Korruptio Suomessa

Korruptio Suomessa on toimivallan eli päätösvallan väärinkäyttöä, jonka tavoitteena on, että henkilö tai ryhmä saavuttaa edun, joihin heillä ei ole oikeutta.^[1] Esimerkiksi vastuullisessa asemassa oleva henkilö, kuten viranhaltija tai poliitikko, lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.^[2]

Ongelmia

Suomessa korruptio-ongelmana on pidetty esimerkiksi tuttavaverkostoja ja vaalirahoituksen avoimuuden puutetta.^[1][3] Vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun myötä vaalirahoituslainsäädäntöä uusittin.^[4]

Kuntien ja valtion tekemiä ostoja on syytetty siitä, että niiltä hankintoja haluavat edistävät onnistumistaan tarjoamalla etuja, joita voi todistajien ja todisteiden puutteessa olla vaikea osoittaa, koska yritysten edustuskulut eivät ole julkisia.^lähde?

Eläkeviroilla palkitseminen on korruptiota. Tällöin henkilö palkitaan julkisen palveluksen aikaisesta uskollisuudesta yksityistä toimijaa kohtaan nimityksellä yksityiseen toimeen.^[5] Virkatoiminnasta yksityiselle sektorille siirtymiseen on esitetty eläkevirkojen jakamista estäviä korvauksettomia aikoja.^[6]

Freedom Housen näkemys

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan korruptio ei ole Suomessa merkittävä ongelma ja siitä rangaistaan lähes poikkeuksetta, jos sitä huomataan. Kuitenkin vuonna 2018 GRECO eli "Group of States against Corruption" kehotti Suomea vahvistamaan korruption torjuntaa ja korruption havaitsemiseen liittyviä käytäntöjä hallituksen ja lain täytäntöönpanon sisällä, mukaan lukien korruption ilmiantajien tehostettu suojeleminen. GRECO myös varoitti mahdollisista korkoon liittyvistä konflikteista julkisen ja yksityisen sektorin välillä, kun Sipilän hallitus suunnitteli terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin liittyviä uudistuksia. Samoin joulukuussa 2020 GRECO ilmoitti, että Suomi on toteuttanut kunnolla vain yhden 14:stä korruptionvastaisen elimen julkistamasta suosituksesta.^[7]

Yleisyys

Korruptiota vastustavan saksalaisen Transparency International -järjestön korruptioindeksin mukaan Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita.^[8] Sen mukaan vuonna 2015 Suomen julkinen sektori (kunnat ja valtio) olivat Tanskan jälkeen maailman toiseksi vähiten korruptoituituneita.^[9] Vuonna 2016 Suomi sai 90 pistettä, seuraavana vuonna 89 ja vuonna 2018 maa sai 85. pistettä (jaettu 3. sija). Sijoituksen huonontuminen johtuu Transparency Internationalin mukaan siitä, että kuntien ja valtion etuja ei eroteta enää yhtä hyvin yksityisten tahojen eduista. Viranhaltijat eivät aina suostu jääväämään itseään päätöksenteosta, joka voi koskettaa myös heitä itseään.^[10]

Virka-aseman väärinkäyttöä, törkeää virka-aseman väärinkäyttöä tai virkasalaisuuden rikkomista koskevia rikosilmoituksia tehdään vuodessa noin 100 kappaletta.^[11] Lahjusrikoksista tehtiin Suomessa 2000-luvulla keskimäärin 10 rikosilmoitusta vuodessa.^[12] Määrä on kuitenkin kasvanut.^[13]

Korruption määrittely ja arvioiminen on hankalaa, sillä esimerkiksi suoraa lahjontaa esiintyy vähän.^[14] Esimerkiksi vuonna 2008 rangaistuksia tuomittiin 10 jutussa.^[15] Valtionsyyttäjä Jukka Rappen mukaan yrittäjyyteen liittyvää lahjontaa ei aina tilastoida, vaan tilastoihin kirjataan vain rikosvyyhdin päärikosnimike^[16].

