Aarne Honkavaara

Aarne Honkavaara
Valmentaja Honkavaara Kanada-maljan kanssa vuonna 1957.
Valmentaja Honkavaara Kanada-maljan kanssa vuonna 1957.
Henkilötiedot
Syntynyt7. kesäkuuta 1924
Tampere, Suomi
Kuollut22. maaliskuuta 2016 (91 vuotta)
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti liikunnan lehtori
Arvonimiliikuntaneuvos (1987)
Puoliso Maire Honkavaara
Lapset 5
Muut tiedot
Lempinimet Dynamo, Grand Old Man
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Aarne Väinö Edvard Honkavaara (7. kesäkuuta 1924 Tampere – 22. maaliskuuta 2016 Tampere[1][2]) oli suomalainen jääkiekkoilija, jääkiekkovalmentaja- ja vaikuttaja. Honkavaara pelasi Tampereen Ilveksessä vuosina 1943–1958 ja voitti seitsemän mestaruutta hyökkäjän pelipaikalla. Henkilökohtaisia saavutuksia hänen urallaan on muun muassa 27 hattutemppua sekä ennätysmäärä maaleja yhdessä ottelussa. Honkavaara toimi Ilveksen valmentajana 11 kauden ajan. Hän myös valmensi maajoukkuetta.

Honkavaara, joka oli ammatiltaan liikunnan lehtori, sai liikuntaneuvoksen arvonimen vuonna 1987.[3] Muihin huomionosoituksiin kuuluu Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kultainen ansiomitali.

Honkavaara oli mukana perustamassa Suomen Jääkiekkomuseota. Häntä pidetään Suomen jääkiekkoilun merkittävänä uranuurtajana.[4]

Pelaajana

Aarne Honkavaara Ruotsin maalilla vuonna 1950.

Honkavaara sai ensimmäiset luistimet siskoltaan 11-vuotiaana. Hän pelasi ensimmäisen sarjaottelun 12-vuotiaana A-junioreissa Tampereen Kisa-Veikoissa vuonna 1936. Aarne harrasti nuorempana myös jalkapalloa ja yleisurheilua. Hän aloitti maalivahtina, mutta pääsi pian omalle paikalleen hyökkääjäksi. Hän osallistui jatkosotaan vuosina 1942–1944. Ensimmäisen varsinaisen ottelun SM-sarjassa hän pelasi Tampereen Ilveksessä HSK:ta vastaan 15. tammikuuta vuonna 1944. Honkavaara pelasi ensimmäisen maaottelun Ruotsia vastaan 25.2.1946. Honkavaara edusti Suomea 47 maaottelussa, joissa hän teki 46 maalia. Honkavaara kävi pelaamassa kaksi harjoitusottelua ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana Kanadassa 1950-luvun alussa. Tämä matka antoi hänelle uutta tietoa jääkiekosta ja hyvien harjoitusolosuhteiden merkityksestä valmennuksessa. Näitä tietoja hän käytti hyvällä menestyksellä myöhemmin valmentajana.

Honkavaara loukkaantui vakavasti maaottelussa Puolaa vastaan tammikuussa 1953, kun puolalaispelaaja kaatui hänen jalkansa päälle ja hänen sääriluunsa murskaantuivat. Honkavaaran urheilu-ura jääkiekkoilijana oli käytännössä ohi, vaikka hän pelasikin vielä muutaman ottelun vuosina 1956–1958. Vamma aiheutti Honkavaaralle ongelmia pitkään, ja lopullisesti se saatiin korjattua vasta 1980-luvun alussa lääketieteen kehityttyä.

Valmentajana

Ilveksen mestaruusjoukkue vuodelta 1957. Valmentaja Honkavaara keskellä Kanada-maljan kanssa.

Pelaajauran jälkeen Honkavaara alkoi valmentaa Ilvestä ja saavutti valmentajana kolme Suomen mestaruutta kausina 1957–1958, 1959–1960, 1971–1972 ja yhden hopean 1967–1968. Honkavaara toimi myös Suomen maajoukkueen valmentajana vuosina 1955–1959. Honkavaara toimi maajoukkueen kakkosvalmentajana Joe Wirkkusen kanssa Squaw Walleyn olympialaisissa 1960 ja Innsbruckin olympialaisissa 1964. Jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa hän toimi kakkosvalmentajana vuosina 1963, 1965 ja 1966.

