Carl Piper (1647–1716) oli ruotsalainen valtiomies, kreivi. Hän oli alkujaan saksalaista sukua, joka oli muuttanut Suomeen ja kotiutunut Viipuriin. Suvussa oli kauppiaita. Hänestä tuli vuonna 1689 valtiosihteeri, ja hän oli Kaarle XI:n parhain avustaja. Kaarle XII:n aikaan hänestä tuli 1697 valtioneuvos, ja hän sai 1698 vapaaherran ja kreivin arvon. Vuonna 1702 hänestä tuli Uppsalan yliopiston kanseli ja 1705 ylihovimarsalkka. Alkuun hän oli Kaarle XII:n neuvonantaja, mutta myöhemmin Kaarle toimi itsenäisesti. Piper oli sotakanslian päällikkö, jäi vangiksi Pultavan taistelussa 1709. Moskovassa hän huolehti yhdessä Carl Gustaf Rehnskiöldin kanssa ruotsalaisten vankien asioista. Vuonna 1714 hänet vietiin Pähkinälinnaan, jossa hän kuoli. Hänen päiväkirjansa on julkaistu teoksessa Historiska handlingar 21, 1906–1911.[1]
Piperin puoliso oli vuodesta 1690 Christina Piper. He saivat yhdeksän lasta, joista neljä kuoli pienenä.[2]
Lähteet
↑Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6, palsta 1266
