Maracanaço

Maracanaço (esp. Maracanazo) on nimitys, jota käytetään vuoden 1950 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen voiton ratkaisseesta, 16. heinäkuuta 1950 käydystä ottelusta Brasilian ja Uruguayn välillä. Sana Maracanaço (/maɾakɐˈnasu/) on portugalia ja tarkoittaa ”Maracanãn iskua”; Maracanazo (/marakaˈnaso/) on sama espanjaksi) ^[1] Nimensä ottelu sai Maracanãn mukaan. Tämä on maailmanmestaruuskilpailuja varten Rio de Janeiroon rakennettu jalkapallostadion, jolla ottelu käytiin.

Ottelun katsotaan olleen käytännössä Brasilian MM-kilpailujen loppuottelu, vaikka turnauksen voittaja ratkaistiin sarjamuotoisesti.^[2] Ottelu oli myös koko turnauksen viimeinen. Tulosta pidetään suurimpana sensaationa ja ottelua yhtenä legendaarisimmista jalkapallon historiassa: Uruguay oli ennakolta mitä suurimmassa määrin altavastaaja ja Brasilia pelasi kotikentällään noin 200 000 katsojan edessä.^[1][3][4] Uruguay voitti ottelun 2–1 ja saavutti näin toisen maailmanmestaruutensa.

Uruguayn tie otteluun

Uruguay pelasi alkulohkossa D yhdessä Bolivian kanssa. Ranska oli vetäytynyt turnauksesta aikaisemmin, joten lohkossa oli vain kaksi joukkuetta.^[5] Uruguay voitti Bolivian ylivoimaisesti 8–0 Oscar Míguezin tehtyä kolme ja Juan Alberto Schiaffinon kaksi maalia.^[6][7]

Loppusarjassa Uruguaylla oli ongelmia ensin Espanjaa ja myöhemmin Ruotsia vastaan. Uruguay pelasi Espanjaa vastaan 2–2 tasapelin.^[8] Ruotsia vastaan Uruguay käänsi 1–2 tappioaseman lopulta 3–2 voitoksi Oscar Míguezin kahdella maalilla.^[9] Kummassakin ottelussa Uruguay oli vielä noin vartin ennen pelin loppumista tappioasemassa.

Uruguay–Bolivia

2. heinäkuuta 1950	Uruguay	8–0	Bolivia	Estádio Independência, Belo Horizonte
18.00
	Míguez 14' Vidal 18' Schiaffino 23' Miguez 45' Miguez 56' Schiaffino 59' Pérez 73' Ghiggia 83'	Raportti		Yleisömäärä: 6 000 Tuomari: George Reader

Uruguay–Espanja

9. heinäkuuta 1950	Uruguay	2–2	Espanja	Estádio do Pacaembu, São Paulo
15.00
	Ghiggia 29' Varela 73'	Raportti	32' Basora 39' Basora	Yleisömäärä: 45 000 Tuomari: Benjamin Griffiths

Uruguay–Ruotsi

13. heinäkuuta 1950	Uruguay	3–2	Ruotsi	Estádio do Pacaembu, São Paulo
15.00
	Ghiggia 39' Míguez 77' Míguez 85'	Raportti	5' Palmer 40' Sundqvist	Yleisömäärä: 8 000 Tuomari: Giovanni Galeati

Brasilian tie otteluun

Lohko A:n lopputilanne
Joukkue	O	V	T	H	TM	PM	ME	P
Brasilia	3	2	1	0	8	2	+6	5
Jugoslavia	3	2	0	1	7	3	+4	4
Sveitsi	3	1	1	1	4	6	-2	3
Meksiko	3	0	0	3	2	10	-8	0
O = Ottelut; V = Voitot; T = Tasapelit; H = Häviöt TM = Tehdyt maalit PM = Päästetyt maalit; ME = Maaliero; P = Pisteet

Brasilia pelasi alkulohkossa A yhdessä Jugoslavian, Meksikon ja Sveitsin kanssa.

Brasilia voitti aloitusottelussaan, joka oli myös turnauksen avausottelu, Meksikon 4–0.^[10] Sveitsiä vastaan Brasilia pelasi 2–2 tasapelin.^[11] Ottelu oli ainoa, jota Brasilia ei pelannut Maracanãlla, vaan São Paulossa Estádio do Pacaembulla. Brasilian valmentaja Flávio Costa peluuttikin keskikentällä kolmea sãopaulolaista pelaajaa. Tasapeli merkitsi, että päätöspelissä Brasilian oli voitettava Jugoslavia päästäkseen loppusarjaan.^[4] Lohkon päätösottelussa Jugoslavia kaatui 2–0, mikä toi Brasilialle lohkovoiton ja pääsyn loppusarjaan.^[12] Brasiliaa auttoi, että Jugoslavian yksi tärkeimmistä pelaajista Rajko Mitić loukkasi itsensä juuri ennen ottelua.^[4]

