Syntiinlankeemus

Syntiinlankeemus on kristinuskoon ja muutamiin muihin uskontoihin kuuluva oppi, jonka mukaan ihmiskunta on alkujaan luotu synnittömään tilaan Jumalan läheisyyteen, mutta josta ihminen on langennut nykyiseen tilaansa rikkomalla Jumalan tahtoa vastaan. Raamatussa syntiinlankeemustarina kuvataan erityisesti Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Kertomuksessa Aatami ja Eeva syövät Jumalan kiellosta huolimatta kiellettyä hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta. Tämän seurauksena Jumala karkottaa ihmiset paratiisista ja kiroaa ihmiskuntaa useilla eri tavoilla.^[1]

Suuri osa kristinuskon haaroista tulkitsee tarinaa siten, että syntiinlankeemus tuottaa koko ihmiskuntaa koskettavan perisynnin.^[1] Perisynti tarkoittaa etenkin kirkkoisä Augustinuksen kehittämää oppia, jonka mukaan syntiinlankeemuksessa tapahtuneen rikkomuksen tuottama syyllisyys ja siitä seuraava vahinko periytyvät myös kaikille myöhemmille ihmisille, ja ihmiset ovat jo syntyessään synnin alaisia.^[1][2]

Kristinuskon mukaan syntiinlankeemus on erityisen tärkeä tapahtuma, sillä se teki Jeesukselle välttämättömäksi tulla maan päälle ja kuolla ristillä. Esimerkiksi jo Paavali esittää myöhemmin kristinuskossa laajasti hyväksytyn näkemyksen Jeesuksen ja syntiinlankeemuksen välisestä yhteydestä. Paavalin mukaan Jeesus oli uusi Aadam, joka täydellisellä kuuliaisuudellaan kumosi ensimmäisen Aadamin teon.^[2]

Kertomus 1. Mooseksen kirjassa

Taustan syntiinlankeemuskertomukselle asettaa luomiskertomus. 1. Mooseksen kirja esittää kaksi hieman toisistaan poikkeavaa luomiskertomusta. Näistä jälkimmäinen ns. Jahvistinen kertomus sisältää myös kuvauksen syntiinlankeemuksesta.^[1]

Jahvistinen luomiskertomus kuvaa Jumalan luovan aluksi pelkästään ihmisen/miehen (adamah) maan tomusta. Jumala erottaa tämän jälkeen ihmiset kahdeksi sukupuoleksi, ja hän luo naisen miehen kylkiluusta. Mies ja nainen kuvataan alun alkaen paitsi toisistaan peräisin olevina, myös rikkomattomassa keskinäisessä yhteydessä elävinä. Tätä alkutilaista yhteyttä korostaa Aatamin ja Eevan alastomuus, jota he eivät vielä häpeä.^[1]

Varsinainen syntiinlankeemuskertomus kertoo, kuinka Eeva syö käärmeen houkuttelemana hedelmän Hyvän ja pahan tiedon puusta. Tarinassa käärme perustelee hedelmän syömistä Eevalle sillä, että se tekee ihmisistä Jumalan kaltaisia. Syötyään hedelmän Aatami ja Eeva huomaavat häpeissään oman alastomuutensa ja yrittävät häpeän ajamina piioutua Jumalalta.^[3]

Kertomus jatkuu kuvauksella ihmisille ja käärmeelle langetettavasta kirouksesta. Huomatessaan ihmisten teon Jumala tuomitsee ihmisen karkotettavaksi Eedenin puutarhasta. Tarina myös kuvaa esimerkiksi maallisen elannon hankkimisen vaikeuden tai naisen synnytystuskien olevan rangaistus lankeemuksesta. Eedenistä karkottamisen myöstä ihminen myös kertomuksen mukaan menettää mahdollisuuden ikuiseen elämään, jota Eedenissä kasvava Elämän puu symboloi.^[3]

Kertomuksen merkityksiä ja tulkintoja

Syntiinlankeemuskertomus on Israelilaiselle kertomustraditiolle omintakeinen tarina, jolle ei löydy täysin vastaavaa paria muiden lähialueiden uskontojen tai kansantarinoiden piiristä. Syynä tähän saattaa olla se, että juutalaiset uskoivat perusolemukseltaan hyväntahtoiseen Jumalaan, joka on ihmisiin nähden myös moraalisesti ylivertainen. Kertomuksen alkuperäinen merkitys saattaa olla ollut tarve selittää pahan olemassaolo maailmassa, jonka uskotaan olevan alun perin hyväksi tarkoitettu. Useilla muilla uskonnoilla tarvetta vastaavalle selitykselle ei ole ollut, sillä jumaluuksien on niiden piirissä uskottu toimivan myös moraalisesti kyseenalaisilla tavoilla.^[1]

Vaikka kertomus on juutalaiselle traditiolle omintakeinen, silti Vanha testamentti viittaa vain harvoin syntiinlankeemuskertomukseen. Uusi testamentti sisältää kuitenkin useampia viittauksia, etenkin Paavalin kirjeissä.^[1]

Paavali kuvaa syntiinlankeemuksen olevan lähtöpiste pelastushistorialliselle tapahtumaketjulle, joka saavuttaa lopulta päätepisteensä Jeesuksen ylösnousemuksessa. Paavalin keskeinen ajatus on Jeesuksen ja Aatamin välinen yhteys. Jeesus on tulkinnan mukaan ikään kuin uusi Aatami, joka korjaa ensimmäisen Aatamin lankeemuksen. Paavalin mukaan siinä missä Aatamin lankeemus tuottaa kadotuksen koko ihmiskunnalle, antaa Jeesuksen täydellinen kuuliaisuus kaikille häneen uskoville vanhurskauden. Paavalin käsitys syntiinlankeemuksen ja Jeesuksen välisestä yhteydestä on laajasti eri kristillisten kirkkojen hyväksymä opinkappale, joka toimii myös lähtökohtana esimerkiksi opille perisynnistä tai lapsikasteesta.^[1]

300-luvulla elänyt syyrialainen kirkkoisä Efraim Syyrialainen korostaa sitä, että Eevan ja Aadamin oma himo ja harkitsemattomuus aiheuttivat syntiinlankeemuksen, ei käärmeen viekoittelu.^[4] 500-luvulla elänyt Dorotheos Gazalainen korosti ihmisen katumisen mahdollisuutta syntiinlankeemuksen jälkeen.^[5]

Monet gnostikot eivät pitäneet syntiinlankeemusta kielteisenä asiana. Heidän mukaansa Jumala loi maailman tietämättömäksi, ja tieto on keino pelastua. Tämän pelastumisen pani alulle Eeva uhmaamalla pahan luojansa käskyjä.^[2]

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syntiinlankeemus Wikimedia Commonsissa