Luettelo Suomen nisäkkäistä

Tämä on luettelo nykyisen Suomen alueella tavatuista nisäkäslajeista. Lajit on ryhmitelty lahkoittain ja heimoittain. Myös alalajit on mainittu, jos niitä on tavattu useampi kuin yksi. Mukaan ei ole otettu esihistoriallisia eikä luovutettujen alueiden lajeja, eikä sellaisia tarhakarkulaisia, jotka eivät ole muodostaneet Suomeen pysyvää kantaa. Metsästyslain määrittelemistä riistaeläimistä rämemajava eli nutria (Myocastor coypus), pesukarhu eli supi (Procyon lotor) ja japaninhirvi eli japaninpeura (Cervus nippon) sekä rauhoittamattomista eläimistä villiintynyt kissa (Felis catus) eivät sisälly tähän luetteloon. Soopelin (Martes zibellina) arvellaan eläneen Suomessa vielä 1600-luvulla, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa. Lajiston viimeisimmät tulokkaat ovat lampisiippa (2002), kääpiölepakko (2006) ja etelänlepakko (2008).

  • (I) Istutettu – istutettu tai tarhauksesta villiytynyt vieraslaji
  • (S) Satunnainen harhailija
  • (H) Hävinnyt – laji joko luokitellaan Suomesta hävinneeksi, tai viimeisimmästä varmasta pesimishavainnosta on kulunut useita vuosia

Erinaceomorpha

Siili ei kuulu alkuperäislajistoon, vaan on tuotu maahan 1800-luvulla.

Siilit (Erinaceidae)

  • Siili (Erinaceus europaeus)   (I)
Vesipäästäinen on maailman pienin vedessä elävä nisäkäs. Sen sylki on myrkyllistä.

Soricomorpha

Kontiaiset eli maamyyrät (Talpidae)

Päästäiset (Soricidae)

Pohjanlepakko on ainoa lentävä nisäkäs, joka elää napapiirin pohjoispuolella.

Lepakot (Chiroptera)

Siipat (Vespertilionidae)

Pääkaupunkiseudun kaniinikanta on saanut alkunsa lemmikkieläimistä.

Jäniseläimet (Lagomorpha)

Jänikset (Leporidae)

Metsämyyrä on hyvinä myyrävuosina Suomen runsaslukuisin nisäkäs, mutta muulloin metsäpäästäinen on sitä yleisempi.
Viimeisin varmistettu havainto suomalaisesta tammihiirestä tehtiin vuonna 1989 Teuvalla.
Majavat voivat elää jopa yli 20-vuotiaiksi. Kuvassa norjalainen euroopanmajava.

Jyrsijät (Rodentia)

Rottaeläimet (Muridae)

Cricetidae

Hyppyrotat (Dipodidae)

Unikeot (Gliridae)

Oravat (Sciuridae)

Majavat (Castoridae)

Minkki on kotoisin Pohjois-Amerikasta, kuten myös kanadanmajava, piisami ja valkohäntäpeura.

Petoeläimet (Carnivora)

Kissaeläimet (Felidae)

Näätäeläimet (Mustelidae)

Kultasakaali on tavattu Kainuulla jo vuonna 2018.

Koiraeläimet (Canidae)

Karhut (Ursidae)

Karhu on Suomen ja Venäjän kansalliseläin.

Mursut (Odobenldae)

Hylkeet (Phocidae)

Hirvi on sekä Euroopan suurin hirvieläin että Suomen suurin maanisäkäs.
Ankarat talvet ovat rajoittaneet villisian leviämistä Suomeen.

Sorkkaeläimet (Artiodactyla)

Hirvieläimet (Cervidae)

Onttosarviset (Bovidae)

Siat (Suidae)

Valaat (Cetacea)

Delfiinit (Delphinidae)

Pullokuonodelfiinejä on Särkänniemen delfinaarion lisäksi nähty silloin tällöin myös Suomenlahdella.

Pyöriäiset (Phocoenidae)

Sarvivalaat (Monodontidae)

Uurteisvalaat (Balaenopteridae)

Kädelliset (Primates)

Isot ihmisapinat (Hominidae)

Lähteet

  • Haukkovaara, Olli: Suomessa tavatut nisäkäslajit (versio 5.0 - 25.11.1997) Metla.fi. 26.11.1997. Suomen Nisäkästieteellinen Seura ry. Arkistoitu 8.3.2012. (sisältää myös häkkikarkulaisia)
  • Kinnunen; Kyheröinen; Stjernberg: Suomen lepakot 23.9.2009. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Arkistoitu 13.1.2010. Viitattu 26.4.2010. (lepakoiden lähde)
  • Haukkovaara, Olli, 1997: Suomen ja pohjoisen Itämeren valaat, ver. 2.0. Nisäkäsverkko-postituslista ja uutisryhmä, 7.4.1997. URL: http://www.metla.fi/org/snis/suomen.valaat.html (Arkistoitu – Internet Archive) (valaiden lähde)
  • Korppoon delfiinit ovatkin tavallisia delfiinejä Itämeriportaali. 8.11.2006. Arkistoitu 7.7.2011. Viitattu 9.11.2010. (delfiinin lähde)
  • Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 311–319 (pdf) (viitattu 30.12.2010). (hävinneiksi luokiteltavien lajien lähde)
  • Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). Bucknell.edu. 2005. Bucknell University. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi) (tieteellisten nimien ja luokittelun lähde)
  • https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008957452.html

Viitteet

  1. Asian­tuntijat: Haminan mursu oli noin 25-vuotias laiha naaras is.fi.

Aiheesta muualla

  • Nisäkkäät Compuline.fi. Arkistoitu 11.5.2009. Viitattu 25.4.2010. (Lyhyet esittelyt kustakin lajista harrastajan sivulla)
  • Erik U. Mäkinen: Suomen nisäkkäät (Arkistoitu – Internet Archive) (Luettelo lajeista harrastajan sivulla)
  • Mammals of Finland Wild World, Natural history from aroind the world. Iberianature.com. (englanniksi)

 

  • n
  • k
  • m
Historia
Maantiede
Hallinto
Talous
Yhteiskunta
Kulttuuri