Oleg Viisas

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: lähteet toimimattomat tai niissä ei käsitellä aihetta lainkaan

Oleg Viisaan oletettu hautakumpu lähellä Staraja Ladogaa.

Oleg Viisas (ven. Оль́гъ, Ѡль́гъ) oli Novgorodin ruhtinas vuodesta 879 ja Kiovan suurruhtinas vuodesta 882 lähtien. Tarinan mukaan viikinki Rurik perusti Novgorodin vuonna 862. Rurikin seuraajaksi tuli hänen sotapäällikkönsä Olav eli Oleg Viisas. Hän halusi laajentaa valtakuntaansa ja sen vuoksi hän järjesti sotaretken vuonna 882. Varjagit alistivat valtaansa koko seudun väestön ja surmasivat paikallisruhtinaat. He valloittivat Smolenskin, Ljubetsin ja sitten etenivät kohti Kiovaa. Sitä hallitsivat varjagiruhtinaat Askold ja Dir. Oleg saapui joukkoineen Kiovan luo. Hän kutsui viekkaudella paikalle Askoldin ja Dirin, jotka surmattiin joenrantaan ja hän otti haltuunsa Kiovan, josta tehtiin Kiovan ruhtinaskunnan eli Kiovan Rusj- valtion pääkaupunki. Varjagit keräsivät slaaveilta veroina hunajaa, humalaa ja turkiksia, ja vastineeksi tarjosivat suojelusta.

Oleg lähti sotaretkelle Bysanttiin vuonna 907 ja jätti Igorin sijaishallitsijaksi. Hän varusti 2 000 venettä ja 40 miestä jokaiseen (80 000 miehen armeija). He lähtivät Konstantinopolia valloittamaan. Päästyään sinne Bysantin keisari Leo VI käski sulkemaan kaupungin portit ja sulkemaan sataman kettingillä. Näin varjagit eivät pääsisi ryöstelemään ja tuhoamaan esikaupunkeja. Oleg keksi laittaa laivoihinsa pyörät alle ja myötätuulessa he menivät laivoilla kaupunkiin. Kreikkalaiset säikähtivät ja ehdottivat rauhansopimusta ja lunnaita varjageille. Sopimuksen mukaan Oleg sai 12 griveniä jokaisesta venehankaimesta sekä maksaa veroja rusien kaupungeille. Voitonmerkiksi Oleg naulasi kilpensä Konstantinopolin porttiin. Sotaretken tärkein tulos oli kuitenkin vapaakauppasopimus Rusin ja Bysantin välillä. Tämä on historiallisesti kiistanalainen kysymys, koska Rusin ja Bysantin sopimuksessa vuonna 911 ei mainita enää mitään vapaakaupasta. Sopimuksessa Oleg nimitettiin Rusin suurruhtinaaksi. Siinä hänet määriteltiin täysivaltaiseksi hallitsijaksi eikä pelkästään ruhtinas Igorin (Rurikin pojan) sijaishallitsijaksi.

Nestorin kronikan mukaan vuonna 912 Oleg kuoli käärmeen puremaan. Novgorodin kronikan mukaan vuonna 922. Hänen oletettu hautakumpunsa on Staraja Ladogan lähellä.

Lähteitä

Gorodok-sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
Viking-Nevo kerho-sivusto
Austr í Görðum: tulkintoja viikinkiajalta(venäjäksi)

Katso myös

Gardariki
Varjagit
Radzivillin kronikka

Aiheesta muualla

Radzivillin kronikka(venäjäksi)

Edeltäjä:

Kiovan ruhtinas
882–912

Seuraaja:
Igor

Venäjän hallitsijat ja valtionpäämiehet

Ennen Rurikovitšia

Kyi (200–230)
Bož (350–376)

Novgorodin ruhtinaat

Rurik (862–879)
Oleg Viisas (879–882)

Kiovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat

Kyi-suku	Askold ja Dir (842–842)^selvennä

Rurik-suku	Oleg Viisas (882–912) Igor (912–945) Olga (945–962) Svjatoslav I (962–972) Jaropolk (972–980) Vladimir Suuri (980–1015) Svjatopolk I (1015–1019) Jaroslav I Viisas (1019–1054) Izjaslav I (1054–1073) Svjatoslav II (1073–1076) Izjaslav I (1076–1078) Vsevolod I (1078–1093) Svjatopolk II (1093–1113) Vladimir Monomah (1113–1125) Mstislav I Suuri (1125–1132) Jaropolk II (1132–1139) Vjatšeslav I (1139) Vsevolod II (1139–1146) Igor II (1146) Vjatšeslav I 1151–1154) Izjaslav II (1146–1154) Juri Dolgoruki (1149–1151) Rostislav I (1154–1167) Juri Dolgoruki (1155–1157) Izjaslav III (1155–1162) Mstislav II (1167–1169) Gleb I (1169–1171) Vladimir II Mstislavitš (1171) Mikael I (1171) Roman I (1171–1173) Vsevolod III (1173) Rurik Rostislavitš (1173) Jaroslav II (1174–1175) Roman I (1175–1177) Svjatoslav III (1173) Svjatoslav III (1176–1180) Jaroslav II (1180) Rurik Rostislavitš (1180–1182) Svjatoslav III (1181–1194) Rurik Rostislavitš (1194–1202) Rurik Rostislavitš (1203–1205) Rurik Rostislavitš (1206) Rurik Rostislavitš (1207–1210) Ingvar I (1202, 1214) Roman II (1203-1205) Rostislav II (1204–1206) Vsevolod IV (1206–1212) Mstislav III (1214–1223) Vladimir III (1223–1235) Izjaslav IV (1235–1236) Jaroslav III (1236–1238, 1246) Mikael II (1238–1239) Rostislav III (1239) Daniel I (1239–1240) Mikael II (1241–1246)

Vladimirin ruhtinaat ja suuriruhtinaat

Andrei I (1168–1175)
Mikael I (1175–1176)
Vsevolod III (1176–1212)
Juri II (1212–1216 ja 1218–1238)
Konstantin I (1216–1218)
Jaroslav II (1238–1246)
Svjatoslav III (1246–1249)
Andrei II (1249–1252)
Aleksanteri Nevski (1252–1263)
Jaroslav III (1263–1271)
Vasili Jaroslavitš (1272–1277)
Dmitri Aleksandrovitš (1277–1294)
Andrei III (1294–1304)
Mihail Jaroslavitš (1304–1318)

Moskovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat

Daniel (1283–1303)
Juri Danilovitš (1303–1325)
Iivana Kalita (1325–1341)
Semjon (1341–1353)
Iivana II (1353–1359)
Dmitri Donskoi (1359–1389)
Vasili I (1389–1425)
Vasili II (1425–1462)
Iivana Suuri (1462–1505)
Vasili III (1505–1533)
Iivana IV "Julma" (1533–1547)

Venäjän tsaarit

Rurik-suku	Iivana IV "Julma" (1547–1584) Fjodor I (1584–1598)

Godunov-suku	Boris Godunov (1598–1605) Fjodor II (1605)

Rurik-suku	Vale-Dmitri I (1605–1606)

Šuiski-suku	Vasili Šuiski (1606–1610)

Rurik-suku	Vale-Dmitri II (1607–1610) Vale-Dmitri III (1611–1612)

Vaasa-suku	Ladislaus IV Puolalainen (1610—1612)

Romanov-suku	Mikael Romanov (1613—1645) Aleksei Mihailovitš (1645–1676) Fjodor III (1676–1682) Pietari Suuri ja Iivana V (1682–1721)

Venäjän keisarit

Romanov-suku	Pietari Suuri (1721–1725)

Skowroński -suku	Katariina I (1725—1727)

Romanov-suku	Pietari II (1727–1730)

Mecklenburg-Schwerin-suku	Anna (1730–1740)

Brunswick-Bevern-suku	Iivana VI (1740–1741)

Romanov-suku	Elisabet (1741–1762)

Holstein-Gottorp-Romanov-suku	Pietari III (1762)

Askania-suku	Katariina Suuri (1762—1796)

Holstein-Gottorp-Romanov-suku	Paavali I (1796—1801) Aleksanteri I (1801—1825) Nikolai I (1825—1855) Aleksanteri II (1855—1881) Aleksanteri III (1881—1894) Nikolai II (1894—1917)