Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1950

1950 FIFA World Cup
IV Campeonato Mundial de Futebol
Joukkueet	13
	32 karsijasta
Isäntämaa	Brasilia
Ajankohta	24. kesäkuuta – 16. heinäkuuta 1950
Mitalistit
– Kultaa	Uruguay
– Hopeaa	Brasilia
– Pronssia	Ruotsi
Ottelut	22
Maalit	88 (4,00 ottelua kohti)
Yleisö	1 043 500 (47 432 ottelua kohti)
Maalintekijä	Ademir (9 maalia)
← 1938 1954 →
Infobox OK

Vuoden 1950 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Brasiliassa. Toisen maailmansodan takia MM-turnausta ei ollut järjestetty sitten vuoden 1938. Sodan seurauksena Eurooppa oli raunioina, eikä sieltä löytynyt maata, jossa kisat olisi voitu järjestää, niinpä kisat pidettiin Etelä-Amerikassa.^[1] Ongelmia riitti myös siinä, mitkä maat saataisiin mukaan MM-turnaukseen. Euroopan mailla ei ollut tarjota sodan jälkeen tarjota parasta osaamistaan. Lisäksi Neuvostoliitto boikotoi kisoja ja neuvostohallinto kielsi myös muita Euroopan sosialistisia maita osallistumasta. Näin ulkopuolelle jäi myös Unkari, joka oli yksi maailman parhaista jalkapallomaista ja olisi hyvin saattanut voittaa turnauksen.^[2]

Mestaruus ratkaistiin uudella kilpailuformaatilla. Aikaisempien cup-muotoisten turnausten sijasta joukkueet jaettiin alkulohkoihin, joiden voittajat etenivät jatkosarjaan. Loppuottelua ei pelattu, vaan jatkosarjan voittaja oli maailmanmestari.^[1] Poisjääntien vuoksi turnaukseen otti osaa lopulta kolmetoista joukkuetta, jolloin alkulohkoihin ei saatu tasamäärää joukkueita. Neljässä alkulohkossa oli joukkueita kahdesta neljään.^[3] Mestaruus ratkesi turnausta varten rakennetulla Maracana-stadionilla, jatkosarjan viimeisessä, Maracanaçoksi kutsutussa ottelussa Brasilian ja Uruguayn välillä. Ottelu ei ollut kilpailuformaatista johtuen varsinainen loppuottelu, mutta se on noussut jalkapallomaailmassa suurten klassikko-otteluiden joukkoon.^[1][4]

Järjestelyt

Toisen maailmansodan viimeiset sotatoimet Euroopassa käytiin vuonna 1945. Kisasyklin mukainen vuosi maailmanmestaruuskilpailujen järjestämiselle oli 1946, mutta tämä tuli kuitenkin liian pian sodan päättymisen jälkeen. Eurooppa oli raunioina ja FIFA oli pahoissa talousvaikeuksissa. MM-kilpailujen tulevaisuus näytti epävarmalta. Mikään eurooppalainen maa ei ilmaissut halukkuuttaan järjestää vuoden 1950 MM-turnaus, joten FIFA päätti vuonna 1946 Luxemburgissa pidetyssä kokouksessa myöntää kisat Brasilialle.^[2]

Etelä-Amerikka oli säästynyt toisen maailmansodan kauheuksilta Eurooppaa paremmin. Maassa oli myös alkamassa uusi aikakausi Getúlio Vargasin sotilasdiktatuurin kaaduttua ja jalkapallolla oli keskeinen rooli maan kansallistunnetta vahvistamassa. Turnauksen päänäyttämöksi rakennettiin Rio de Janeiroon maailman suurin stadion, Estádio do Maracanã. Se ei ehtinyt valmistua MM-turnausta varten kokonaisuudessaan, mutta pelikuntoiseksi se saatiin.^[2]

Karsinnat

Pääartikkeli: Vuoden 1950 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat

