Turun tuomiokirkko

Turun tuomiokirkko Åbo domkyrka
Turun tuomiokirkko
Sijainti	Tuomiokirkonkatu 1, Turku
Koordinaatit	60°27′09″N, 022°16′42″E
Kirkkokunta	Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Hiippakunta	Turun arkkihiippakunta
Seurakunta	Turun tuomiokirkkoseurakunta
Materiaali	tiili
Istumapaikkoja	900
Tyylisuunta	Romaaninen tyyli, Gotiikka, Uusgotiikka
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OK

Turun tuomiokirkko (ruots. Åbo domkyrka) on Suomen Turussa I kaupunginosassa Aurajoen rannalla sijaitseva, monessa vaiheessa rakennettu kivikirkko, joka on suurimmaksi osaksi keskiajalta. Turun tuomiokirkkoa kutsutaan Suomen kansallispyhäköksi, vaikka nimitys ei olekaan virallinen.^[1] Turun tuomiokirkko kuuluu maan merkittävimpiin historiallisiin rakennuksiin^[2] ja on Suomen ainoa keskiaikainen basilika.^[3][4] Pitkän rakennusajan vuoksi tuomiokirkko edustaa useaa eri tyylisuuntaa,^{[huomio 1]} muun muassa romaanista, goottilaista ja uusgoottilaista tyyliä.

Museovirasto on määritellyt Turun tuomiokirkon ja sitä ympäröivän Turun historiallisen ydinalueen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.^[5]

Historia

Turun tuomiokirkon alkuvaiheista on hyvin vähän tietoa. Todennäköisesti kirkko rakennettiin aivan 1200-luvun lopulla puusta. Sen vihkimisen ajankohdasta on epävarmuutta. Kirkko on saatettu vihkiä käyttöön vuosien 1292 ja 1296 välillä tai 17. kesäkuuta 1300 tai 1300-luvun alussa, mahdollisesti 1309.^[6] Tutkimuksessa on ollut aikaisemmin vallalla ajatus, että kirkko olisi rakennettu tiilestä jo 1200-luvun lopussa. Teoria on kuitenkin kyseenalaistettu. Knut Draken mukaan kirkon ydinosa on todennäköisesti rakennettu harmaakivestä 1300-luvun loppupuolella.^[6][7] Markus Hiekkanen pitää Draken perusteluita kivikirkon nuoremmasta iästä vankkoina ja on esittänyt varhaisimmille kiviosille vielä myöhäisempää ajoitusta 1400-luvun alkuun.^[6] Kirkko omistettiin Neitsyt Marialle ja Suomen ensimmäiselle piispalle Pyhälle Henrikille.^{[6][huomio 2]}

Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tähän asti tarkistettu

Vuonna 1318 novgorodilaisten kerrotaan polttaneen kirkon. Aikaisemmin vallinneen käsityksen mukaan hävitystä seurannut rakennuksen uusinta laajeni uuden kuoriosan rakentamiseen, joten kirkon runko sai pääasiassa nykyisen laajuutensa. Aikaisemman käsityksen mukaan lisärakennuksen valmistuttua 1300-luvun puolivälissä korotettiin torni sopusuhtaiseksi laajennetun rungon kanssa ja jo sataluvun lopulla käytiin käsiksi uusiin laajennustöihin kappelien rakentamisella. Tätä jatkui pitkin 1400-lukua, kunnes kirkon vanha runko miltei kauttaaltaan ympäröitiin kappeleilla. Muun muassa itäpäädyn Kaikkien Pyhien kappeli on rakennettu 1470-luvulla.

Rakentamisessa olivat myös kirkon ikkunat suurimmalta osalta peittyneet. Sen takia korotettiin keskilaivaa ja holveja, niin että siihen saatiin ikkunat sivulaivojen vesikattojen yläpuolelle. Tämä työ suoritettiin kahdessa jaksossa, kunnes koko keskilaiva 1460-luvulla voitiin vetää yhtäjaksoisen holvin alle.^{[huomio 3]} Samanlaatuinen tasoitus suoritettiin eteläisessä kappelisarjassakin, joka jaettiin kahteen kerrokseen ja pantiin yhtenäiseen vesikattoon.