Saavutukset

  • olympialaiset 1952
  • kahdet jääkiekon maailmanmestaruuskisat 1949 Tukholma, 1951 Pariisi
  • SM-sarjan paras maalintekijä kausina 1945–1946, 1947–1948 ja 1951–1952
  • yhden ottelun maaliennätys yhdessä Kalle Havulinnan kanssa: kahdeksan maalia (4.1.1948 Ilves–TPS 31–0)
  • 27 hattutemppua SM-sarjassa
  • Seitsemän Suomen-mestaruutta

SM-tilastot

Pelipaikka Hyökkääjä
Maila Left
Pelinumerot #5 / #7 / #13
Pelikaudet 1943/58
Kapteeni 1941–42, 1951–52, 1952–53
Kulta – hopea – pronssi 7 – 2 – 0
Kausi Sarja O M S P R
1943–44 SM-sarja 3 7 2 9 0
1944–45 SM-sarja 3 7 3 10 0
1945–46 SM-sarja 8 25 10 35 0
1946–47 SM-sarja 8 25 9 34 0
1947–48 SM-sarja 6 21 3 24 0
1948–49 SM-sarja 6 18 5 23 0
1949–50 SM-sarja 7 11 10 21 0
1950–51 SM-sarja 10 21 14 35 2
1951–52 SM-sarja 5 10 4 14 2
1955–56 SM-sarja 1 0 0 0 0
1956–57 SM-sarja 5 0 1 1 0
1957–58 SM-sarja 1 0 0 0 0
Yhteensä 63 145 61 206 4

Valmentajana Honkavaara toimi kausina 1941–42, 1952–53, 1953–54, 1954–55, 1955–56, 1956–57, 1957–58, 1958–59, 1959–60, 1960–61 ja 1967–68.

Erikoispalkintoja ja kunnianosoituksia

  • IIHF Kultainen ansiomitali 1974
  • Liikuntaneuvos -arvonimi (1987)
  • Suomen Jääkiekkoleijona numero 10 (1985)
  • Tampereen Ilves on jäädyttänyt Honkavaaran paidan numero 7
  • SM-liigan parhaalle maalintekijälle myönnettävä palkinto on nimetty Honkavaaran mukaan
  • Pro Urheilu -mitali (2001)[5]
  • Suomen urheilugaalassa 2011 erikoispalkinto elämänurasta[6]

Muuta tietoa

  • Aarne Honkavaara tuomaroi yhden jääkiekkomaaottelun.[7]
  • Honkavaara pelasi käsipalloa mestaruussarjassa. Vesipallossa hän saavutti SAUL:n mestaruuden vuosina 1948 ja 1950.[8]
  • Honkavaara työskenteli yhdeksänä kesänä Aamulehden toimittajana. Hän oli päätynyt kyseiseen "sivutyöhön" jalkatapaturman takia vuonna 1953. Hänet palkkasi lehtimies ja urheiluosaston päällikkö Jouko Autero. Honkavaara toimi myös avustajana useissa muissa lehdissä, mm. Satakunnan Kansa ja Turun Sanomat. Lisäksi hän toimi itse julkaisijana. Honkavaara toimitti Jääkiekkokirja-nimistä julkaisua alkaen kaudesta 1961–1962.[9][10]
  • Lempinimi "Dynamo" sai alkunsa sodan jälkeisessä pelissä Koulukadulla, kun Honkavaara pelasi armeijan karvalakki päässä, läpät korvilla. Pelin aikana etulippa valahti alas, jolloin lakki muistutti Honkavaaran sanoin "itänaapurin hiippalakkia". Joku yleisöstä sitten päätti huutaa, että kyseinen pelaaja näyttää ihan "Moskovan Dynamon keskushyökkääjältä". Tämän jälkeen siitä alkoi muodostua lempinimi hänelle.[11]
  • Talvisodan aikaan 15-vuotias Honkavaara kuului Väestönsuojeluorganisaatioon, talonsuojeluvalvojan apulaisena. Hän toimi vapaaehtoisena jatkosodassa.[9]
  • Honkavaara oli viiden tyttären isä. Hänen vaimonsa Maire oli mukana hoitamassa monia Suomen Jääkiekkomuseon käytännön asioita.[9][12]

Galleria

Lähteet

  • Honkavaaran tiedot Jääkiekkomuseon sivulla.
  • Honkavaara, Aarne ym.: Pelimiehiä, tulisieluja: Tampereen Ilves 50 vuotta. ISBN 951-99323-7-2
  • Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon - Aarne Honkavaaran Tarina. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2002. ISBN 951-98557-5-0

