Otto Hahn
| Otto Hahn | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. maaliskuuta 1879 Frankfurt am Main, Saksa |
| Kuollut | 28. heinäkuuta 1968 (89 vuotta) Göttingen, Saksa |
| Kansalaisuus |  Saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Marburgin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Theodor Zincke |
| Oppilaat | Walter Seelmann-Eggebert Fritz Strassmann Hans Joachim Born Siegfried Flügge Nikolaus Riehl |
| Tutkimusalue | Radiokemia |
| Tunnetut työt | Fissioreaktio |
| Palkinnot |  Nobelin kemianpalkinto (1944) |
 Nimikirjoitus | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Otto Hahn (8. maaliskuuta 1879 – 28. heinäkuuta 1968)[1] oli saksalainen tiedemies, jonka Fritz Strassmanin kanssa tekemät tutkimukset johtivat fissioreaktion keksimiseen. Pohjatyön Hahnin ja Strassmanin työlle teki Lise Meitner kehittämällä kokeen, jossa uraania pommitettiin varauksettomilla neutroneilla.[2] Hahn sai kokeet tehtyä, mutta ei kyennyt ymmärtämään tulosta, jossa uraanin pommittaminen neutroneilla ei johtanut raskaampiin alkuaineisiin kuten Hahn ja Meitner olivat odottaneet.[2] Hahnin epäiltiin osallistuneen Saksan sodanaikaiseen ydinaseohjelmaan, joka päättyi tuloksettomana, mutta tutkimukset osoittivat Hahnin osuuden rajoittuneen akateemiseen fysiikan tutkimukseen. Hahnille myönnettiin vuoden 1944 kemian Nobel-palkinto fissioreaktion löytämisestä. Otto Hahnin mukaan on nimetty saksalainen ydinkäyttöinen rahtilaiva NS Otto Hahn.
Lähteet
- ↑ Otto Hahn
- ↑ a b Tiede 7/2013 sivu 63. Artikkelin otsikko: Nobelisti anasti fission
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto Hahn Wikimedia Commonsissa
- Nobelin kemianpalkinto
| ||||||||||||||||||||||||||
