Petäjäveden vanha kirkko

Petäjäveden vanha kirkko
Petäjäveden vanha kirkko etelästä
Petäjäveden vanha kirkko etelästä
Osoite Vanhankirkontie 9, Petäjävesi
Sijainti Petäjävesi
Koordinaatit 62°15′00″N, 025°11′01″E
Rakennustyyppi kirkko
Valmistumisvuosi 1764
Urakoitsija Jaakko Klemetinpoika Leppänen ja paikalliset kirvesmiehet[1]
Omistaja Petäjäveden seurakunta[1]
Julkisivumateriaali puu
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK
Sisänäkymä pohjoisparvelta kuorin suuntaan.
Sisäkaton muodoissa ja koristemaalauksissa on vaikutteita kivikirkkojen holveista.

Petäjäveden vanha kirkko on vuosina 1763–1764 rakennettu puukirkko Petäjäveden nykyisessä keskustaajamassa. Vanha kirkko on säilyttänyt alkuperäisen ulkoasunsa ja sisustuksensa poikkeuksellisen hyvin ja se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Se on nykyään suosittu vihkikirkko, ja kesäsunnuntaisin siellä pidetään jumalanpalveluksia. Siihen liittyy vuonna 1821 rakennettu kellotorni. Kirkko jäi käytöstä vuonna 1879, kun seurakunnan uusi kirkko valmistui.

Rakentaminen

Kirkko rakennettiin Jämsän seurakuntaan kuuluneen Petäjäveden rukoushuonekunnan kappelikirkoksi. Petäjävetiset olivat jo vuonna 1728 saaneet kruunulta luvan rakentaa omalla kustannuksellaan hautausmaan ja pienen kyläkirkon, koska matka Jämsään oli pitkä. Rakentaminen kuitenkin viivästyi kymmeniä vuosia. Kirkko sijoitettiin pienelle niemelle Jämsänveden ja Petäjäveden välisen salmen länsirannalle. Paikka on vanhalle maaseutukirkolle tyypillinen. Se valittiin siten, että seurakuntalaiset pääsivät helposti paikalle veneellä tai talvisin jään yli. Kirkon suunnitteli ja rakensi vesankalainen talonpoikainen kirkonrakentaja Jaakko Klemetinpoika Leppänen. Kirkosta tehtiin muodoltaan symmetrinen ristikirkko. Ristin molempien varsien pituus oli noin 17 metriä, ja leveys noin 7 metriä.[2] Rakennustekniikka oli tavanomainen. Seinät rakennettiin hirsisalvoksena, sisäkatto holvimaisena lautarakenteena, ja ulkokatto päällystettiin paanuilla. Vuonna 1821 kirkon ikkunoita suurennettiin ja sakaristo siirrettiin pohjoisesta ristisakarasta itäisen sakaran jatkoksi.[2] Kellotornin rakensi samana vuonna Jaakko Klemetinpojan pojanpoika Erkki Leppänen. Kellotorni yhdistettiin kirkon länsipäätyyn lyhyellä käytävällä.

Arkkitehtuuri

Kirkon ristinmuotoinen pohjakaava tuli pohjoismaissa käyttöön 1600-luvun lopulla ja yleistyi maaseutukirkoissa 1700-luvulla. lähde? Sen lähtökohtana on renessanssin keskeiskirkko.[2] Kirkon korkea ja jyrkkälappeinen aumakatto liittyy vanhempaan goottilaiseen kirkkoarkkitehtuuriin.[3] Korkean ulkokaton alla on tilaa sisäkaton lautarakenteisille holveille ja niiden keskellä olevalle kahdeksankulmaiselle kupolille. Sisäkaton pinnoilla lautojen päät on peitettu rimoilla, jotka muistuttavat muurattujen ruodeholvien ruoteita. Näissä rimoissa ja muissa kattorakenteissa on punamullalla tehtyjä koristemaalauksia.[2] Muuten kirkko on sisätiloiltaan maalaamaton. Petäjäveden vanhassa kirkossa yhdistyy renessanssin ajatus keskeiskirkosta vanhempiin goottilaisiin muotoihin toteutettuna kansanomaisen puurakentamisen menetelmin.lähde? Kirkon sisätilojen tunnelma, jonka muodostavat käsin veistetyt hirsiseinät sekä lattialankkujen ja penkkien hieman epäsäännöllinen asettelu, on ainutlaatuinen.kenen mukaan?

Unohduksesta maailmanperintökohteeksi

Kirkon jäätyä käytöstä se oli hoitamattomana useita kymmeniä vuosia. Vain kirkon ympärillä oleva hautausmaa ja kellotorni olivat alkuperäisessä käytössään. Kirkon arkkitehtoniseen ja historialliseen arvoon kiinnitti ensimmäisenä huomiota itävaltalainen taidehistorioitsija Josef Strzygowski 1920-luvulla. Vuodesta 1929 lähtien kirkkoa on kunnostettu useita kertoja. Petäjäveden vanha kirkko hyväksyttiin vuonna 1994 Unescon maailmanperintökohteeksi tyypillisenä itäisen Skandinavian puuarkkitehtuuritradition edustajana. Se eroaa rakentamisessa käytetyn hirsisalvostekniikan vuoksi Länsi-Skandinavian vanhimmista puukirkoista (maailmanperintöluettelossa Norjan Urnesin sauvakirkko). Toisaalta se eroaa myös Pohjois-Venäjän hirsirakenteisista puukirkoista, jotka edustavat venäläistä ja ortodoksisista traditiota (maailmanperintöluettelossa Kižin kirkkorakennukset).

Katso myös

Lähteet

  • UNESCO WHC Advisory Body Evaluation

Viitteet

  1. ↑ a b Petäjäveden vanha kirkko: Säätiö ja Unesco (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b c d Petäjäveden vanha kirkko petajavesi.fi. Arkistoitu 5.4.2010. Viitattu 24.4.2010.
  3. ↑ Kirkon rakenne (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Petäjäveden vanha kirkko Wikimedia Commonsissa
  • Petäjäveden vanha kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  • Petäjäveden vanhan kirkon kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Unescon maailmaperintöluettelo
  • Ylen Elävä arkisto: Suomen seitsemän maailmanperintökohdetta
Tuomiokirkkoja

Espoo • Helsinki • Kuopio • Lapua • Mikkeli • Oulu • Porvoo • Turku • Tampere

Katedraaleja

Uspenskin katedraali • Pyhän Nikolaoksen katedraali • Pyhän Kolminaisuuden katedraali • Pyhän Henrikin katedraali

Paikkamäärältään suuria

Kerimäki • Lapväärtti • Johanneksenkirkko • Nurmes • Keski-Porin kirkko • Heinävesi

Vanhoja puukirkkoja

Ulrika Eleonoran kirkko • Muhos • Petäjäveden vanha kirkko • Sammatti • Sodankylän vanha kirkko • Uudenkaupungin vanha kirkko • Vöyrin puukirkko

Vanhoja kivikirkkoja

Eckerö • Hammarland • Hattulan Pyhän Ristin kirkko • Hollola • Jomala • Lemland • Nousiainen • Pernaja • Saltvik • Sund • Tyrvään Pyhän Olavin kirkko • Ulvila

Modernistisia

Kannonkoski • Lakeuden Risti • Nakkila • Rajamäki • Temppeliaukion kirkko • Varkauden pääkirkko

Luovutettujen alueiden kirkkoja

Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko • Kristuksen kirkastumisen katedraali • Viipurin tuomiokirkko • Viipurin vanha tuomiokirkko • Terijoen ortodoksinen kirkko

  • n
  • k
  • m
 Suomi