Viitteet

  1. ↑ Tammilehto, Teemu: Jääkiekon "Grand Old Man" Aarne Honkavaara on kuollut Yle Urheilu. 23.3.2016. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 23.3.2016.
  2. ↑ Siukonen, Markku et al: Suuri Olympiateos 10, s. 91. Jyväskylä: Gummerus, 1998.
  3. ↑ Arponen, Antti O.: Liikuntaneuvoksia on monenlaisia ja monentasoisia. Urheilutietäjän kesä, 2012, s. 62. Suomen urheilutietäjät ry..
  4. ↑ Jääkiekkoleijonat – Suomen jääkiekkomuseo jaakiekkomuseo.fi.
  5. ↑ Aarne Honkavaara 7.6.1924 Tampere – 22.3.2016 Tampere ilvesry.fi. 2016. Viitattu 26.1.2022.
  6. ↑ Hän on suomalaisen jääkiekon Grand old man Yle Urheilu. 11.1.2011. Viitattu 12.1.2011.
  7. ↑ Pelimiehiä, tulisieluja (s. 151)
  8. ↑ Rantala Risto, Siukonen Markku, Tukiainen Seppo (vastaavat toimittajat): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu. Keuruu: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973. (s. 374)
  9. ↑ a b c Aarne Honkavaara, Pasi Mennander: Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon - Aarne Honkavaaran tarina, s. 18, 20, 310, 361, 367, 372, 373,. Otavan Kirjapaino Oy, 2002. ISBN 951-98557-5-0.
  10. ↑ Digitoitu aineisto – Suomen jääkiekkomuseo jaakiekkomuseo.fi. Viitattu 26.1.2023.
  11. ↑ Reijo Sippola, Jarmo Kettunen: Tampereen Kasvot, s. 33, 34. Sanasato Oy, 1997. ISBN 952-5086-13-5.
  12. ↑ Organisaatio – Suomen Jääkiekkomuseo jaakiekkomuseo.fi. Viitattu 21.5.2021.


Aiheesta muualla

  • Soukola, Timo: Honkavaara, Aarne (1924–2016). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.3.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

 

Jääkiekon SM-liigassa jäädytetyt pelaajanumerot
Blues HIFK HPK Ilves JYP KalPa KooKoo Kärpät Lukko Pelicans SaiPa Sport Tappara TPS Ässät
10
Lehtinen		 1
Wetzell		 2
Salisma		 2
Wasama		 1
Siekkinen		 1
Kuivalainen		 36
Outinen		 10
Ruotsalainen		 4
Rastio		 11
Koskinen		 3
Partinen		 14
Laaksoharju		 2
Numminen		 3
Nummelin		 2
Heikkilä
33
Hirvonen		 5
Riihiranta		 9
Louhi		 7
Honkavaara		 10
Rastela		 27
Rinne		 81
Nurmberg		 24
Viuhkola		 4
Peltonen		 13
Laine		 8
Koho		 27
Väkelä		 3
Marjamäki		 8
Wahlsten		 4
Javanainen
  7
Saarinen		 13
Palo		 13
Jalo		 19
Mikkilä		 24
S.Kapanen		   15
Kiimalainen		 7
Keinonen		 17
Eloranta		 9
Skriko		 29
Hjerpe		 7
Jutila		 23
Virta		 12
Levo
  17
Murto		 17
Hietanen		 14
Oksanen		 30
Kurkinen		 44
Timonen		   6
Mikkola		 8
Vehmanen		   20
Mälkiä		   8
Ojanen		 16
Tammelin		 13
Ketola
  20
Hagman		 18
Savolainen		 16
Peltonen		       5
Kukkonen		 13
Torkki		       10
Susi		 11
Koivu		 89
Otevřel
  22
Kortelainen		 36
Tuulola		 30
Tammi		         26
Forss		       12
E.Lehtonen		 15
Leppänen		 11
Kilpiö
  23
P.Lehtonen		   41
Helminen		         77
Hämäläinen		         12
Vilander		 5
Rautakallio
  35
Lindfors		             35
Vehanen		           22
Makkonen
  9
Kuhta		                          
Edeltäjä:
Risto Lindroos 		Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja
1954–1959 		Seuraaja:
Joe Wirkkunen
Edeltäjä:
Ei aiempia osallistumisia 		Suomen kapteeni talviolympialaisissa
1952 		Seuraaja:
Yrjö Hakala
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Suomi (KANTO)
Henkilöt
  • Kansallisbiografia
  • Biografiasampo