K.-A. Fagerholm Tyyne Leivo-Larsson |
| Seuraaja | K.-A. Fagerholm Ralf Törngren |
| Kansanedustaja | |
| 1.8.1929–31.8.1936 | |
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Turun läänin eteläinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. heinäkuuta 1892 Somero |
| Kuollut | 22. helmikuuta 1956 (63 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | räätäli, toimittaja |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Aleksius (Aleksi) Aaltonen (5. heinäkuuta 1892 Somero – 22. helmikuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko, SDP:n kansanedustaja, ministeri ja Kansaneläkelaitoksen johtaja vuosina 1945–1954.[1]
Elämä
Aaltonen harjoitti räätälin ammattia vuoteen 1916 asti, jonka jälkeen hän vaikutti sosiaalidemokraattisissa järjestöissä ja lehtien toimittajana. Kansakoulun lisäksi Aaltonen on suorittanut SDP:n puolueopiston vuonna 1918. Kansanedustajaksi hänet valittiin Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi 1929–1936. Tämän jälkeen hän oli SDP:n puoluesihteerinä 1936–1944. Aaltonen toimi Edwin Linkomiehen ja Antti Hackzellin hallitusten sosiaaliministerinä 1943–1944. Vielä myöhemmin hän toimi Fagerholmin hallituksessa salkuttomana ministerinä, ministerinä valtiovarainministeriössä 1948–1949 sekä sosiaaliministerinä 1949–1950.[2][3]
Puolueväen keskuudessa Aaltosta kutsuttiin usein lempinimellä ”Pussisen poika” hänen pakinoitsijanimimerkkinsä mukaan. Aaltonen vapautettiin valtakunnanoikeudessa 1953 syytteestä niin sanotussa salaputkijutussa.[4] Aaltonen erotettiin Kansaneläkelaitoksen johtajan paikalta 14. lokakuuta 1954.[5]
Perhe
Aaltosen vanhemmat olivat maanviljelijä Fredrik Aaltonen ja Ida Lovisa Fennander. Hänen vaimonsa oli taiteilija Elli Ilona Lehtonen (k. 1960).[1] Aleksi Aaltosen poika oli professori Aimo O. Aaltonen.[6]
Lähteet
- ↑ a b Kaarninen, Pekka: Aaltonen, Aleksi (1892–1956) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.4.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.12.2015.
- ↑ Aleksi Aaltonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Aleksi Aaltonen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ Valtakunnanoikeuden tuomioita Elävä arkisto. Yle. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 27.4.2012.
- ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1956, s. 15. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
- ↑ Kärki, Manu: Aleksi Aaltosen syntymästä 120 vuotta. Somerniemen kesätori. Somerniemeläisen juhlanumero kesällä 2012, 2012, s. 6-7. Somero: Somerniemi-Seura.
Aiheesta muualla
- Aleksi Aaltonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Aleksi Aaltonen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
| Edeltäjä: K.-A. Fagerholm Tyyne Leivo-Larsson | Suomen sosiaaliministeri 1943−1944 1949−1950 | Seuraaja: K.-A. Fagerholm Ralf Törngren |
| Edeltäjä: K. H. Wiik | Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri 1936–1944 | Seuraaja: Unto Varjonen |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
