Vihtori Vesterinen (27. tammikuuta 1885 Kivijärvi – 28. kesäkuuta 1958 Laukaa) oli suomalainen maanviljelijä ja Maalaisliiton pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri.
Vesterisen vanhemmat olivat kannonkoskelaisen Mannilan tilan maanviljelijä Lauri Vesterinen ja Eriikka Liukko. Hän kävi kansanopiston ja toimi sen jälkeen maanviljelijänä vaimonsa kotitilalla Laukaan Leppävedellä Perttulan talossa.
Vesterinen oli Maalaisliiton kansanedustajana Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä 1919–1951. Hän oli eduskunnan toinen varapuhemies 1945. Vesterinen oli apulaismaatalousministerinä Tulenheimon hallituksessa 1925, Kallion II hallituksessa 1925–1926 sekä Sunilan hallituksessa 1927–1928. Kyösti Kallion IV hallituksessa hän oli kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä 1936–1937.[1]
Presidentin valitsijamiehenä Vesterinen oli vuosien 1925, 1931, 1937, 1940, 1943 ja 1950 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän toimi Laukaan kunnanvaltuuston puheenjohtajana.
Suomen itsenäistymisen aikoihin Vestarinen toimi torpparivapautuksen ja punavankien armahtamisen puolesta. Vesterinen oli allekirjoittamassa Pariisin rauhansopimusta Carl Enckellin ja Johan Helon kanssa 10.2.1947.[1]
Lasse Kangas (toim.): Vihtori Vesterinen. Keskisuomalainen vaikuttaja. Kirjayhtymä 1985.
Lasse Kangas: Vihtori Vesterinen : Paasikiven ministeri. Gummerus 1998
Lähteet
Vihtori Vesterinen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
Vihtori Vesterinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Viitteet
↑ abKananen, Taimi: Nimiä ja vaikuttajia, s. 248. Teoksessa Kohisevien koskien Laukaa, (toim.) Helena Hänninen. Jyväskylä: Laukaan kunta, 1993. ISBN 952-90-4717-7.
