Urheiluvuosi 1998

Urheiluvuodet
1988 • 1989 • 1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994 •   
1995 • 1996 • 1997 1998 1999 • 2000 • 2001 •
   2002 • 2003 • 2004 • 2005 • 2006 • 2007 • 2008
Vuodet
1995199619971998199920002001

Urheiluvuosi 1998 käsittelee vuoden 1998 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut

Alppihiihto

Amerikkalainen jalkapallo

Ampumahiihto

  • Naganon olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat kolmessa eri lajissa. Norjalaiset voittivat molemmat miesten henkilökohtaiset matkat ja Saksa molemmat viestit.[5]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 7.–8.3. Pokljukassa, Sloveniassa ja 15.3. Hochfilzenissä, Itävallassa. Kilpailuina olivat takaa-ajo ja joukkuekilpailu, jotka eivät kuuluneet olympialaisten ohjelmaan. Suomen joukkue (Katja Holanti, Tiina Mikkola, Mari Lampinen, Sanna-Leena Perunka) saavutti naisten joukkuekilpailussa pronssia.[6]

Autourheilu

  • Rallin maailmanmestaruuskausi alkoi tammikuussa Monte Carlo -rallilla ja päättyi marraskuussa ajettuun Ison-Britannian ralliin. Osakilpailuja oli kolmetoista. Suomalainen Mitsubishi-kuljettaja Tommi Mäkinen voitti kartanlukijansa Risto Mannisenmäen kanssa uransa kolmannen maailmanmestaruuden kahden pisteen erolla espanjalaiseen Toyota-kuljettajaan Carlos Sainziin. Sainz oli vähällä nousta maailmanmestariksi mutta hänen autonsa hajosi noin 300 metriä ennen viimeisen osakilpailun maalia ja keskeytys jätti hänet vaille tarvittuja lisäpisteitä. Kolmanneksi MM-sarjassa sijoittui Subarulla ajanut britti Colin McRae. Mäkinen voitti Ruotsin, Argentiinan, Suomen, San Remon ja Australian rallit. Valmistajien mestaruuden voitti Mitsubishi.[7]
  • Formula 1:n maailmanmestaruuskausi alkoi maaliskuussa Australian GP:llä Melbournessa ja päättyi 1.11. Suzukassa ajettuun Japanin GP:hen. Osakilpailuja oli kuusitoista. Maailmanmestaruuden voitti McLarenilla ajanut suomalainen Mika Häkkinen 14 pisteen erolla saksalaiseen Ferrari-kuljettajaan Michael Schumacheriin. Kolmanneksi sijoittui Häkkisen tallitoveri, britti David Coulthard. Häkkinen voitti kahdeksan osakilpailua, muun muassa kaksi viimeistä, Schumacher kuusi osakilpailua sekä Coulthard ja Damon Hill yhden. Tallimestaruuden McLaren voitti 23 pisteen erolla Ferrariin.[8]

Baseball

Curling

  • Naganon olympialaisissa sekä miesten että naisten kilpailuun osallistui kahdeksan maata. Sveitsi voitti miesten loppuottelussa Kanadan 9–3, ja pronssiottelussa Norja voitti Yhdysvallat 9–4. Naisten olympiakultaa voitti Kanada oltuaan loppuottelussa Tanskaa parempi pistein 7–5. Naisten pronssiottelussa Ruotsi voitti Ison-Britannian 10–6.[10]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 4.–12.4. Kamloopsissa, Kanadassa. Miesten loppuottelussa Kanada voitti Ruotsin 7–4 ja pronssiottelussa Suomi voitti Skotlannin 6–5. Naisten loppuottelussa Ruotsi voitti Tanskan 7–3.[9]