Noin vuoden 1470 vaiheilla rakennettiin kirkon rungon jatkoksi sen itäpäähän mahtava kulmikas kappeli, joka nykyisin on kirkon pääkuorina. Samalla rakennettiin kirkon ympäri toista metriä paksu ja runsaat 3,5 m korkea muuri, joka ympäröi laajaa rauhoitettua kirkkopihaa. Sen yhteyteen rakennettiin lukuisia rakennuksia, joista monet tulivat 1600-luvulla perustetun Turun akatemian käytettäviksi.

Mahtavimmillaan Turun tuomiokirkko oli katolisen ajan lopulla, jolloin vaikutusvaltaiset kirkkoruhtinaat kartuttivat sen loistoa ja kalleuksia runsain lahjoituksin. Sisustuksesta mainittakoon monilukuiset alttarit ja kuorit, jotka tulivat piispojen ja muiden ylhäisten hautakappeleiksi. Näistä ovat huomattavimpia Tottin, Stålhandsken, Munckin eli Kijkin, Tavastin ja Gezeliusten kappelit sekä ns. Kankaisten kappeli, joka on rakennettu vasta 1650-luvulla.

Turun tuomiokirkkoa on uudellakin ajalla monesti uusittu. Tornia on korotettu kolmesti, vuosien 1681, 1738 ja 1827 tulipalojen jälkeen. Erityisesti Turun palo vuonna 1827 vaurioitti kirkkoa pahasti. Tuolloin tuomiokirkon kattoa oltiin uusimassa kupariseksi, minkä vuoksi katto oli avattu. Palo tuhosi tuomiokirkon sisustan ja sen vuonna 1758 valmistuneen tornin huipun. Nykyinen huippu on rakennettu palon jälkeen. Sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel. Samoin kirkon kappeleita sekä pääkuoria on palon jälkeen uudistettu sisäpuolelta muun muassa maalauksin. Nykyisin kirkkoa korjataan sen rakennushistoriallisia arvoja kunnioittaen.

Rakenne, sisustus ja esineistö

Tuomiokirkko on rakennettu matalalle Unikankareen kukkulalle. Kirkon pituus on 89 metriä, leveys noin 38 metriä ja korkeus 44,5 metriä. Tornin korkeus on 85,53 metriä.^[9]

Kirkon eteläisellä lehterillä on Tuomiokirkkomuseo, joka kertoo kirkon historiasta ja rakennusvaiheista. Museossa on esillä pyhimyspatsaita ja kirkon esineistöä katoliselta ajalta sekä tekstiilejä ja hopeaesineitä uskonpuhdistuksen jälkeiseltä ajalta.

Tuomiokirkossa oli keskiaikana kaikkiaan 42 pyhimysalttaria. Omat alttarit oli ainakin seuraavilla pyhimyksillä: Neitsyt Maria, Pyhä Henrik, Pyhä Eerik, Pyhä Kristoforos, Pyhä Maria Magdaleena, Pyhä Katariina Aleksandrialainen, Pyhä Katariina Sienalainen, Pyhä Birgitta, Pyhä Ursula, Pyhä Margareta, Pyhä Barbara, Pyhä Helena, Pyhä Anna, Pyhä Gertrud ja Pyhä Veronika.

Tuomiokirkon urut

Tuomiokirkossa on kolmet urut: pääurut ja Tarkk’ampujankappelin urut ovat vuodelta 1980. Pääuruissa on 81 äänikertaa ja ne ovat Suomen toiseksi suurimmat Lapuan tuomiokirkon urkujen jälkeen.^[10] Lisäksi kirkossa on siirrettävä urkupositiivi.^[11]

Pääurut on rakennettu kuorolehterin ylle tehdylle erilliselle urkulehterille. Selkäpillistöllä on erillinen siirrettävä soittopöytä kuorolehterillä. Alttariuruilla on myös erillinen soittopöytä kuorissa. Alttariurkujen äänikerroista Spitzflöte on Andersson uruista (1842) ja muut vuoden 1917 uruista. Trompeteria on soitettavissa kaikilla sormioilla ja Echo III ja IV sormiolla. Uruissa on yhteensä 6 057 pilliä (suurin Pr 32′ Fs = 8,3 m). Ne on valmistanut Urkurakentamo Virtanen (opus 83 81).^[12][13]

Pääurkujen dispositio

Kuoriurut

Tuomiokirkon kuoriurut ovat Veikko Virtasen urkurakentamon valmistamat vuonna 1973, (opus 63 20+2/II m).

