Stradivarius

Stradivarius on Stradivarien suvun, erityisesti Antonio Stradivarin (1644–1737), rakentama jousisoitin. Stradivari rakensi kaikkiaan yli 1 100 viulua, joista noin 650 on yhä jäljellä^[1]. Antonio Stradivari rakensi myös kaksi kitaraa ja yhden harpun. Etenkin Stradivarin rakentamat viulut ovat lajinsa kalleimpia ja arvostetuimpia.

Soinnin salaisuus

Stradivariusten loistavan soinnin syistä on erilaisia teorioita.

Stradivariuksia rakennettiin Italian Cremonassa vuosina 1660–1731, jolloin Euroopassa vallitsi niin sanottu pieni jääkausi. Tämän arvellaan parantaneen puumateriaalin laatua.

On arveltu, että käytetty puulaji, soittimen muotoilu, bakteerit ja sienet tai jokin lakan ainesosa, kuten munasta tai eläimennahasta peräisin olevat proteiinit pohjakerroksessa ja meripihka, mirha tai jokin vielä eksoottisempi aine pintakerroksessa olisivat jäykistäneet soitinta. Tutkimuksissa soittimista on löytynyt muun muassa tulivuorentuhkaa. Tutkimuksia on vaikeuttanut soitinten harvinaisuus, arvo ja huono saatavuus.^[2]

Viulujen kaikukopan pohjissa käytetty puu on käsitelty sienieliöitä tuhoavilla kuparin, raudan ja kromin suoloilla. Puunsuoja-aineena käytetyt suolat muuttavat myös instrumenttien mekaanisia ja akustisia ominaisuuksia, minkä on arveltu vaikuttavan niiden ääneen parantavasti.^[3]

Viiden Stradivariuksen tutkimuksissa selvisi, että Stradivarin käyttämä lakka olikin aivan yksinkertainen ja tavanomainen öljyn ja pihkan seos. Ensin soittimen pintaan siveltiin pähkinäpuu- tai pellavaöljykerros. Sitten seurasi kerros öljyn ja mänty-, kuusi- tai lehtikuusipihkan seosta, jossa oli mukana punaisia väriaineita.^[2][4]

Ilmiö saattaa olla pelkästään psykologinen. "Kenties soittaja, joka näkee kauniin soittimen, soittaa paremmin", Stradivariuksia tutkinut Jean-Philippe Échard arvelee^[2].

Italiassa Cremonassa järjestetään kolmen vuoden välein Antonio Stradivarin triennaalen yhteydessä viulunrakennuskilpailu. Vuonna 2009 parhaaksi viuluksi valittiin suomalaisen viulunrakentajan Marko Pennasen viulu, jonka säätiö lunasti 12 000 eurolla.^[5]

Suomalaisista viulisteista ainakin Kasmir Uusituvalla ja Satu Vänskällä on käytössään Stradivarius. Uusituvan käyttämän viulun omistaa Pohjola Pankin Taidesäätiö. Vänskällä käytössä olevan viulun omistaa australialainen säätiö.

Luettelo Stradivariuksista

Viulut

Alttoviulut

Antonio Stradivari rakensi yhteensä 13 alttoviulua, joista on jäljellä enää muutama.

• Archinto 1696 Royal Academy of Musicin omistuksessa.
• Paganini-Mendelssohn 1731 - Nippon music -säätiön omistuksessa. lainassa Tokion jousikvartetin Kazuhide Isomuralla.

Sellot

Antonio Stradivari rakensi elämänsä aikana noin 70 selloa.

• General Kyd 1684 – Varastettiin 27. maaliskuuta 2004 Peter Stumpfin kotoa, palautettiin kuitenkin ehjänä kolmen viikon kuluttua.
• Barjansky 1690 – Julian Lloyd Webberin käytössä.
• Bonjour 1696 – Lainassa, Canada Council for the Arts of the Musical Instrument Bank.
• Lord Aylesford 1696 – Nippon music -säätiön omistuksessa.
• Castelbarco 1697
• Servais 1701
• Paganini-Countess of Stanlein 1707 – Bernard Greenhousen omistama.
• Gore-Booth 1710
• Duport 1711 – Mstislav Rostropovitšin omistama.
• Mara 1711 Heinrich Schiffin käytössä
• Davidov 1712 – Jacqueline du Prén omistama. Yo-Yo Man käytössä.
• Batta 1714 – Muodollisesti Gregor Piatigorskyn omistama.
• Becker 1719
• Piatti 1720
• Baudiot 1725 – Muodollisesti Gregor Piatigorskyn omistama.
• De Munck ex Feuermann 1730 – Nippon music -säätiön omistuksessa. Lainassa Steven Isserlisilla.
• Braga 1731
• Paganini-Ladenburg 1736 – Nippon music -säätiön omistuksessa. Lainassa Tokion jousikvartetin Clive Greensmithille.

Kitarat

Antonio Stradivarilta on säilynyt näihin päiviin kaksi kokonaista barokkikitaraa ja joitakin kitaran osia. Molemmissa säilyneissä kitaroissa on viisi kieliparia eli kymmenen kieltä.

• Hill 1680 tai 1688
• Rawlins 1700

Lähteet