Freestylehiihto

Golf

  • Masters-turnaus 9.–12.4. Augustassa. Yhdysvaltain Mark O´Meara voitti yhden lyönnin erolla maanmiehiinsä Fred Couplesiin ja David Duvaliin.[12]
  • Yhdysvaltain avoin turnaus 18.–21.6. San Franciscossa. Yhdysvaltain Lee Janzen voitti yhden lyönnin erolla maanmieheensä Payne Stewartiin.[12]
  • Britannian avoin turnaus 16.–19.7. Southportissa. Yhdysvaltain Mark O'Meara voitti uusinnassa maanmiehensä Brian Wattsin.[12]
  • PGA Championship 12.–15.8. Redmondissa, Washingtonissa. Fidžin Vijay Singh voitti kahden lyönnin erolla Yhdysvaltain Steve Strickeriin.[13]
  • Naisten Britannian avoin turnaus 13.–16.8. Lytham St. Annesissa. Yhdysvaltain Sherri Steinhauer voitti yhden lyönnin erolla Ruotsin Sophie Gustafssoniin ja Yhdysvaltain Brandie Burtoniin.[14]
  • Solheim Cup 18.–20.9. Dublinissa, Ohiossa, Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain joukkue voitti Euroopan pistein 16–12.[13]

Jalkapallo

Jääkiekko

Koripallo

Lentopallo

Lumilautailu

Maahockey

  • Naisten maailmanmestaruuskilpailut 20.–31.5. Utrechtissa, Alankomaissa. Australia voitti kultaa, Alankomaat hopeaa ja Saksa pronssia.[25][26]
  • Miesten maailmanmestaruuskilpailut 20.6.–1.7. Utrechtissa, Alankomaissa. Alankomaat voitti kultaa, Espanja hopeaa ja Saksa pronssia.[25][27]

Melonta

  • Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailut 3.–6.9. Szegedissä, Unkarissa. Isäntämaa Unkari voitti 26 lajissa seitsemän kultamitalia, joista kanoottimeloja Csaba Horváth oli voittamassa kolmea. Kanadan Caroline Brunet voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Mitaleille ylsi kaikkiaan 18 maata.[28]

Moottoripyöräily

  • RR-ajon maailmanmestaruuden voittivat Japanin Kazuto Sakata (125 ksm), Italian Loris Capirossi (250 ksm) ja Australian Michael Doohan (500 ksm).[29]
  • Motocrossin maailmanmestareiksi ajoivat Italian Alessio Chiodi (125 ksm),[30] Ranskan Sébastien Tortelli (250 ksm) ja Belgian Joël Smets (500 ksm).[29]
  • Trialin maailmanmestaruuden voitti Britannian Dougie Lampkin.[29]
  • Enduron maailmanmestarit olivat kaksitahtisissa Tšekin Roman Michalík (125 ksm) ja Italian Giovanni Sala (250 ksm) sekä nelitahtisissa Italian Gianmarco Rossi (250 ksm), Ruotsin Björne Carlsson (400 ksm) ja Ruotsin Anders Eriksson (yli 500 ksm). Kuuden päivän ajon eli joukkuemaailmanmestaruuden voitti Suomi (Mika Ahola, Vesa Kytönen, Jani Laaksonen, Juha Salminen, Petteri Silván, Kari Tiainen).[29]
  • Speedwayn maailmanmestaruuden voitti Ruotsin Tony Rickardsson ja jääspeedwayn maailmanmestaruuden Venäjän Aleksandr Balašov.[29]

Pikaluistelu

Pohjoismaiset hiihtolajit

Pyöräily

Soutu

  • Maailmanmestaruuskilpailut 6.–13.9. Kölnissä, Saksassa. Kisaohjelmaan kuului 24 lajia. Saksa voitti viisi kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 24 maata. Kaksinkertaisia kultamitalisteja olivat miesten perämiehellisessä kaksikossa ja nelosessa kultaa voittaneet australialaiset Nick Green, James Tomkins ja perämies Brett Hayman. Yksiköiden mestaruuden voittivat Uuden-Seelannin Rob Waddell ja Venäjän Irina Fedotova.[42]

