Paul Verlaine
Symbolismi
Fernand Khnopff, Hopeinen tiara, 1911.
Symbolismi
Fin de siècle | Romantiikka | Dekadenssi | Symbolismi kirjallisuudessa | Venäläinen symbolismi
Symbolisteja
Léon Bakst | Charles Baudelaire | Aubrey Beardsley | Arnold Böcklin | Magnus Enckell | Gustav Klimt | Max Klinger | Stéphane Mallarmé | Gustave Moreau | Mihail Nesterov | Edgar Allan Poe | Sully Prudhomme | Arthur Rimbaud | Konstantin Somov | Émile Verhaeren | Paul Verlaine
Symbolismia
Pahan kukat | Ad Astra | Haavoittunut enkeli | Halla | Kuoleman puutarha | Köynnöksenkantajat | Lemminkäisen äiti | Symposion | Terror Antiquus
Paul Marie Verlaine (30. maaliskuuta 1844 Metz, Ranska – 8. tammikuuta 1896 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen runoilija.[2]
Verlainen alkoholin ja häväistysjuttujen sävyttämä yksityiselämä näkyi hänen tuotannossaan. Niinpä vuoden 1870 kokoelmassa morsiamelle omistetut runot kuvasivat suhteen tulevaa epäonnistumista. Yksi hänen parhaista kokoelmistaan on Sagesse (1881), joka on osittain kirjoitettu vankeudessa.[3] Hän ampui rakastajaansa Arthur Rimbaudia juovuspäissään mustasukkaisuusdraaman päätteeksi ja joutui vankilaan kahdeksi vuodeksi. Hän vietti alkoholin sävyttämää elämää mutta oli samalla Ranskan johtava lyyrikko. Esikoiskokoelma Poèmes Saturniens ilmestyi 1866. Hän kirjoitti muistelmateokset Mes prisons (1893) ja Confessions (1895). Verlaine oli symbolistien edeltäjiä.[4]
Verlainen runoja hallitsee vahva melodisuus, joka antaa niille kuvataiteen ja musiikin tapaisen hohteen. Kuvakieleltään ne ovat osuvia, yleispäteviä ja ajattomia. Verlaine vaihteli jatkuvasti runojensa runomittaa ja rytmiä, minkä vuoksi hänen sanotaan osaltaan edistäneen vapaamittaisen runotyylin syntyä. [3]
Verlainen runo Chanson d'automne, Syyslaulu, oli liittoutuneiden koodisanana toisessa maailmansodassa. Monet säveltäjät (muun muassa Claude Debussy ja Leevi Madetoja) ovat säveltäneet hänen runojaan. Elokuva Total Eclipse kertoo Rimbaudin ja Verlainen suhteesta[5].
Suomennetut teokset
- Saturnisia runoja. (Poèms Saturniens, 1866.). Suomentanut ja valinnut Einari Aaltonen. Esipuhe: Ville Hytönen. Savukeidas, 2002. ISBN 951-98853-7-4.
- Paul Verlainen runoja. (Poèms Saturniens, 1866.). Suomentanut Yrjö Kaijärvi. Otava, 1965.
Lähteet
- ↑ Verlaine, Paul, Bibliothèque nationale de France, päivitetty. Viitattu 2.11.2021(ranskaksi)
- ↑ Paul Verlaine. Uusi Suometar, 20.10.1900, nro 263, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.07.2019.
- ↑ a b Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7780, art. Verlaine, Paul. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Verlaine, Paul”, Otavan kirjallisuustieto, s. 838. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Mazierska, Ewa: Polish Cinema in a Transnational Context, s. 290–. Boydell & Brewer, 2014. ISBN 9781580464680. Teos Google Booksissa (viitattu 21.11.2021). (englanniksi)
Aiheesta muualla
Lisää luettavaa aiheesta Paul Verlaine on Wikiaineistossa- Lisää luettavaa aiheesta Paul Verlaine on Wikiaineistossa (ranskaksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Verlaine Wikimedia Commonsissa
- L. Onerva, Paul Verlaine; Keinotekoiset kukat, Valvoja 1906:7–8 Kansalliskirjasto digitaaliset aineistot
- Paul Verlainen teoksia Gutenberg-projektissa (englanniksi) (ranskaksi)
- Paul Verlaine (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokannassa
| ||||||||||||||||||||||||||