Valtiontalouden tarkastusvirastoon tulee vuosittain noin 25–35 ilmoitusta valtion omaisuuden tai varojen väärinkäytöksistä.^[2]

Korruptiota poistavat sopimukset

Vuoden 2008 lopussa Suomen kansainvälisiin sopimuksiin sisältyi: ^[17]

• OECD-sopimus ulkomaisten viranomaisten lahjontaa vastaan (allekirjoitus joulukuussa 1998; ratifiointi helmikuussa 1999)
• Euroopan neuvoston rikoslainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Criminal Law Convention on Corruption) (allekirjoitus tammikuussa 1999; ratifiointi lokakuussa 2002)
• Euroopan neuvoston hallintolainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Civil Law Convention on Corruption) (allekirjoitus kesäkuussa 2000; ratifiointi lokakuussa 2001)
• YK-sopimus maiden välistä organisoitua rikollisuutta vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2000; ratifiointi helmikuussa 2004)
• YK-sopimus korruptiota vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2003; hyväksytty kesäkuussa 2006)

Ilmoittaminen

Heinäkuusta 2006 alkaen korruptio ei ole ollut Suomessa asianomistajarikos, ja siitä lähtien kuka tahansa on voinut tehdä tutkintapyynnön poliisille. Myös virallinen syyttäjä voi oma-aloitteisesti käynnistää lahjontatutkimuksen.^[18]

Suomessa ei ole minkäänlaista lainsäädäntöä tai lain suojaa niille, jotka kertovat eteenpäin salassa pidettäviä tietoja väärinkäytöksistä. Euroopan komissio suunnittelee lainsäädäntöaloitetta, joka helpottaisi tietojen kertomista ja suojelisi ilmiantajia kostolta.^[19]

Talousjärjestö OECD moitti vuonna 2016 Suomea siitä, että Suomi ei tarjoa riittävää suojaa ihmisille, jotka ilmiantavat ulkomaisia viranomaisia lahjoneita.^[20]

Mielikuvat korruptiosta

Transparency Internationalin maailmanlaajuisessa tutkimuksessa haastateltiin 1 244 suomalaista elokuussa 2006.^[21] Vastanneista 18 % uskoi, etteivät poliitikot taistele lainkaan korruptiota vastaan. Lisäksi 23 % uskoi, ettei taistelu ole tehokasta. 29 % ei ottanut kantaa. Neljäsosa suomalaisista piti poliittisen johdon taistelua korruptiota vastaan onnistuneena tai erittäin onnistuneena. Maailmanlaajuinen keskiarvo onnistumisen suhteen oli 22 prosenttia; toisaalta 31 prosenttia kaikista vastanneista katsoi, ettei poliittinen johto taistele korruptiota vastaan tai että se suorastaan rohkaisee siihen.^[22] 10 % suomalaisista piti oikeusjärjestelmää korruptoituneena, mikä on alhaisempi kuin monissa suurimmissa maissa.^[23] Suomen ulkoministeriö rahoitti tutkimusta yli 500 000 eurolla.^[24]

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2008 raportin eurooppalaisten asenteista korruptioon. Sen mukaan 25 % suomalaisista piti korruptiota ongelmana Suomessa, mikä oli Tanskan jälkeen (22 %) Euroopan alhaisin lukema.^[25]

Marraskuussa 2008 tehdyssä kyselyssä suomalaisten luottamus hallituksen korruptiovastaisten toimien onnistumiseen oli noussut:^[26] vastanneista 40 % piti Vanhasen II hallituksen korruptionvastaisia toimia tehottomina, 39 % tehokkaina, 20 % ei ottanut kantaa.^[27][28]

Ilmi tulleita korruptiotapauksia

Suuria kohujuttuja ovat olleet Metrojupakka, rakennusurakointijuttu Noppa-juttu ja Jari Aarnion tapaus.