Loppusarjassa Brasilia voitti ensin Ruotsin 7–1^[13] ja neljä päivää myöhemmin Espanjan 6–1.^[14] Turnauksen paras maalintekijä Ademir teki näissä kahdessa ottelussa kuusi maalia ja Chico neljä. Brasilia pelasi näissä kahdessa ottelussa iloista jalkapalloa ja kannattajat lauloivat erilaisia kannatuslauluja.^[4]

Brasilia–Meksiko

24. kesäkuuta 1950	Brasilia	4–0	Meksiko	Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
	Ademir 30' Jair 65' Baltazar 71' Ademir 79'	Raportti		Yleisömäärä: 82 000 Tuomari: George Reader

Brasilia–Sveitsi

28. kesäkuuta 1950	Brasilia	2–2	Sveitsi	Estádio do Pacaembu, São Paulo
15.00
	Alfredo 3' Baltazar 32'	Raportti	17' Fatton 88' Fatton	Yleisömäärä: 42 000 Tuomari: Ramon Azon Roma

Brasilia–Jugoslavia

1. heinäkuuta 1950	Brasilia	2–0	Jugoslavia	Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
	Ademir 4' Zizinho 69'	Raportti		Yleisömäärä: 142 000 Tuomari: Benjamin Griffiths

Brasilia–Ruotsi

9. heinäkuuta 1950	Brasilia	7–1	Ruotsi	Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
	Ademir 17' Ademir 36' Chico 39' Ademir 52' Ademir 58' Maneca ' Chico 88'	Raportti	67' Andersson (rp.)	Yleisömäärä: 139 000 Tuomari: Arthur Ellis

Brasilia–Espanja

13. heinäkuuta 1950	Brasilia	6–1	Espanja	Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
	Ademir 15' Jair 21' Chico 31' Chico 55' Ademir 57' Zizinho 67'	Raportti	71' Igoa	Yleisömäärä: 153 000 Tuomari: Reginald Leafe

Ottelu

Loppusarjan tilanne ennen viimeistä kierrosta
Joukkue	O	V	T	H	TM	PM	ME	P
Brasilia	2	2	0	0	13	2	+11	4
Uruguay	2	1	1	0	5	4	+1	3
Espanja	2	0	1	1	3	8	-5	1
Ruotsi	2	0	0	2	3	10	-7	0
O = Ottelut; V = Voitot; T = Tasapelit; H = Häviöt; TM = Tehdyt maalit; PM = Päästetyt maalit; ME = Maaliero; P = Pisteet

Ennen ottelua

Uruguayn ja Brasilian välinen ottelu pelattiin 16. heinäkuuta 1950. Brasilia johti lohkoa yhden pisteen erolla Uruguayhin. Brasilialle olisi riittänyt ottelussa tasapelikin varmistamaan mestaruuden.^[6]

Brasilialaiset olivat varmoja voitostaan ja pitivät ottelua vain muodollisuutena.^[1][3] Mestareille oli sävelletty oma samba, Rio de Janeiro oli valmisteltu juhlimaan maan suurimpia karnevaaleja, lehtien etusivut oli kirjoitettu valmiiksi ja Brasilian pelaajille oli annettu kultakellot, joihin oli kaiverrettu teksti "maailmanmestareille".^[1][3]

Uruguaylaiset saapuivat Maracanãlle jo kymmeneltä, vaikka ottelu alkoi neljältä. Näin he välttivät ruuhkan. Valmentaja Juan López ei pitänyt taktiikkapalaveria, vaan sanoi: "Pojat, tämä peli on omissa kengissämme".^[3] Uruguayn jalkapalloliiton presidentti Jacobo sanoi ennen ottelua pelaajille: "Tärkeintä on, että he eivät tee kuutta maalia. Jos he tekevät vain neljä, tehtävämme on onnistunut".^[15][16]

Ottelu

Maracanãlle oli saapunut eri lähteiden mukaan 174 000 – 200 000 ihmistä.^[1][17][18] Tämä vastasi noin kahtakymmentä prosenttia Rio de Janeiron aikuisväestöstä, ja on historian suurin yleisö jalkapallo-ottelussa.^[15] Uruguaylaiset eivät halunneet joutua brasilialaiskannattajien vihellyksen kohteeksi, joten he tulivat kentälle samaan aikaan kotijoukkueen kanssa.^[1]