Kuoriurkujen dispositio^[12]

Näiden lisäksi Tuomiokirkossa on kolmet muut pienemmät urutː Pormestarinkuorissa, Tarkk’ampujain kappelissa ja Lasten kirkossa.^[12]

Tuomiokirkon kellot

Turun tuomiokirkon tornissa on kahdeksan kirkonkelloa.

Vanhin kelloista on vuodelta 1723 ja se on alkuaan ollut Turun P. Mikaelin sairaalan soittokello. Muut kellot ovat Turun palon jälkeiseltä ajalta, 1830-luvulta: kaksi kelloa vuodelta 1836, yksi vuodelta 1837 ja turkulaisen kauppiaan K. F. Birksteditn vuonna 1841 lahjoittama kello, joka tunnetaan nimellä Birkenstedt. Nuorin kello on vuodelta 1971.^[2][14][15]

Näiden kellojen lisäksi tuomiokirkossa on kaksi aikakelloa, neljänneskello ja tuntikello, jotka lyövät tasatunnein sekä 15 minuutin välein. "Turun tuomiokirkon kello lyö 12" merkitsee joka arkipäivä kuultavia Turun tuomiokirkon kellojen lyöntejä keskipäivällä Yle Radio 1 ja Radio Vega -kanavalla. Yleisradio aloitti lyöntien radioinnin kesäkuussa 1944.^[16] Tuomiokirkon tornissa on Suomen vanhin julkiselle paikalle sijoitettu kello. Siinä on ainoastaan tuntiosoitin.

Kappelit ja kuorit

Noin vuosina 1470–1484 rakennetussa pääkuorissa^[17] eli Kaikkien Pyhien kappelissa on Fredrik Westinin maalaama alttaritaulu (1829–1833). Kuori on koristettu Robert Wilhelm Ekmanin tekemillä freskomaalauksilla (1850–1854). Suurimmista maalauksista toisessa piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä, ja toisessa Mikael Agricola antaa suomalaisen raamatunkäännöksen Kustaa Vaasalle. Näiden lisäksi on kuorissa pienempiä maalauksia, jotka kuvaavat tapahtumia Jeesuksen elämästä, kuten viimeistä ehtoollista, ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta.

Muita kappeleita

• Pyhän Ristin kuori
  • Pyhän Katariinan kappeli
  • Pyhän Bartolomeuksen kappeli
• Pyhän Johanneksen kappeli eli Johannes Kastajan kappeli, valmistui viimeisenä runkohuoneen kylkeen rakennettuna kappeli noin 1440-luvulla.^[18]
• Pyhän Ruumiin kappeli eli Tavastin kappeli
• Pyhän Yrjänän kappeli. Piispa Hemmingin (k. 1366) pyhäinjäännöslipas 1500-luvulta sijaitsee nykyisin Pyhän Yrjänän kappelissa.
• Kankaisten kappeli eli Kaarina Maununtyttären kuori.^[19]
• Pyhän Laurentiuksen kappeli
• Tigerstedt-Wallenstjernan kappeli
• Pormestarin kuori
• Sielujen kappeli
• Pyhän Ursulan kappeli
• Kastekappeli. Kattoon maalattuna Marian kasteruusu.
• Pyhäinmiesten kuori eli Kaikkien pyhien kappeli, joka on pääkuorin päässä ja kappeleista merkittävin, rakennuttajana Maunu Särkilahti.^[18]

Tuomiokirkon haudat

Turun tuomiokirkko oli satojen vuosien ajan Suomen merkittävin hautapaikka. Kirkon lattian alle vuosisatojen kuluessa haudattujen henkilöiden määrä laskettaneen tuhansissa. Kirkossa on 90 muurattua hautakammiota eli muurihautaa sekä laskematon määrä multahautoja. Turun tuomiokirkkoon hautaaminen lopetettiin 1784.

