Fred Runeberg

Sotilaspastori Arne Rosenqvist, rouva Gerdrud Alftan, pastori Frank Mangs ja valo­kuvaaja Fred Runeberg Äänislinnassa jatko­sodan aikaan. (SA-kuva.)

Fredrik Georg (Fred) Runeberg (15. heinäkuuta 1909 Helsinki – 16. tammikuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen valokuvaaja. Hän oli Nino Runebergin poika, Johan Ludvig Runebergin pojanpojanpoika, Heidi Parlandin ja Arne Runebergin veli sekä Kristian Runebergin isä.

Fred Runeberg kävi seitsemän vuotta kansakoulua ja teki useita opintomatkoja ulkomaille. Hän piti vuodesta 1930 valokuvausateljeeta Helsingissä, ja vuodesta 1965 hän toimi valokuvauksen opettajana Taideteollisessa oppilaitoksessa. Aluksi hän työskenteli muotokuvaajana mutta siirtyi lehdistö- ja mainoskuvaajaksi. Runeberg otti vuonna 1937 valokuvat, joita käytettiin Pariisin maailmannäyttelyn Suomen-paviljongissa; paviljonki sai näyttelyssä kultamitalin.[1]

Runeberg oli Suomen Valokuvaajain Liiton Helsingin-osaston pitkäaikainen puheenjohtaja. Hän julkaisi valokuvateokset Suomalaisia koteja – Hem i Finland (1949), Löysimme ratkaisun (1950) ja Helsinki – Helsingfors (1950).

Lähteet

  1. ↑ Come to Finland: Julisteita & matkoja – Affischer & resor 1851–1965, s. 241. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

  • Vem och Vad 1967, s. 490.
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Suomi (KANTO)
  • Alankomaat