Matti Kurjensaari
| Matti Kurjensaari | |
|---|---|
 Matti Kurjensaari. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kaarlo Matti Kurjensaari |
| Syntynyt | 4. toukokuuta 1907 Hämeenlinna |
| Kuollut | 10. maaliskuuta 1988 (80 vuotta) Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Kaarlo Matti Kurjensaari (vuoteen 1939 saakka Salonen, 4. toukokuuta 1907 Hämeenlinna – 10. maaliskuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja sekä poliittinen taustavaikuttaja[1].
Elämäkerta
Kurjensaari pääsi ylioppilaaksi vuonna 1927 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1932. Hän työskenteli aluksi kustannusvirkailija K.J.Gummerus Oy:ssä vuosina 1932–1935 ja sen jälkeen päätoimittajana Kansallisen Edistyspuolueen Nykypäivä-viikkolehdessä 1936–1937 ja osuusliike Elannon Elanto-lehden toimittajana 1938–1940. Välirauhan aikana 1940–1941 Kurjensaari oli Suomi-Filmi Oy:n kirjallisen osaston palveluksessa.[1]
Esikoisromaaninsa Tie Helsinkiin Kurjensaari julkaisi vuonna 1937. Ensimmäisistä teoksistaan alkaen Kurjensaari kuvasi Suomen ja Euroopan menneisyyttä ja senhetkistä nykyisyyttä. 1960-luvulla hän kiinnostui politiikan, tieteen ja kulttuurin suurhenkilöistä. Kirjailijan nuoruuden idoli Olavi Paavolainen oli yksi heistä. Samalla Kurjensaari kirjoitti myös päiväkirjamaisia poliittissävyisiä ajankuvia. Hän otti muutenkin reippaasti kantaa poliittisiin kysymyksiin.[1]
Sodan jälkeen Kurjensaari toimi Yleisradion teatteriosaston päällikkönä 1945-1947 ja SDP:n skogilaisen opposition lehden Päivän Sanomain päätoimittajana 1957–1959. Kurjensaari sai professorin arvonimen vuonna 1972.[1]
Kurjensaari kuului presidentti Urho Kekkosen lähipiiriin ja oli aktiivinen toimija Paasikivi-seurassa sen perustamisesta lähtien.[1]
Vuonna 1953 Kurjensaari oli yhtenä jäsenenä Sylvi Kekkosen johtamassa kulttuurivaltuuskunnassa, joka teki puolitoista kuukautta kestäneen vierailun Kiinaan. Matkakokemuksistaan hän julkaisi teoksen Kiinalainen päiväkirja.[2]
Kurjensaari tunnettiin ennen kaikkea ajankohtaisista aiheista kirjoittavana esseistinä, toimittajana ja kolumnistina. Hän otti käyttöön termit ”ensimmäinen ja toinen tasavalta”, joiden välisenä taitekohtana hän piti vuoden 1945 eduskuntavaaleja.
Teokset
- Tie Helsinkiin. Romaani. 1937
- Nuoruuden toinen näytös. Romaani. 1939
- Taistelu huomispäivästä. 1944
- Naapurimme Neuvostoliitto: kuvitettu tieto- ja lukukirja. 1946
- Helsinki, Itämeren tytär. 1949 (Erik Blombergin kanssa)
- Hyvä ja paha Pariisi suomalaisessa valokeilassa. 1950
- Helsinki –Helsingfors/valokuvat Fred Runeberg, kuvatekstit Matti Kurjensaari. 1950, 2. painos 1951, 3. painos 1952, 4. painos 1959, 5. painos 1964 (tekstit suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi)
- Syntynyt Suomessa. Romaani. 1952
- Hämeenlinna: hopenharmaitten muistojen kaupunki. 1952
- Kiinalainen päiväkirja: uutta Kiinaa suomalaisin silmin. 1953
- Suuntana suomalainen. 1955
- Suomalainen päiväkirja. 1956
- Miekkatanssi: aforismeja, oivalluksia, vastaväitteitä. 1957
- Jäähyväiset 50-luvulle. 1960
- Helsingin tarina. 1962
- 30-luvun vihainen nuori mies. 1962
- Tie Helsinkiin; Nuoruuden toinen näytös. 1963
- Isät ja pojat eli Tuttilan tapahtumat tosiasiain valossa. 1963
- Kulma ja kaari: ajankuvia Wulffin kauppahuoneen 75-vuotistaipaleelta 1890–1965. 1965
- Veljeni merellä myrskyävällä: muotokuvia muistista. 1966
- Puiset pyramidit: Aukusti Asko Avoniuksen henkilö ja luonne. 1968
- Taistelu huomispäivästä isänmaan opissa 1918–1948. 1969
- Kansakunnan kaapin päällä : muotokuvia muistista. 1969
- Kulkue: 27 muotokuvaa muistista. 1970
- Silmätikut: muotokuvia muistista. 1971
- Syntynyt sivulliseksi : näkyjä ja näkemyksiä 1960–1973. 1973
- Loistava Olavi Paavolainen: henkilö- ja ajankuva. 1975
- Suomalainen päiväkirja 20 vuotta sitten uudet päätelmät. 1976
- Kansalaiskirja: muotokuvia muistista. 1977
- Mitattua matkaa : merkintöjä 1973–1978. 1978
- Elävä Aulanko. 1983
- Presidenttikaskut: kaskuja ja tarinoita tasavallan yhdeksästä päämiehestä. 1987
Nimimerkillä Saku Harkko:
- Päämajan salaisuus. Poikain jännityskirjasto n:o 5. Gummerus 1935
- Autokarkurit : seikkailukertomus. Poikain jännityskirjasto n:o 7. Gummerus 1936
- Vahtimestari katoaa : Manu ja minä elokuvamiehinä. Poikain jännityskirjasto n:o 19. Gummerus 1939
- Autokarkurit : poikain seikkailukirja. Gummerus 1952, sisälsi kirjat Päämajan salaisuus, Autokarkurit ja Vahtimestari katoaa
Palkinnot
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1948, 1952
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1955
- Pro Finlandia -mitali 1967
Lähteet
- Kalemaa, Kalevi: Kurjensaari, Matti (1907 - 1988) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 2.11.2015.
- Helka-palvelun lista Matti Kurjensaaren teoksista[vanhentunut linkki]
Viitteet
- ↑ a b c d e Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 152. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
- ↑ Timo Soikkanen, Henna Lohento ja Pekka Lähteenkorva: Sylvin matkassa: yksityiset päiväkirjat Kiinasta, s. 16. Helsinki: Otava, 2020.
| ||||||||||||||||||