Merkittävimmät hautakappelit

• Kankaisten kappeli on Hornien ja Kurkien hautakappeli, jossa on kuningatar Kaarina Maununtyttären sarkofagi sekä hänen marmorikuvansa. Lattian alle on haudattu Turun hovioikeuden presidentti, valtioneuvos Jöns Kurck (k. 1652) sekä Evert Kustaanpoika Horn (k. 1687).^[20]
• Tavastin kappeli eli entinen Pyhän ruumiin kappeli on hautakammioista suurin. Sen rakennutti piispa Maunu Tavast (k. 1452).^[21] Hänen hautansa on hautakammion keskellä. Hänen vasemmalla puolellaan on haudattuna hänen seuraajansa Olavi Tavast (k. 1460) sekä oikealla puolella piispa Maunu Stjernkors (k. 1500). Kammioon on haudattu myös piispa Martti Skytte (k. 1550) sekä skotlantilainen kenraalimajuri Samuel Cobron.^[22] (1574–1621) Kammion ympärillä on rautainen aitaus, johon on kuvattu Tavast-suvun vaakunoita sekä vuosiluku 1425.^[20]
• Tottin hautakammio oli ennen Pyhän Laurentiuksen kappeli. Kammion lattian alle on haudattuna useiden Tott-, Creutz- ja Brahe-sukujen edustajien maalliset jäännökset. Näistä merkittävimmät ovat Åke Tott (k. 1640) ja hänen puolisonsa Sigrid Bjelke ja Kristina Brahe, Erik XIV:n tytär Sigrid Wasa (k. 1633) sekä maaherra Lorenz Creutz nuorempi (k. 1698). Kaarina Maununtytär oli aiemmin haudattuna samassa kammiossa, kunnes hänet siirrettiin Kankaisten hautakammioon. Kammiossa säilytettiin myös Pyhän Henrikin pyhäinjäännökset, kunnes venäläiset ryöstivät ne vuonna 1720. Kammiossa on Pietari Brahen vuonna 1678 pystyttämä muistomerkki.^[20]
• Gezeliuksen hautakammioon – entinen p. Yrjön kappeli^[23] – on haudattu piispa Johannes Gezelius vanhempi (k. 1690), hänen poikansa piispa Johannes Gezelius nuorempi (k. 1718) sekä tämän poika, Porvoon piispa Johannes Gezelius (k. 1733).^[20]
• Kijkin hautakammion paikalla sijainneeseen vanhempaan muurihautaan on haudattu muun muassa Turun hovioikeuden presidentti Juhana Munck (k. 1663).^[20]
• Stålhandsken hautakammioon entiseen Sielujen kuoriin on haudattu Torsten Stålhandske (k. 1644). Hänen maalliset jäännöksensä ovat suuressa messinkisin koristeluin varustetussa tina-arkussa, joka on valmistettu Stettinissä hänen kuolinvuotenaan. Arkku oli alun perin lattian alla hautaholvissa, mutta nostettiin näkyville 1800-luvun lopun restaurointien yhteydessä.^[20]
• Wallenstjernan hautakammion rakennutti vuonna 1677 Turun hovioikeuden asessori Olof Wallenstjerna sukunsa hautakammioksi.^[20]

Pyhäinjäännökset

Kirkossa olevia pyhäinjäännöksiä on tutkittu ja sieltä on löytynyt muun muassa 2000 vuotta vanhoja luun palasia. Suurin osa jäännöksistä on kuitenkin keskiajalta 1300−1400-luvuilta. Pyhän Henrikin pääkallona pidetty kallo on ajoitettu 1100-luvulle. Ajoituksia on maaliskuun 2012 tilanteen mukaan tehty noin kolmannekselle esineistöstä. Luiden lisäksi myös tekstiilien ja muiden materiaalien alkuperä selvitetään. Kirkossa olevan katolisen ajan pyhäinjäännöskokoelmassa on noin 90 esinettä.^[24]

Kirkon ulkopuoli

Kirkon ulkoseinässä pääoven oikealla puolella on Pyhän Kristoforoksen alttari^[25]. Kirkon eteläpuolella on Henrik Gabriel Porthanin hautamuistomerkki vuodelta 1804^[26] ja Turun akatemian muistolaatta vuodelta 1962^[27]. Kirkon eteläseinustalla on Oskari Jauhiaisen suunnittelema Mikael Agricolan patsas (1952)^[28][26] ja Yrjö Liipolan suunnittelema Vuoden 1918 sankarimonumentti (1924)^[26].

Kuvia tuomiokirkosta

Kirkko vanhoissa piirroksissa ja maalauksissa

• 
  Kirkko Ruotsin vallan aikana, ennen Turun paloa.
• 
  Kirkko vuonna 1841.
• 
  Kirkko vuonna 1845.
• 
  Kirkko vuonna 1889.
• 
  Kirkko noin vuonna 1900.
• 
  Kirkko ja Aurajoki noin vuonna 1900.

