Transavantgarde
Transavantgarde vastasi pitkälti eurooppalaista uusekspressionismia 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Vaikutusvaltainen italialainen kriitikko ja kuraattori Achille Bonito Oliva perusti 1970-luvun lopulla taiteilijaryhmän, johon kuuluivat muun muassa italialaiset Enzo Cucchi, Sandro Chia ja Mimmo Paladino. Transavantgarde tarkoitti Olivan mukaan avantgarden ylittävää, sen tuolla puolen olevaa taidetta.
Suhtautuminen kriittisesti perinteiseen modernismin toimintastrategiaan, avantgardeen, oli yleistä 1980-luvun taideasenteelle. Oliva väitti, että silloiselle (1970-luvun lopun) yhteiskunnalliselle tilanteelle oli ominaista se, että avantgarden ilmentyminen traditionaalisessa merkityksessä on mahdotonta. Hänen näkemyksensä mukaan perinteinen avantgarde on ollut riippuvainen lineaarista yhteiskunnallisesta kehityksestä, kehitysoptimismista, joka heijastui 1950- ja 1960-lukujen kokeellisesta ja laajenevasta taiteesta.
Transavantgarde oli käytännössä italialainen versio muualla suosioon tulleesta uusekspressionismista. Transavantgarden taiteilijat tekivät teoksiaan traditionaalisella medialla (maalauksia ja veistoksia), ja heidän kuvastonsa oli eklektistä ja epäpoliittista. Useita transavantgardisteja kiinnostavat historia ja populaarikulttuurin teemat.[1]
Suomessa transavantgarde oli laajan yleisön nähtävillä Ars 83 -näyttelyssä, jossa olivat mukana teoksillaan Sandro Chia, Francesco Clemente, Nicola de Maria ja Mimmo Paladino.[2]
Lähteet
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
