Klassinen taloustiede

Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Taloustieteen_historia#Klassinen_taloustiede kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla.

Osa artikkelisarjaa
Sosiaaliliberalismi
Käsitteet Ammattiliitto Egalitarismi Fair Deal Internationalismi Hyvinvointivaltio Kansalaisoikeudet Keynesiläinen taloustiede Kolmas tie Klassinen taloustiede Kulttuuriliberalismi New Deal Osuuspankki Oikeudenmukaisuusteoria Progressivismi Progressiivinen vero Tasa-arvo Samaa sukupuolta olevien avioliitto Sekatalous Solidaarisuus Sosiaalidemokratia Sosiaalinen markkinatalous Suhdannevaihtelu Talousliberalismi Työväenliike Utilitarismi Valtiososialismi Vapaakauppa
Filosofit Arnold Brentano Bentham Beveridge Bobbio Bosanquet Carlyle Clark Dewey Dickens Durkheim Dworkin Fouillée Hill Green Hobhouse Hobson James Kant Kelsen Keynes Krugman Mill Nussbaum Popper Rawls Sen Spencer
Poliitikot Abzug Addams Atatürk Biden Brandeis Bourgeois Carter B. Clinton H. Clinton Conyers Du Bois Dukakis Friedan Galbraith Gore J. Jackson Johnson King Jr. J. F. Kennedy La Follette Lewis Lloyd George Long McGovern Moore Mossadeq Nader Obama Pelosi Reich Reuther Roh F. D. Roosevelt T. Roosevelt Schlesinger Sontag Steinem Trudeau Truman Vidal Wallace Wilson
Organisaatiot AFL-CIO ACLU AHA DDP FPO NAACP SDP (Saksa) STCC Työväenpuolue Uudet demokraatit Yhdysvaltain demokraattinen puolue
Katso myös Poliittinen keskusta Progressiivisuuden kausi Keskusta-vasemmisto Kristillisdemokratia Sosiaalidemokratia
n k m

Klassinen taloustiede tarkoittaa Adam Smithin ja häntä seuranneiden taloustieteilijöiden edustamaa koulukuntaa, joka sai alkunsa 1700-luvulla Smith kirjasta Kansojen varallisuus. Sen merkittävimpiin teoreetikoihin lasketaan Adam Smithin lisäksi David Ricardo, Thomas Malthus ja John Stuart Mill. Karl Marx sovelsi teoriaa työn arvosta omissa töissään.^[1]

Lähteet