Poliittiset puolueet tai niiden jäsenet sekaantuivat 1970–1980-luvulla tai ne on liitetty muun muassa Salora-juttuun (muun muassa Bror Wahlroos, RKP) ja Helsingin metrojupakkaan (metrojuna tilattiin ilman tarjouskilpailua, Teuvo Aura (kok.) ylitti valtuutensa).^[29] 1980-luvulla Kokoomus pani vaalikulujaan verovähennyksiin. Myös vuonna 1979 rakennusvirastoon liittyvien mainoskulujen määrä oli hämärä.^[30]

Poliittisten nuorisojärjestöjen on väitetty ilmoittaneen jäsenmääränsä todellista suuremmaksi, koska se kasvattaa niiden saaman valtion tuen määrää.^[31]

Katso myös

• Kittilän kriisi
• Suomalainen korruptio, dokumenttielokuva

Lähteet

Kirjallisuutta

• Blåfield, Antti & Vuoristo, Pekka: Kalevi Sorsan suuri rooli. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2801-5.
• Isaksson, Paavo: Korruptio ja julkinen valta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1997. ISBN 951-44-4109-5.
• Junnila, Tuure: Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa: Poliitikon ja pankkimiehen omakuva. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-01-0175-3.
• Kaasalainen, Silvo: Virkanimitysruletti: miksi sopivin voittaa parhaan?. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37904-2.
• Koikkalainen, Petri: Näin valta ostetaan: lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006-2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36145-0.
• Nazarenko, Salla ym.: Korruptio Suomessa. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-052-4.
• Paastela, Jukka: Valhe ja politiikka: Tutkimus hyveestä ja paheesta yhteiskunnallisessa kanssakäymisessä. Helsinki: Gaudeamus, 1995. ISBN 951-662-623-8.
• Taivalsaari, Eero: Lahjottu Helsinki: Korruptiotapauksia sekä pohdintaa niiden syistä, seurauksista ja murtamisesta. 1. p. 1986 ilm. Gummeruksen kustantamana. Helsinki: Kansalaisten yhteistoimintaliike, 1998. ISBN 951-99995-3-1.

Aiheesta muualla

• Kustaa Hulkko: Korruptio: Suomi oli hämärän rahan maa. Suomen kuvalehden blogit 30.10.2009.
• Suomi onkin korruptoitunut maa? - Tiedossa oleva osuus ”jäävuoren huippu”. Uusi Suomi 29.11.2009.
• Transparency – Hyvät veljet kahvilla (Arkistoitu – Internet Archive) Voima 3/2013.
• "Ahneus sokaisee ihmisen" – Rikosoikeuden professorit varoittavat sote-korruptiosta Yle, 2018
• Suomalainen korruptio Ylen Elävä arkisto
• Suomessako ei korruptiota? Ylen Elävä arkisto
• Hyvä veli -verkostot yleisin korruption muoto Suomessa Ylen Elävä arkisto

n k m Artikkelit Suomesta Historia Suomen asutushistoria Suomen esihistoria Ruotsin vallan aika Suomessa Suomen suuriruhtinaskunta Itsenäisen Suomen historia Suomen sotahistoria Maantiede Geologia Ilmasto Joet Järvet Kansallispuistot Kaupungit Kaupunkialueet Helsinki Tampere Turku Oulu Jyväskylä Kunnat Linnut Luonto Luonnonsuojelualueet Läänit Maakunnat Ahvenanmaa Metsät Nisäkkäät Saaret Taajamat Äärimmäiset kohdat Hallinto Asevoimat NATO Eduskunta Hallinnolliset alueet Ihmisoikeudet Korruptio Laki Oikeusjärjestelmä Perustuslaki Poliisi Politiikka Presidentti Puolueet Pääministeri Ulkopolitiikka Vaalit Valtioneuvosto Valtion talousarvio Talous Eläkejärjestelmä Energia Liikenne Maatalous Matkailu Meriteollisuus Metsätalous Keskuspankki Pörssi Teollisuus Tiede Tulopolitiikka Valtionyhtiöt Verotus Viestimet Yrittäjyys Yhteiskunta Hyvinvointi Ihmiskauppa Ilmastonmuutos Kielet Suomi Ruotsi Pohjoissaame Inarinsaame Koltansaame Karjala Koulutus Naiset Prostituutio Rikollisuus Sensuuri Siirtolaisuus Suomalaiset Terveydenhoito Uskonto Väestö Kulttuuri Arkkitehtuuri Elokuva Itsenäisyyspäivä Juhlapäivät Kansallislaulu Kansanperinne Kansallissymbolit Keittiö Kirjallisuus Kalevala Lippu Maailmanperintökohteet Musiikki Mytologia Sauna Taide Urheilu Valokuvaus Vaakuna