Erik Brahe

Erik Brahe

Erik Brahe (1552–1614[1]) oli ruotsalainen valtaneuvos. Hän seurasi Sigismundia Puolaan ja kääntyi katoliseksi. Hän oli kuninkaan merkittävimpiä ruotsalaisia luottohenkilöitä. Hän teki Stångebron taistelun jälkeen sovinnon Kaarle-herttuan kanssa, tuomitsi Linköpingissä 1600 valtaneuvoksia, mutta palasi kuitenkin jo samana vuonna Puolaan.[1]

Hänen isänsä oli Per Brahe vanhempi.[1]

Lähteet

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 1426

Aiheesta muualla

  • S. Tunberg, Erik Brahe, Svenskt biografiskt lexikon
  • n
  • k
  • m
Ruotsin valtaneuvostot
  • kamarimestari
  • valtakunnanamiraali
  • valtakunnandrotsi
  • valtakunnankansleri
  • valtakunnanmarski
Folkunga-aika (1250–1389)
  • Pentti Algotinpoika
  • Bengt Hafridsson
  • Matias Kettilmundinpoika
  • Magnus Minniskiöld
  • Torkkeli Knuutinpoika
  • Arvi Kustaanpoika
  • Andreas And
  • Knut Jonsson Aspenäs
  • Magnus Knutsson Aspenäs
  • Ture Kettilsson Bielke
  • Bengt Turesson Bielke
  • Nils Tuurenpoika Bielke
  • Sten Turesson Bielke
  • Eerik Turenpoika Bielke (vanhempi)
  • Gregers Magnusson Bjälbo
  • Magnus Gregersson Bjälbo
  • Peder Joninpoika (Bååt)
  • Birger Persson Finsta
  • Folke Jonsson Fånö
  • Johan Karlsson Fånö
  • Bo Joninpoika Grip
  • Knut Matsson Lejonbjälke
  • Björn Näf
  • Knut Porse
  • Abjörn Sixtensson Sparre av Tofta
  • Magnus Ragvaldsson Tre rutor
  • Bengt Filipsson Ulv
  • Filip Ulfsson Ulv
  • Ulf Karlsson Ulv
  • Ulf Gudmarsson Ulvåsa
Kalmarin unionin aika (1389–1520)
Kustaa Vaasan valtaneuvosto (1520–1561)
Eerik XIV:n valtaneuvosto (1561–1568)
Juhana III:n valtaneuvosto (1568–1592)
Sigismundin valtaneuvosto (1592–1599)
Kaarle IX:n valtaneuvosto (1599–1611)
Kustaa II Aadolfin valtaneuvosto (1611–1632)
1600-luku
1700-luku
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Norja
  • Saksa
  • Italia