Alun perin Brasilian MM-turnauksen karsintoihin ilmoittautui Euroopasta 17 maata, Etelä-Amerikasta 8, Pohjois-Amerikasta 3 ja Aasiasta 4. Useat maat kuitenkin vetäytyivät pelaamatta otteluakaan ja monet jättivät karsinnat kesken.^[5] Euroopassa Neuvostoliittoa ei kiinnostanut osallistua karsintoihin, eikä Neuvostoliitto sallinut myöskään itäblokin maiden osallistumista. Euroopan sosialistisista maista ainoastaan välirikkoon Neuvostoliiton kanssa joutunut Jugoslavia salli maajoukkueensa osallistua karsintoihin. Jugoslavia myös selviytyi MM-turnaukseen voittamalla karsinnoissa Ranskan. Iso-Britanniassa mielenkiinto turnausta kohtaan oli sentään kasvanut, ja maan neljä maajoukkuetta osallistuivat karsintoihin. Saarivaltion oma, Englannin, Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin kesken pelattava home championship, toimi samalla MM-karsintalohkona. Lohkosta selviytyi MM-kilpailuihin voittajana Englanti. Myös toiseksi sijoittunut Skotlanti olisi selviytynyt MM-turnaukseen, mutta se ei ottanut paikkaa vastaan.^[2][6] Muut MM-kilpailuihin selviytyneet Euroopan maat olivat Sveitsi, Ruotsi ja Espanja. Italia selviytyi mukaan hallitsevana maailmanmestarina, ilman karsintoja.^[5]

Etelä-Amerikassa ei lopulta pelattu karsinnoissa otteluakaan, kun luopumiset seurasivat toisiaan. Merkittävin kisoista vetäytynyt maa oli Argentiina, jossa maan liitto ja pelaajayhdistys olivat ajautuneet riitoihin, minkä vuoksi maan liitto päätti olla osallistumatta karsintoihin. Kisaisäntä Brasilia pääsi kisoihin suoraan ja muut eteläamerikkalaiset maat, jotka eivät luopuneet karsinnoista ja selviytyivät näin kisohin, olivat Chile, Uruguay, Bolivia ja Paraguay.^[2][5]

Myöskään Aasiassa ei pelattu otteluakaan. Intia oli maanosan ainoa jäljelle jäänyt joukkue ja olisi näin ollut oikeutettu MM-paikkaan, mutta FIFA kielsi pelaamasta ilman kenkiä ja maalta haluttiin myös jonkinasteinen tasonmittaus, jolloin Intia päätti olla osallistumatta kisoihin. Myös Turkki luopui paikastaan talousongelmien vuoksi. Koska turnauksen joukkuemäärä alkoi jäädä vajaaksi kisapaikkaa tarjottiin Ranskalle, mutta se ei ollut enää halukas matkustamaan Brasiliaan.^[2] Pohjois-Amerikassa sentään pelattiin kolmen joukkueen karsinnat. Lopputurnaukseen selviytyivät Meksiko ja Yhdysvallat, Kuuban jäädessä ulkopuolelle.^[5]

Joukkueet

Katso myös: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1950 kokoonpanot

Brasilian MM-turnaukseen oli määrä osallistua 16 joukkuetta, mutta Turkin, Skotlannin ja Intian poisjääntien vuoksi turnaus pelattiin kolmentoista maan kesken. Luopuneiden maiden lisäksi poissa oli vahvoja jalkapallomaita, kuten tuon ajan mahtimaa Unkari, joka olisi hyvin voinut voittaa koko turnauksen, sekä Tšekkoslovakia, mutta Neuvostoliitto kielsi maata osallistumasta. Saksa taas oli suljettu toisen maailmansodan tapahtumien vuoksi kansainvälisen urheilutoiminnan ulkopuolelle. Italiaa taas heikensi edellisenä vuonna tapahtunut Supergan lento-onnettomuus, minkä vuoksi se joutui rakentamaan koko maajoukkueensa uudelleen.^[2]

Lukuisten poisjääntien vuoksi turnaukseen lähti yhtenä ennakkosuosikkina isäntämaa Brasilia. Se oli jo noussut Etelä-Amerikan mahtimaiden Uruguayn ja Argentiinan tasolle, ja se voitti Etelä-Amerikan mestaruuden vuoden 1949 mestaruusturnauksessa. Iso-Britannian jalkapalloa pidettiin maailmassa suuressa arvossa, ja nyt Englanti osallistui ensimmäistä kertaa MM-turnaukseen. Ennen turnauksen alkua odotukset sitä kohtaan olivat korkealla, etenkin Englannissa.^[1][7]

