Wang Shu
| Wang Shu | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1963 (ikä 61) |
| Kansalaisuus | Kiina |
| Ammatti | arkkitehti |
| Arkkitehti | |
| Koulutus | |
| Merkittävät työt | Ningbon museo |
| Palkinnot | |
| Pritzker-palkinto (2012) | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Wang Shu (kiin. 王澍; s. 4. maaliskuuta 1963 Ürümqi, Kiina) on kiinalainen Pritzker-palkittu arkkitehti.
Elämä
Wang syntyi Ürümqissä 1963. Hän valmistui 1988 maisteriksi Nanjingin teknillisestä instituutista.[1] Wangin ensimmäinen työ oli etsiä Hangzhoun Zhejiangin kuvataideakatemiasta vanhoja rakennuksia, jotka olivat kunnostuksen tarpeessa. Hänen ensimmäinen rakennuksensa oli 1990 Hainingiin valmistunut nuorisotalo. Wang perusti 1997 vaimonsa Lu Wenyun kanssa Hangzhouhun oman toimiston, Amateur Architecture Studion.[2]
Wangin läpimurtotyö oli Suzhoun yliopiston Wenzheng Collegen kirjastorakennus, joka valmistui 2000. Hän sai siitä Kiinan arkkitehtuuripalkinnon.[2] Wangin seuraavat työt valmistuivat Ningboon ja Hangzhouhun. Vuonna 2005 valmistui Ningbon nykytaiteen museo ja 2004–2007 kahdessa vaiheessa toteutettu Kiinan taideakatemian Xiangshanin kampus.[1] Wang voitti 2004 kansainvälisen suunnittelukilpailun Ningbon museon rakentamiseksi. Museo valmistui 2008. Wang palkittiin Pritzker-palkinnolla 2012.[2]
Tyyli
Wangin työt ovat moderneja, mutta toisin kuin monet Wangin aikalaiset hän hakee inspiraationsa perinteisestä kiinalaisesta arkkitehtuurista eikä länsimaisesta tyylistä.[1] Hän on kritisoinut Kiinan rakennusbuumia, joka hävittää perinteiset kaupunkiasumukset uusien tieltä. Wang kehitti toimistossaan rakennustapaa, jossa hän käytti purkutyömailta pelastettuja tiiliä ja kiviä. Esimerkiksi Kiinan taideakatemian rakennuksiin Wang käytti yli seitsemän miljoonaa kierrätettyä rakennuselementtiä.[3]
Lähteet
- ↑ a b c Biography The Hyatt Foundation. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Pogrebin, Robin: For First Time, Architect in China Wins Top Prize nytimes.com. 27.2.2012. The New York Times Company. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
- ↑ Hawthorne, Christoper: Pritzker Prize winner Wang Shu speaks to packed house at UCLA latimes.com. 28.2.2012. Los Angeles Times. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
Pritzker-palkinnon saajat
1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragán – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Böhm – 1987 Kenzō Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry – 1990 Aldo Rossi – 1991 Robert Venturi – 1992 Alvaro Siza – 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao Andō – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel – 2009 Peter Zumthor – 2010 Kazuyo Sejima ja Ryūe Nishizawa – 2011 Eduardo Souto de Moura – 2012 Wang Shu – 2013 Toyō Itō – 2014 Shigeru Ban – 2015 Frei Otto – 2016 Alejandro Aravena – 2017 Rafael Aranda, Carme Pigem ja Ramón Vilalta – 2018 Balkrishna Doshi – 2019 Arata Isozaki – 2020 Yvonne Farrell ja Shelley MacNamara
| ||||||||||||||
