Johan (Juhani) Fredrik Leppälä (sukunimi vuoteen 1906 Lindeqvist; 10. toukokuuta 1880 Nummi – 15. joulukuuta 1976 Porvoo) oli suomalainen kansanedustaja, kunnallisneuvos, kansakoulunopettaja ja maanviljelijä.
Leppälä työskenteli nuoruudessaan renkinä, muurarin apulaisena, rakennustöissä ja kauppa-apulaisena. Kansakoulunopettajaksi hän valmistui Sortavalan seminaarista 1902. Hän oli Sortavalan maalaiskunnan Kirjavalahden koulun opettajana 1902–1903 ja 1904–1916. Tämän jälkeen Leppälä toimi maanviljelijänä Sortavalan maalaiskunnassa 1916–1939 ja 1941–1944, Paavolassa 1939–1940, Pälkäneellä 1940–1941, Porvoon maalaiskunnassa 1944–1948 ja Askolassa 1948–1976. Hän oli myös Pellervo-Seuran konsulentti 1916–1935 ja osuuskassojen tarkastaja 1925–1930.
Leppälä toimi Kyösti Kallion III hallituksessa salkuttomana ministerinä 1929 ja toisena sosiaaliministerinä 1929–1930.
Hän oli Maalaisliiton kansanedustajana 1907–1908, 1919–1922 ja 1927–1951. Vuoteen 1944 saakka hän oli Viipurin läänin itäisen vaalipiirin kansanedustaja, vuodesta 1945 lähtien Kymen läänin vaalipiirin kansanedustaja. Leppälä oli presidentin valitsijamies 1925 ja kunnallispolitiikassa hän toimi Sortavalan maalaiskunnan kunnanvaltuuston puheenjohtajana.
Kunnallisneuvoksen arvonimi Leppälälle myönnettiin 1932. Kirjansa Välähdyksiä maalaispojan elämänvaiheista hän julkaisi 1970.
Leppälä oli viimeinen vuonna 1907 valitun ensimmäisen eduskunnan elossa ollut kansanedustaja.
Leppälälle omistettu muistomerkki sijaitsee hänen syntymäpaikassaan, Langin tilalla Hyrsylänkylässä Nummella, nykyisen Lohjan alueella.
