Gustav Klimt
Gustav Klimt (14. heinäkuuta 1862 Baumgarten lähellä Wieniä, myöhemmin osa Wieniä – 6. helmikuuta 1918 Wien) oli itävaltalainen symbolistinen taidemaalari ja yksi Wienin art nouveau -taidesuuntauksen kärkihahmoja.
Symbolismi
Fernand Khnopff, Hopeinen tiara, 1911.
Symbolismi
Fin de siècle | Romantiikka | Dekadenssi | Symbolismi kirjallisuudessa | Venäläinen symbolismi
Symbolisteja
Léon Bakst | Charles Baudelaire | Aubrey Beardsley | Arnold Böcklin | Magnus Enckell | Gustav Klimt | Max Klinger | Stéphane Mallarmé | Gustave Moreau | Mihail Nesterov | Edgar Allan Poe | Sully Prudhomme | Arthur Rimbaud | Konstantin Somov | Émile Verhaeren | Paul Verlaine
Symbolismia
Pahan kukat | Ad Astra | Haavoittunut enkeli | Halla | Kuoleman puutarha | Köynnöksenkantajat | Lemminkäisen äiti | Symposion | Terror Antiquus
Hänen töilleen ovat tunnusomaisia kullanväriset taustat sekä mosaiikkimainen pinnan täyttö. Hän sai vaikutteita egyptiläisestä, minolaisesta, antiikin Kreikan ja Bysantin maalaus- ja mosaiikkitaiteista. Aikanaan hänen eroottiset ja symbolistiset maalauksensa aiheuttivat myös paljon kohua ja kritiikkiä. Hän kuului myös kuuluisan wieniläisen Sesessionistit-taideryhmän perustajiin.
Klimtin tunnetuimpia töitä ovat Suudelma ja Kultainen Adele, muita ovat muun muassa Omenapuu I, Adele Bloch-Bauerin muotokuva II, Pyökkimetsä ja Unterachin taloja Atterjärven rannalla.
Maalausten ohella hän teki myös seinämaalauksia muun muassa Wienin taidehistorialliseen museoon vuosina 1890–1891 ja seinämaalauksia ja Beethoven-friisin (1902) sesessionistien talon seinille[1] sekä Brysseliin Stoclet-palatsin seinämaalaukset vuosilta 1909–1911.
Hän teki myös seinämaalaukset yliopistolle 1890-luvun puolivälissä. Niistä syntyi kuitenkin skandaali. Maalaukset Klimt kiinnitti niin, että ne saattoi irrottaa. Hän osti ne myöhemmin ja siirrätti pois, ja ne tuhoutuivat toisessa maailmansodassa.[1]
Klimt sairastui syfilikseen (kuppa), sillä hänellä oli suhteita paitsi muusaansa Emilie Flögeen, myös useisiin muihin naisiin, joiden kanssa hän sai lapsia. Hänellä oli paljon naismalleja, joihin hänellä oli läheinen suhde. Sairaus ei kuitenkaan koitunut Klimtin kuolemaksi mutta saattoi heikentää hänen kuntoaan.[1] Hänen poikansa on elokuvaohjaaja Gustav Ucicky.[2]
Teoksia
-
Ludwig Wittgensteinin sisaren Margarethe Stonborough-Wittgensteinin muotokuva, 1905. -
Kultainen Adele, 1907 -
Suudelma, 1907. -
Omenapuu I, 1912 -
Adele Bloch-Bauerin muotokuva II, 1912 -
Unterachin taloja Atterjärven rannalla, 1916
Lähteet
- ↑ a b c Vesa Sirén, Gustav Klimt päästää nyt lähelle. Helsingin Sanomat 11.3.2012 s. C1
- ↑ Klimt, Life, viitattu 25.6.2012
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustav Klimt Wikimedia Commonsissa
- Gustav Klimtin töitä
| ||||||||||||||||||||||||||