Taitoluistelu

Tennis

  • Australian avoin turnaus 19.1.–1.2. Miesten kaksinpelin loppuottelussa tšekkiläinen Petr Korda otti ensimmäisen Grand Slam -voittonsa kukistamalla chileläisen Marcelo Ríosin 3–0. Naisten kaksinpelissä 17-vuotias sveitsiläinen Martina Hingis pystyi kaikkien aikojen nuorimpana uusimaan Grand Slam -voittonsa ottamalla 2–0-voiton espanjalaisesta Conchita Martínezista. Hingis voitti Kroatian Mirjana Lučićin parina myös nelinpelin mestaruuden.[46]
  • Ranskan avoin turnaus 25.5.–7.6. Kaksinpelien loppuotteluissa espanjalainen Carlos Moyà voitti maanmiehensä Àlex Corretjan ja espanjalainen Arantxa Sánchez Vicario yhdysvaltalaisen Monica Selesin.[47]
  • Wimbledonin turnaus 21.6.–5.7. Miesten kaksinpelissä yhdysvaltalainen Pete Sampras sai viidennen Wimbledon-voittonsa ja 11. Grand Slam -tittelinsä. Loppuottelussa Kroatian Goran Ivanišević hävisi hänelle 3–2. Tšekkiläinen Jana Novotná saavutti ensimmäisen kaksinpelin Grand Slam -tittelinsä voittamalla loppuottelussa Ranskan Nathalie Tauziat'n. Novotná voitti Martina Hingisin parina myös naisten nelinpelin mestaruuden. Alankomaalainen Jacco Eltingh voitti miesten nelinpelissä vuoden kolmannen Grand Slam -tittelinsä ja Ranskan avointen tapaan hänen parinaan oli maanmies Paul Haarhuis.[48]
  • Yhdysvaltain avoin turnaus 1.–13.9. Miesten kaksinpelissä australialainen Patrick Rafter uusi vuoden takaisen mestaruutensa voittamalla loppuottelussa maanmiehensä Mark Philippoussisin. Yhdysvaltalainen Lindsay Davenport saavutti ensimmäisen Grand Slam -tittelinsä voittamalla naisten kaksinpelin loppuottelussa Martina Hingisin. Naisten nelinpelissä Hingis voitti vuoden aikana kaikki neljä Grand Slam -titteliä, niistä kolme parinaan Jana Novotná.[49]
  • Davis Cupin loppuottelu 4.–6.12. Milanossa, Italiassa. Ruotsi voitti Cupin seitsemännen kerran, kun se oli Italiaa parempi otteluvoitoin 4–1.[50]

Uinti

  • Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailut 7.–18.1. Perthissä, Australiassa. Mitalitilaston kärjessä olivat 17 kultamitalia voittanut Yhdysvallat ja 11 kultamitalia voittanut Venäjä. Mitaleille ylsi kaikkiaan 21 maata. Kahden henkilökohtaisen kultamitalin voittajia olivat ratauimareista yhdysvaltalaiset Lenny Krayzelburg ja Jenny Thompson sekä kiinalainen Chen Yan, avovesiuimareista venäläinen Aleksei Akatjev ja uimahyppääjistä venäläinen Dmitri Sautin.[51]
  • Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 11.–13.12. Sheffieldissä, Englannissa. Kisojen menestynein maa oli Saksa ja kaikkiaan mitaleille ylsi 22 maata. Ison-Britannian James Hickman, Slovakian Martina Moravcová ja Puolan Alicja Pęczak voittivat kukin kolme henkilökohtaista kultamitalia. Suomalaisista Jani Sievinen voitti kultaa 100 metrin sekauinnissa ja saavutti pronssia 200 metrin sekauinnissa.[52]

Voimistelu

Yleisurheilu

  • Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 21.–22.3. Marrakeshissa, Marokossa. Miesten maailmanmestareiksi juoksivat kenialaiset John Kibowen 4 kilometrillä ja Paul Tergat 12 kilometrillä. Irlannin Sonia O'Sullivan voitti molemmat naisten matkat. Kenia voitti kultaa kolmessa joukkuekilpailussa ja Marokko yhdessä.[54]
  • Puolimaratonin maailmanmestaruuskilpailut 27.9. Usterissa, Sveitsissä. Miesten kilpailun voitti Kenian Paul Koech ja naisten saman maan Tegla Loroupe. Miesten joukkuekilpailun voitti Etelä-Afrikka ja naisten Kenia.[55]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 18.–23.8. Budapestissa, Unkarissa. Naisten seiväshyppy ja moukarinheitto olivat ensi kertaa arvokisojen ohjelmassa. Iso-Britannia voitti yhdeksän kultamitalia ja Saksa kahdeksan. Kaikkiaan mitaleille ylsi 26 maata. Irlantilainen kestävyysjuoksija Sonia O'Sullivan oli kisojen ainoa henkilökohtaisten lajien kaksinkertainen mestari. Venäläinen pikajuoksija Irina Privalova saavutti kaikkiaan kolme mitalia, yhden kutakin väriä.[56]
  • Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 27.2.–1.3. Valenciassa, Espanjassa. Saksa voitti viisi mestaruutta ja kaikkiaan mitaleille ylsi 21 maata.[57]
  • Maailmancup 11.–13.9. Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa. Kahdeksasta joukkueesta miesten kilpailun parhaat olivat Afrikka, Eurooppa ja Saksa sekä naisten kärkikolmikossa Yhdysvallat, Eurooppa ja Afrikka.[55]
  • Maailmanennätyksiä paransivat Marokon Hicham el-Guerrouj 1 500 metrin juoksussa (3.26,00), Etiopian Haile Gebrselassie 5 000 ja 10 000 metrin juoksussa (12.39,36 ja 26.22,75), Yhdysvaltain miesjoukkue 4 × 400 metrin juoksussa (2.54,20), Australian Emma George seiväshypyssä (459) sekä Romanian Mihaela Melinte moukarinheitossa (73,14). Kenian Tegla Loroupe juoksi 19.4. Rotterdamissa naisten maratonin epävirallisen maailmanennätyksen 2.20.47, ja Brasilian Ronaldo da Costa paransi 20.9. Berliinissä miesten epävirallisen ennätyksen aikaan 2.06.05.[58]