Ottelun ensimmäinen puoliaika oli maaliton, eikä kumpikaan joukkue saanut kovinkaan hyviä maalipaikkoja.^[3] Toisella puoliajalla Brasilia aloitti hurjan painostuksen, ja Friaça teki ottelun avausmaalin 47 minuutin kohdalla. Uruguayn kapteeni Obdulio Varela otti maalin jälkeen pallon kainaalonsa ja meni kiistelemään rajatuomarin kanssa siitä, oliko maali paitsio vai ei. Myöhemmin on esitetty,^[1][18] että Varela teki sen psykologisena temppuna, jotta brasilialaisten alun painostus laantuisi. Kun ottelua oli pelattu 66 minuuttia, Varela syötti oikeaan laitaan Alcides Ghiggialle, joka harhautti brasilialaisen puolustajan Bigoden. Ghiggia syötti keskelle Schiaffinolle, joka tasoitti ottelun.^[1][18]

Kun ottelua oli pelattu 79 minuuttia, Varela syötti oikeaan laitaan Ghiggialle, joka harhautti jälleen Bigoden. Brasilian maalivahti Barbosa aavisti Ghiggian syöttävän keskelle Schiaffinolle, mutta Ghiggia laukoikin pallon maaliin tolpan vierestä ja siirsi Uruguayn 2–1 -johtoon. Viimeiset yhdeksän minuuttia brasilialaiset painostivat hurjasti, mutta tuloksetta. Pelin lopussa Uruguayn Schubert Gambetta otti brasilialaisten kulmapotkun käsillään kiinni erotuomari George Readerin lopetettua ottelun.^[1][18]

16. heinäkuuta 1950	Uruguay	2–1	Brasilia	Maracanã, Rio de Janeiro
15.00
	Schiaffino 66' Ghiggia 79'	Raportti	47' Friaça	Yleisömäärä: 173 850 Tuomari: George Reader, Englanti Linjatuomarit: Arthur Ellis, Englanti ja George Mitchell, Englanti

Kokoonpanot

}} Uruguay

}} Brasilia

1 Roque Máspoli (mv) 2 Matías González 3 Eusebio Tejera 4 Schubert Gambetta 5 Obdulio Varela (c) 6 Víctor Rodríguez Andrade 7 Alcides Ghiggia 8 Julio Pérez 9 Omar Oscar Míguez 10 Juan Alberto Schiaffino 11 Rubén Morán Valmentaja: Juan López Fontana

1 Moacir Barbosa (mv) 2 Augusto (c) 3 Juvenal 4 José Carlos Bauer 5 Danilo 6 Bigode 7 Friaça 8 Zizinho 9 Ademir 10 Jair 11 Chico Valmentaja: Flávio Costa

Ottelun jälkeen

Ottelun jälkeen Maracanãlla oli kaaos: Jules Rimet antoi lähes huomaamatta Jules Rimet -pokaalin Uruguayn joukkueen kapteenille Varelalle. Rimet’llä oli taskussaan valmiiksi kirjoitettu puhe, joka oli osoitettu Brasilian mestaruudelle. Brasilian lehdistö kuvaili ottelua maan urheilun historian suurimmaksi katastrofiksi. Varela lähti kuitenkin kiertämään kenttää esitellen pokaalia ja Uruguayn taivaansinistä pelipaitaa 200 000 brasilialaiselle. Uruguayn pelaajat lähtivät ottelua seuranneena päivänä Rion kaduille tekemään ostoksia, mutta brasilialaiset kauppiaat eivät antaneet heidän maksaa mistään, vaan antoivat kaiken heidän haluamansa ilmaiseksi. Muutamat brasilialaiset tekivät itsemurhan.^[19] Joukkue palasi Uruguayhin 18. heinäkuuta, joka on maan itsenäisyyspäivä. Ottelu oli myös viimeinen, jossa brasilialaiset pelasivat valkoisessa peliasussa. Brasilialaiset eivät myöskään pelanneet yhtään kansainvälistä ottelua kahteen vuoteen ja seuraava ottelu Maracanãlla pelattiin vuoden 1954 maaliskuussa.^[1][18][20]

Lähteet

• Jussi Eskola, Kalle Lamberg, Mitri Pakkanen, Mikko Partanen, Juha Tamminen: Kuningas jalkapallo, s. 118–119. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd Oy, 2003. ISBN 951-97920-7-4.
• Esko S. Lahtinen & Juha Tamminen: Jalkapallon MM-kisat Uruguay 1930 – USA 1994, s. 42–49. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd Oy, 1997. ISBN 951-96178-9-2.
• 1950 FIFA World Cup Brazil ™ - Results FIFA. Arkistoitu 3.10.2007. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
• David Goldblatt: The Ball Is Round – A Global History of Football. Lontoo: Penguin Books, 2006. ISBN 978-0-141-01582-8. (englanniksi)

Viitteet