Nikolai Mihailovitš Švernik (ven.Никола́й Миха́йлович Шве́рник; 19. toukokuuta (J: 7. toukokuuta) 1888 Pietari, Venäjän keisarikunta – 24. joulukuuta 1970 Moskova, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko. Hän toimi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajana eli Neuvostoliiton nimellisenä valtionpäämiehenä 19. maaliskuuta 1946 – 15. maaliskuuta 1953.
Švernik työskenteli alkujaan metalliteollisuudessa. Hän liittyi kommunistipuolueeseen vuonna 1906 ja toimi sen puolueneuvostojen jäsenenä eri puolilla Venäjää 1910–1915. Hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana vangittuna, mutta vapautui vuonna 1917 vallankumouksen yhteydessä. Hän toimi vuonna 1917 varustusteollisuuden ammattiliiton puheenjohtajana. Vuosina 1918–1921 hän oli puna-armeijan sotilaskomissaari.[1]
Vuonna 1925 Švernik valittiin NKP:n keskuskomiteaan. Hän toimi vuosina 1925–1929 puoluesihteerinä Leningradin piirissä ja 1930–1944 Neuvostoliiton ammattiyhdistysliikkeen pääsihteerinä. Vuonna 1941 hänet nimitettiin puolueen politbyrooseen. Hän oli korkeimman neuvoston puhemiehistön ensimmäinen varapuheenjohtaja vuosina 1944–1946 ja vuonna 1946 hänet valittiin puhemiehistön puheenjohtajaksi.[1]
Lähteet
↑ abBlomstedt, Yrjö: ”Kuka kukin on suurpolitiikassa”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 98. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
