Toinen suuri herätys
Toisella suurella herätyksellä (engl. Second Great Awakening) tarkoitetaan Yhdysvalloissa 1800-luvulla alkunsa saanutta hengellistä liikehdintää. Toinen suuri herätys sai alkunsa presbyteerisestä kirkosta ja sitä levittivät pääasiassa metodistit ja baptistit.[1]
Uskonnollinen herääminen keskittyi erityisesti henkilökohtaisten syntien dilemmaan. Presbyteerinen ja kongregationalistinen kirkko menettivät runsaasti kannattajia, jotka kääntyivät metodisteiksi ja baptisteiksi.[1]
Toiminta
Metodistit ja baptistit järjestivät 1800-luvulla ulkoilmakokouksia eniten lännessä, jossa rajoja ei vielä ollut määritelty. Ihmiset jättivät asuinpaikkansa kokoontuakseen keskustelemaan uskonnollisista kysymyksistä. Ensimmäinen kokous järjestettiin Loganin piirikunnassa Kentuckyssa, jossa James McGready saarnasi. Joukkotilaisuudet edistivät uskonnollista yhteenkuuluvuutta ja vahvistivat vaikeissa oloissa elävien ihmisten uskoa. Metodistien matkasaarnaajat julistivat yksinkertaista evankeliumia Amerikan syrjäseutujen asukkaille, joille he olivat usein ainoa yhteys kirkkoon.[1]
Arvostelu
Monet protestanttiset teologit arvostelivat metodistien ja baptistien herätyksiä ylikorostuneesta yksilöllisyydestä. Liikkeillä ei arvostelun mukaan ollut myöskään riittävää tietoa kirkon, perheen ja valtion roolista eikä kasteen merkityksestä uskoville.[1]
Lähteet
- Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.
Viitteet
- ↑ a b c d Dué 1998, s. 239
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
