Suuri koalitio

Osa artikkelisarjaa
Puoluepolitiikka
Poliittinen kirjo
Oikeisto

Keskusta

    • Keskusta-oikeisto
    • Radikaali keskusta
    • Keskusta-vasemmisto

Vasemmisto

Puolueohjelma
Puolueorganisaatio
  • n
  • k
  • m

Suuri koalitio on hallitusratkaisu sellaisessa monipuoluejärjestelmässä, jossa on kaksi kilpailevaa suurta puoluetta. Suuressa koalitiossa nämä suuret puolueet muodostavat hallituksen keskenään. Tähän on tyypillisesti syynä se, etteivät ne saa edes apupuolueineen riittävää tukea (enemmistöä) hallitukselleen yksinään.

Saksa

Saksassa suuri koalitiohallitus (saks. Große Koalition) muodostettiin ensimmäisen kerran 1966 kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien välillä. Se oli ensimmäinen Saksan liittotasavallan hallitus, johon sosiaalidemokraatit ottivat osaa. Tämän hallituksen aikaa leimasivat opiskelijalevottomuudet ja perustuslain 17. lisäyksen, hätätilalakien ajaminen läpi. Liittokanslerina tässä ensimmäisessä CDU.n ja SPD:n suuressa koalitiossa vuosina 1966–1969 oli kristillisdemokraatti Kurt Georg Kiesinger.[1]

Koalitiohallitus hajosi syksyllä 1969. Sosiaalidemokraatit voittivat vaaleissa ja Willy Brandt muodosti hallituksen, tällä kertaa FDP:n kanssa.[2]

Toisen kerran suuri koalitio kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien välillä muodostettiin marraskuussa 2005 Angela Merkelin johdolla[3], ja kolmannen kerran joulukuussa 2013[4] ja neljännen kerran taas liittokansleri Angela Merkelin johdolla, kun syyskuun 2017 liittopäivävaalien ja erittäin vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen saatiin lopulta maaliskuussa 2018 muodostettua taas kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien yhteishallitus.[5]

Itävalta

Itävallassa suuri koalitio on muodostettu kansanpuolueen ja sosiaalidemokraattisen puolueen välillä 1945–1966, 1986–2000 ja 2006–2017.[6] Toisen maailmansodan jälkeen ÖVP:n ja SPÖ:n lisäksi merkittävä kannatus oli ainoastaan kommunisteilla ja suuremmat puolueet saivat molemmat säännöllisesti noin 45 % äänistä vaaleissa. Koalitio päättyi toistaiseksi syksyyn 2017, jolloin ÖVP palasi yhteistyöhön kansallismielisen FPÖ:n kanssa, tällä kertaa ilman ulkopoliittisia vastalauseita EU:n sisällä.[7]

Euroopan unionin parlamentti

Euroopan unionin parlamentissa on usein toiminut suuri koalitio, johon on kuulunut Euroopan kansanpuolueen ryhmä (EPP), Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä (S&D) ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä (ALDE).[8]

Euroopan parlamentissa maltillisen oikeiston EPP:n ja sosiaalidemokraattien S&D:n sekä liberaalien ALDE:n suuri koalitio on käytännössä aina ollut Euroopan parlamentin enemmistössä. Vuoden 2019 Europarlamenttivaalit päättivät Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien pitkäaikaisen enemmistön, jota he olivat pitäneet aina ensimmäisten Europarlamenttivaalien jälkeen vuodesta 1979.[9]

Lähteet

  1. ↑ Bundeskanzlerin | Kurt Georg Kiesinger www.bundeskanzlerin.de. Viitattu 24.2.2020.
  2. ↑ Biography Bundeskanzler Willy Brandt Stiftung. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Saksalle naiskansleri Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  4. ↑ Saksan uusi hallitus koostuu tutuista nimistä Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  5. ↑ Saksan uudet ministerit julki – perheministeriksi nousee Berliinin ongelmallisen trendialueen pormestari, terveysministeriksi Merkel-kriitikko Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  6. ↑ Deutsche Welle (www.dw.com): Austria establishes grand coalition alliance for another five years | DW | 12.12.2013 DW.COM. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Äärioikeisto hallitusvastuuseen Itävallassa – erittäin kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma Yle Uutiset. Viitattu 27.3.2020.
  8. ↑ Pääkirjoitus | EU ei saanut parlamenttiinsa eurojytkyä, vaan sinne syntyy ”suuri koalitio” Helsingin Sanomat. 27.5.2019. Viitattu 2.12.2020.
  9. ↑ Europe's Grand Coalition Is No More Berlin Policy Journal - Blog. 27.5.2019. Viitattu 2.12.2020.