Reaganin oppi

Reaganin oppi on Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin kylmän sodan aikainen ulkopoliittinen oppi, jonka mukaan Yhdysvallat pyrkivät vähentämään kommunistien kansainvälisiä vaikutusmahdollisuuksia. Vaikka oppia noudatettiinkin alle kymmenen vuotta, se oli Yhdysvaltojen ulkopolitiikan keskiössä 1980-luvun alusta aina Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991.

Käytännössä oppi merkitsi Yhdysvaltojen apua kommunismin vastaisille sissi- ja vastarintaliikkeille Neuvostoliiton tukemissa maissa Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Sen tarkoituksena oli vähentää Neuvostoliiton vaikutusvaltaa sekä luoda toimintaedellytyksiä kapitalismille ja demokraattiselle hallintomallille. Tukea saivat mm. Contra-sissit Nicaraguassa ja islamistiset Mujahdeen-sissit Afganistanissa.

Doktriinin toteuttaminen jatkui vielä George H. W. Bushin kaudella, mutta väheni kohti Kylmän sodan loppua. Opin lopettamiseen vaikutti sekä Neuvostoliiton hajoaminen että presidentti Bushin päätös vähentää puolustusmenoja taloudellisista syistä. Presidentti Bill Clintonin kaudella puolustusmenojen kutistaminen jatkui edelleen.

Kritiikkiä

Yhdysvaltalainen historian professori Greg Grandin kritisoi Reaganin doktriinia siitä, että sitä sovellettaessa tuettiin nicaragualaisia Contra-sissejä, jotka syyllistyivät räikeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin.^[1]

BBC:lle tekemässään dokumentissa Adam Curtis tutki USA:n 1980-luvun politiikkaa ja sitä, miten vastustaessaan Neuvostoliiton vaikutusvaltaa USA samalla tuki ääri-islamisteja Afganistanissa ja loi näin pohjaa Al-Qaidan toiminnalle.

Noam Chomsky puolestaan on esittänyt, että USA:n toimilla pyrittiin todellisuudessa tukemaan USA:lle myönteisiä tahoja Latinalaisessa Amerikassa ja leimaamaan samalla kaikki niiden vastustajat ja yhteiskunnallista muutosta vaatineet tahot "kommunisteiksi".

Lähteet