Vetysyanidi
| Vetysyanidi | |
|---|---|
 | |
 | |
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | Sinihappo syaanivety syaanivetyhappo formonitriili |
| CAS-numero | 74-90-8 |
| PubChem CID | 768 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HCN |
| Moolimassa | 27,03 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön kaasu tai vaaleansininen helposti haihtuva neste |
| Sulamispiste | −13,4 °C (259,75 K) |
| Kiehumispiste | 26 °C (299,15 K) |
| Tiheys | 0,687 g/cm3 (neste) |
| Liukoisuus veteen | Liukenee kokonaan |
|
| |
| Infobox OK | |
Vetysyanidi (HCN) on myrkyllinen, hyvin heikko happo. Se salpaa soluhengityksen ja suurina annoksina aiheuttaa välittömän kuoleman ihmiselle ja muille eliöille. Vetysyanidin suoloja kutsutaan syanideiksi. Yhdisteen vesiliuosta kutsutaan sinihapoksi. Sinihappo-nimitys tulee siitä, että sinihappo muodostaa raudan kanssa kompleksiyhdisteitä, jotka ovat väriltään sinisiä.[1]
Valmistus
Vetysyanidia valmistetaan suuria määriä kahdella eri tavalla. Degussan prosessissa ammoniakki ja metaani[1] reagoivat 1 200 °C:n lämmössä. Katalyyttinä käytetään platinaa.
- CH4 + NH3 → HCN + 3H2
Andrussovin prosessissa lisätään myös happea[1].
- 2CH4 + 2NH3 + 3O2 → 2HCN + 6H2O
Laboratorioissa pieniä määriä sinihappoa valmistetaan jostakin sinihapon alkalimetallisuolasta, esimerkiksi natriumsyanidista:
- H+ + NaCN → HCN + Na+
Käyttö
Vetysyanidia käytetään hyönteismyrkkynä sekä orgaanisessa synteesissä muun muassa nitriilejä valmistettaessa.[1]
Joissain USA:n osavaltioissa käytetyissä kaasukammioissa vetysyanidia käytettiin surmaamaan teloitettava. Reaktiossa munan kokoinen määrä kaliumsyanidia pudotettiin rikkihappoa sisältävään astiaan, jolloin tapahtui reaktio, joka vapauttaa sinihapon (HCN):
- 2 KCN + H2SO4 → K2SO4 + 2 HCN (g)
Myrkyllisyys ja vaarallisuus
Vetysyanidi voi kaasuuntuneena räjähtää yli 5,6 % pitoisuuksilla. [2]
Vetysyanidi luonnossa
Karvasmanteli (Prunus amygdalus) sisältää amygdaliinia, josta syntyy ihmisen ruuansulatuskanavassa vetysyanidia. Kuumennetuista ja ruuaksi valmistetuista karvasmanteleista sitä kuitenkin kertyy vain harmiton määrä. Kuumentamattomien karvasmanteleiden nauttiminen on vaarallista, joskin karvasmantelin epämiellyttävä maku tavallisesti estää myrkytysvaaran. Terveysviranomaisten kanta on rauhoittava: karvasmanteli on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.[3] Mikäli altistus kuitenkin tapahtuu, myrkytyksen oireet kuten oksentelu, mahakipu, nopeutunut hengitys ja takykardia ilmenevät viimeistään kahden tunnin kuluttua.[4]
Vetysyanidia sisältävät karvasmantelin lisäksi monet muutkin yleisesti käytettyjen kasvien siemenet, lapakot tai kivet, joita ei tavallisesti käytetä ihmisravinnoksi. Näitä ovat esimerkiksi aprikoosi, kirsikka, luumu ja omena mutta myös pellavansiemenet.[4]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 146. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Industrial Scientific Gas Detectors: Hydrogen Cyanide – HCN (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ HUS Myrkytystietokeskus: Kasviluettelo – Karvasmanteli
- ↑ a b Marja Forsell, Harriet Mustonen, Tiina Pohjalainen ja Kalle Hoppu: Kasvi- ja sienimyrkytykset – tarua ja totta Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2000;116(15):1643–1654. Lääketieteellinen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 6. toukokuuta, 2016.
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vetysyanidi.
- Kemikaalikortti: Syaanivety, nesteytetty
- PubChem: Hydrogen cyanide (englanniksi)
- Human Metabolome Database (HMDB): Hydrogen cyanide (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Hydrocyanic acid (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Hydrogen cyanide (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Hydrogen cyanide (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemical - HCN (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Hydrogen cyanide (englanniksi)
