Azerbaidžanin kriisi

Yhdysvaltalaisdiplomaatti Robert Rossowin piirtämä kartta Iranille kuuluneesta alueesta.

Azerbaidžanin kriisi oli kylmän sodan alkuun liittyvä konflikti Neuvostoliiton ja Iranin välillä.[1]

Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto ja Britannia olivat miehittäneet Iranin turvatakseen maiden välisen huoltoreitin ja Iranin öljyvarojen hallinnan. Myöhemmin myös Yhdysvallat lähetti sotilaita Iraniin. Maiden välisen sopimuksen mukaan niiden tuli vetää joukkonsa pois Iranista viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sodan loppumisesta.[2]

Sodan päätyttyä Neuvostoliitto jatkoi Iraniin kuuluvan Azerbaidžanin miehittämistä. Neuvostojoukkojen tukema Azerbaidžanin demokraattinen puolue otti alueella vallan käsiinsä ja perusti joulukuussa 1945 hallituksen Täbriziin. Vastaavanlainen hallitus perustettiin Azerbaidžanin kurdialueen keskukseen Mahabadiin. Teheranissa pelättiin, että Neuvostoliitto haluaa erottaa alueen Iranista ja liittää sen Azerbaidžanin neuvostotasavaltaan.[1]

Yhdysvaltojen tukema Iranin hallitus vei asian Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi. Pääministeri Ahmad Qavan neuvotteli sopimuksen neuvostojoukkojen vetäytymisestä toukokuuhun 1946 mennessä. Samalla Iran lupautui vetämään kysymyksen pois turvallisuusneuvostosta, neuvottelemaan Azerbaidžanin hallituksen kanssa ja harkitsemaan neuvostoliittolais-iranilaisen yhteisyrityksen perustamista maan pohjoisosien öljyvarojen hyödyntämiseksi. Neuvostojoukkojen vetäydyttyä Iran kävi ensin neuvotteluja Azerbaidžanin hallituksen kanssa, mutta miehitti alueen joulukuussa 1946. Autonomiaa vaatineet azeri- ja kurdiliikkeet tukahdutettiin. Kesäkuussa 1947 Iranin uusi parlamentti hylkäsi ajatuksen yhteisen öljy-yhtiön perustamisesta.[1]

Azerbaidžanin kriisiä on pidetty yhtenä kylmän sodan merkkipaaluista, joka sai Yhdysvallat näkemään Neuvostoliiton uutena strategisena vihollisena. Iranissa se herätti myötätuntoa Yhdysvaltoja kohtaan.[3] Azerbaidžanissa Iranin hallituksen rankaisutoimet johtivat yhteiskunnallisten uudistusten mitätöintiin ja 15 000 demokratialiikkeen aktivistin tuhoamiseen.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c Encyclopedia of the Modern Middle East & North Africa, second edition, s. 346. Farmington Hills: Thomson Gale, 2004. ISBN 0-02-865987-2.
  2. ↑ Lorentz, John H.: Historical Dictionary of Iran, second edition, s. 41. Lanham: The Scarecrow Press, 2007. ISBN 978-0-8108-5330-0.
  3. ↑ Lorentz, John H.: Historical Dictionary of Iran, second edition, s. 42. Lanham: The Scarecrow Press, 2007. ISBN 978-0-8108-5330-0.
  4. ↑ Narody mira: Narody Perednei Azii, s. 300. Moskva: Izdatelstvo Akademii nauk SSSR, 1957.