Valokuvia kirkosta

• 
  Kastemalja
• 
  Kaarina Maununtyttären sarkofagi.
• 
  Åke Tottia ja Kristina Brahea esittävä veistos.
• 
  Piispa Hemmingin pyhäinjäännösarkku ja reliikkilipas.
• 
  Kirkon votiivilaiva.
• 
  Mikael Agricolan kappeli on lasten tilana.
• 
  Kirkko joulukuussa 2006.
• 
  Turun tuomiokirkko heinäkuussa 2005.
• 
  Turun tuomiokirkko Brahenpuiston suunnasta kuvattuna. Etualalla Pietari Brahen patsas.
• 
  Turun tuomiokirkon kellotaulun halkaisija on 4,2 metriä ja viisarin pituus 3,4 metriä.
• 
  Turun tuomiokirkko on Turun kolmanneksi suosituin nähtävyys Turun linnan ja Luostarinmäen käsityöläismuseon jälkeen.

Katso myös

• Turun tuomiokirkon Mustakirja
• Manuale Aboense
• Piispa Henrikin liturgia
• Turun tuomiokapituli
• Graduale Aboense
• Missale Aboense

Lähteet

• Rinne, Juhani: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.
• Drake, Knut: Åbo domkyrka och byggnadsarkeologin. – Teoksessa: Liisa Seppänen (toim.): 'Kaupunkia pintaa syvemmältä – arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. s. 135–149.
• Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
• Ramsay, August: Turun tuomiokirkko 1895
• Rakennushistoria: Turun ja Kaarinen seurakuntayhtymä
• Aspelin-Haapkylä, Eliel: Suomalaisen taiteen historia pääpiirteissään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1891.

Huomiot

Viitteet

Kirjallisuutta

• Gardberg, C. J. & Heininen, Simo & Welin, P. O.: Kansallispyhäkkö : Turun tuomiokirkko 1300-2000. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1398-1.
• Räsänen, Marika & Välimäki, Reima & Kaartinen, Marjo (toimittaneet): Turun tuomiokirkon suojissa – Pohjoinen hiippakuntakeskus keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa. Historia Mirabilis 8. Turku: Turun historiallinen yhdistys & Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies, 2012.
• Kaisti, Riikka: Turun tuomiokirkko : Rakkaudella rakennettu. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä – Turun tuomiokirkkomuseo, 2013. ISBN 978-952-99828-3-7. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turun tuomiokirkko Wikimedia Commonsissa

• Tuomiokirkon verkkosivusto
• Turun tuomiokirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
• Kirkko seurakuntayhtymän sivustolla
• Tuija Tuhkanen: Turun tuomiokirkon tuhoutuneet saarnatuolit
• Turun tuomiokirkolle joululahja. 400 vuotta sitten Tanskaan ryöstetyt aarteet palautetaan, Suomen Kuvalehti, 08.11.1924, nro 45, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Jul. Finnberg : Kallisarvoisia aarteita Turun tuomiokirkon kätköistä, Suomen Kuvalehti, 03.03.1928, nro 10, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Juhani Rinne : Turun tuomiokirkko 700-vuotias, Suomen Kuvalehti, 15.06.1929, nro 24, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Turun tuomiokirkon pyhäinjäännösarkku, Suomen Kuvalehti, 15.05.1937, nro 20, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Tältä näyttävät Turun tuomiokirkon hautaholvit, Yle Uutiset Lounais-Suomi, 22.10.2013

n k m Turun arkkihiippakunta Piispat Turun ja Suomen arkkipiispa Kantola (1998–2006) Mäkinen (2006–2010) Kalliala (2011–2021) Leppänen (2021–) Seurakunnat Tuomiorovastikunta Tuomiokirkkoseurakunta Henrik Kaarina Katariina Maaria Martti Mikael Paattinen Piikkiö Nousiainen Kustavi Laitila Naantali Nousiainen Masku Merimasku Mynämäki Pyhäranta Raisio Rusko Rymättylä Vehmaa Taivassalo Uusikaupunki Paimio Lieto Loimaa Länsi-Turunmaa Paimio Pöytyä Salo Somero Ala-Satakunta Eura Eurajoki Harjavalta Huittinen Kokemäki Nakkila Rauma Säkylä–Köyliö Pori Kankaanpää Keski-Pori Länsi-Pori Merikarvia Meri-Pori Noormarkku Porin Teljä Ulvila Historia Turun tuomiokirkko