Seppo Liitsola
| Seppo Liitsola | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. helmikuuta 1933 Tampere, Suomi |
| Kuollut | 18. heinäkuuta 2012 (79 vuotta) Espoo, Suomi |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Ammatti | voimistelunopettaja |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Seppo Olavi Liitsola (alkujaan Lindell[1], 7. helmikuuta 1933 Tampere – 18. heinäkuuta 2012 Espoo[2][3]) oli suomalainen jääkiekkohyökkääjä ja -valmentaja. Liitsola johti maajoukkuetta MM-kilpailuissa ja olympialaisissa. SM-sarjassa hän valmensi Upon Palloa ja HIFK:ta. Pelaajana Liitsola voitti TBK:n ja Tapparan riveissä kuusi Suomen-mestaruutta aikana 1951-1964. Maajoukkueessa hän pelasi 14 ottelua ja myös kerran MM-kilpailuissa. Liitsola on jääkiekkoleijona. Hänelle myönnettiin vuonna 2005 Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.
Pelaajana
Liitsola pelasi hyökkääjänä menestyksekkään uran TBK:ssa ja Tapparassa. Hän voitti 12 perättäistä SM-mitalia, joka on Suomen ennätys. Kultaisia näistä mitaleista oli kuusi. Pisteitä Liitsola teki pelaamassaan 169 ottelussa 136 (76+60). A-maajoukkueessa Liitsola pelasi 14 ottelua ja yhdet MM-kilpailut vuonna 1955[4].
Tappara on aateloinut Liitsolan seuran Hall of Fame -kunniagalleriaan numerolla 9.[5]
Valmentajana
Vuonna 1964 päättyneen pelaajauransa jälkeen Liitsola aloitti valmentamisen. Hänen ensimmäinen joukkueensa oli lyhytikäinen lahtelaisseura Upon Pallo, jonka hän nosti aina SM-sarjaan asti. Maajoukkueessa Liitsola aloitti ennenaikaisesti 1969, kun Joe Wirkkunen jättäytyi tehtävästä solidaarisuudesta kotimaataan Kanadaan kohtaan. Kanada oli riitaantunut Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kanssa ja jättäytyi MM-kisoista moneksi vuodeksi. Liitsola johti maajoukkuetta viisi kertaa MM-kisoissa ja kahdesti olympialaisissa.
Liitsola tunnettiin loistavana taktikkona, mutta myös vaativana ja värikkäänä valmentajana. Maajoukkueen jälkeen hän luotsasi vielä HIFK:ta vuosina 1972–1975 yhteen mestaruuteen ja kahteen hopeaan. Saksassa ETV-70 Münchenin peräsimessä Liitsola toimi yhden kauden 1980–1981.
Jääkiekkovaikuttajana
Liitsola toimi Suomen jääkiekkoliitossa valmennuspäällikkönä, koulutuspäällikkönä ja liittohallituksessa.[4]
Saavutukset ja palkinnot
- 6 Suomen mestaruutta pelaajana (1953, 1954, 1955, 1959, 1961, 1964)
- 3 SM-hopeaa ja 3 -pronssia pelaajana
- 1 Suomen mestaruus valmentajana (1974)
- 2 SM-hopeaa valmentajana
- Herrasmiespelaaja (1955)[6]
- Tappara Hall of Fame #9
- Suomen Jääkiekkoleijona #39
- Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi (2005).[4]
SM-tilastot pelaajana
| Kausi | Sarja | Seura | O | M | S | P | R |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1951–1952 | SM-sarja | TBK | 4 | 1 | 1 | 2 | 2 |
| 1952–1953 | SM-sarja | TBK | 12 | 5 | 4 | 9 | 10 |
| 1953–1954 | SM-sarja | TBK | 10 | 5 | 5 | 10 | 4 |
| 1954-1955 | SM-sarja | TBK | 10 | 13 | 7 | 20 | 6 |
| 1955–1956 | SM-sarja | Tappara | 9 | 3 | 1 | 4 | 2 |
| 1956-1957 | SM-sarja | Tappara | 10 | 4 | 2 | 6 | 8 |
| 1957-1958 | SM-sarja | Tappara | 7 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1958–1959 | SM-sarja | Tappara | 18 | 6 | 7 | 13 | 8 |
| 1959–1960 | SM-sarja | Tappara | 18 | 9 | 11 | 20 | 10 |
| 1960-1961 | SM-sarja | Tappara | 18 | 12 | 10 | 22 | 14 |
| 1961-1962 | SM-sarja | Tappara | 18 | 5 | 3 | 8 | 6 |
| 1962-1963 | SM-sarja | Tappara | 17 | 6 | 5 | 11 | 6 |
| 1963-1964 | SM-sarja | Tappara | 18 | 7 | 4 | 11 | 22 |
| YHT. | 169 | 76 | 60 | 136 | 98 |
Muuta
Liitsola edusti Suomen nuorten maajoukkuetta 1950-luvulla.[7][8][9]
Liitsola saavutti jalkapallossa Suomen Palloliiton nuorten mestaruuden Ilves-Kissoissa vuonna 1951. Jääpalloa hän pelasi seuran mestaruus-sarjajoukkueessa kautena 1951/1952.[3]
Ammatiltaan Liitsola oli voimistelunopettaja.[4]
Lähteet
- Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
- Liitsolan tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Seppo Liitsola Eurohockey.com. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Jääkiekkokirja 2022–2023, s. 563.
- ↑ Kuolinilmoitus. Aamulehti, 29.7.2012, s. A07.
- ↑ a b Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen (vastaavat toimittajat): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu, s. 416. Keuruu: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
- ↑ a b c d Pekka Mikkonen: Leijonien entinen päävalmentaja. Aamulehti, 24.7.2012, s. B16.
- ↑ Tappara Hall of Fame tappara.fi.
- ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 354. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
- ↑ Norja niukkaan voittoon 2-1: Nuorten jääkiekkomaaottelun ensimmäinen vaihe päättyi eilen Porissa (Lehtileikkele, 1952)
- ↑ Suomen junioripelaajat paikkasivat jääkiekkomainettamme (Lehtileike 17.2, Suomi-Ruotsi, Jyväskylä)
- ↑ Tampereen jääkiekkomainetta edustivat Oslossa Räshid Hakimsan, Seppo Liitsola, Aarne Honkavaara, Yrjö Hakala, Esko Niemi ja Isto Virtanen (Lehtileike, 12.12, Aamulehden lähettämältä kirjeenvaihtajalta, Oslo)
| Edeltäjä: Esko Rekomaa | Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja 1955 | Seuraaja: Teppo Rastio |
| Edeltäjä: Gustav Bubník Kalevi Numminen | Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja 1969–1972 1974–1976 | Seuraaja: Len Lunde Lasse Heikkilä |
| ||||||||||