Katso myös

Lähteet

  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-07-1.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
  • Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.

Viitteet

  1. Siukonen 1998, s. 208–209, 226
  2. Siukonen 1998, s. 215–217
  3. Siukonen 1999, s. 201
  4. Siukonen 1999, s. 203
  5. Siukonen 1998, s. 218–219
  6. Siukonen 1999, s. 204
  7. Siukonen 1999, s. 156–158, 245
  8. Siukonen 1999, s. 152, 245
  9. a b Siukonen 1999, s. 209
  10. Siukonen 1998, s. 226
  11. Siukonen 1998, s. 217
  12. a b c Siukonen 1999, s. 210
  13. a b Siukonen 1999, s. 211
  14. Siukonen 1999, s. 210–211
  15. Ekberg, s. 446, 448–450, 576
  16. a b c Siukonen 1999, s. 217
  17. Siukonen 1998, s. 204, 224–225
  18. Siukonen 1999, s. 84
  19. Siukonen 1999, s. 109–110, 222–223
  20. Siukonen 1999, s. 223–224
  21. a b Siukonen 1999, s. 234
  22. Siukonen 1999, s. 116, 234–235
  23. a b Siukonen 1999, s. 238
  24. Siukonen 1998, s. 217–218
  25. a b Siukonen 1999, s. 241
  26. Field Hockey – Women: World Cup 1998 in Utrecht (ned) Sports123.com. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  27. Field Hockey – Men: World Cup 1998 in Utrecht (ned) Sports123.com. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  28. Siukonen 1999, s. 242–243
  29. a b c d e Siukonen 1999, s. 248
  30. 1998 125CC MXGP History. Arkistoitu 25.1.2018. Viitattu 24.1.2018. (englanniksi)
  31. Siukonen 1998, s. 219–221
  32. Siukonen 1999, s. 73, 258
  33. Siukonen 1999, s. 93, 258
  34. Siukonen 1999, s. 95–96, 258
  35. Siukonen 1999, s. 258–259
  36. Siukonen 1998, s. 212–215
  37. Siukonen 1999, s. 211
  38. Siukonen 1999, s. 212
  39. a b c Siukonen 1999, s. 263
  40. Siukonen 1999, s. 262
  41. Siukonen 1999, s. 261
  42. Siukonen 1999, s. 268–269
  43. Siukonen 1998, s. 222
  44. Siukonen 1999, s. 274–275
  45. Siukonen 1999, s. 275
  46. Siukonen 1999, s. 74, 76, 276
  47. Siukonen 1999, s. 276–277
  48. Siukonen 1999, s. 119–120, 276–277
  49. Siukonen 1999, s. 141–143, 276–277
  50. Siukonen 1999, s. 161, 276
  51. Siukonen 1999, s. 71, 279–280
  52. Siukonen 1999, s. 280–281
  53. Siukonen 1999, s. 291
  54. Siukonen 1999, s. 94, 293–294
  55. a b Siukonen 1999, s. 294
  56. Siukonen 1999, s. 61–66
  57. Siukonen 1999, s. 293
  58. Siukonen 1999, s. 94, 304–305

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1998 Wikimedia Commonsissa