Perikoreesi
Perikoreesi (m.kreik. περιχώρησις, perikhōrēsis, lat. circumincessio, 'keskinäinen toisensa läpäiseminen') on kristinuskon teologian käsite. Trinitaarinen perikoreesi liittyy kolminaisuusoppiin, kristologinen perikoreesi oppiin Kristuksesta.[1]
Kolminaisuusopissa perikoreesi viittaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhteeseen. Nämä kolme persoonaa ikään kuin läpäisevät toisensa säilyttäen samalla identiteettinsä. Perikoreesi-ajatuksesta seuraa käsite appropriaatio eli jollekin ominaiseksi lukeminen: jumaluuden eri ominaisuudet ja teot luetaan liitetään kukin yhteen tiettyyn kolminaisuuden persoonaan.[2]
Kristologisessa perikoreesissa on kyse Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen luonnon vastaavanlaisesta keskinäisestä suhteesta.[1]
Lähteet
- Teinonen, Seppo A.: Teologian sanakirja, s. 252. 2. painos. Kirjapaja, 1999.
- McGrath, Alister E.: Kristillisen uskon perusteet. 2. tarkistettu painos. Kirjapaja, 1999.
Viitteet
- ↑ a b Teinonen 1999, s.252
- ↑ McGrath 1999, s. 316–317
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