Poisjääntien vuoksi kisoihin osallistui 13 joukkuetta:^[8][7]

Bolivia  Brasilia    Chile  Englanti  Italia    Meksiko      Paraguay

Espanja  Ruotsi  Sveitsi      Yhdysvallat        Uruguay    Jugoslavia

Stadionit

Otteluita pelattiin kuudella eri stadionilla. Loppuottelun pelipaikkana oli kisoja varten Rio de Janeiroon rakennettu uusi Maracanã-stadion, jolle mahtui 200 000 katsojaa.^[1]

Rio de Janeiro	São Paulo	Belo Horizonte
Estádio do Maracanã	Estádio do Pacaembu	Estádio Independência
Kapasiteetti: 200 000	Kapasiteetti: 60 000	Kapasiteetti: 30 000
Rio de Janeiro São Paulo Belo Horizonte     Curitiba Porto Alegre Recife
Porto Alegre	Recife	Curitiba
Estádio dos Eucaliptos	Estádio Ilha do Retiro	Estádio Vila Capanema
Kapasiteetti: 20 000	Kapasiteetti: 20 000	Kapasiteetti: 10 000

Ottelut

Alkulohkot

A-lohko

Kisaisäntä Brasilian lisäksi A-lohkossa pelasivat Meksiko, Jugoslavia ja Sveitsi. Turnauksen avausottelussa Brasilia kohtasi Maracanã-stadionilla Meksikon. Ennen ottelua Brasilian presidentti Eurico Gaspar Dutra piti avajaispuheen. Itse ottelussa Brasilia oli selvästi parempi numeroin 4–0. Toisessa ottelussaan Sveitsiä vastaan Brasilia joutui tiukoille. Sveitsi oli hävinnyt oman avausottelunsa Jugoslavialle maalein 3–0, ja myös Brasilialle Sveitsin piti olla helppo vastus. Sveitsi oli kuitenkin vaikea vastustaja, eikä Brasilia löytänyt keinoa Sveitsin puolustuksen murtamiseen. Brasilia meni kahdesti johtoon, mutta Sveitsi tuli tasoihin. Sveitsin toinen maali tuli ottelun 88. minuutilla. São Paulon yleisö oli raivoissaan tuloksesta ja Brasilian joukkue tarvitsi poliisisaattuetta päästäkseen lähtemään stadionilta.^[7]

Tasapeli Sveitsiä vastaan tarkoitti sitä, että jatkoon päästäkseen Brasilian oli pakko voittaa Jugoslavia lohkon viimeisessä ottelussaan. Jugoslavia oli edellisten olympialaisten hopeamitalisti, joten sitä ei ollut varaa aliarvioida. Se oli voittanut omassa ottelussaan Meksikon 4–1 ja sille riittäisi näin ollen Brasiliaa vastaan tasapeli jatkoon päästäkseen. Ottelussa Brasilia meni johtoon jo alussa ja se hallitsi kenttätapahtumia. Lopullinen vapauttava maali tuli ottelun toisella puoliajalla ja Brasilia vei ottelun nimiinsä maalein 2–0 ja eteni jatkolohkoon.^[7]

B-lohko

Turnauksen B-lohkossa pelasivat Espanja, Englanti, Yhdysvallat ja Chile. Ennakkoon katseet kohdistuivat Englantiin, jota pidettiin yhtenä kisojen vahvimmista joukkueista. Englanti ei kuitenkaan ollut vielä koskaan todistanut tasoaan MM-turnauksessa. Englantilaiset olivat niin varmoja omasta erinomaisuudestaan, että yksi maan avainpelaajista, Stanley Matthews ei ollut vielä edes saapunut Brasiliaan. Englanti voittikin omassa avausottelussaan Chilen maalein 2-0. Seuraavassakaan ottelussa Yhdysvaltoja vastaan Matthews ei pelannut, sillä voittavaa joukkuetta ei katsottu aiheelliseksi muuttaa.^[7] Toisessa lohkon avausottelussa Yhdysvallat oli lähellä yllätystä Espanjaa vastaan. Yhdysvallat johti ottelua vielä 80. peliminuutilla, mutta Espanja käänsi ottelun itselleen viimeisellä kymmenminuuttisella ja voitti ottelun 3-1.^[7][8]

Yhdysvalloilla ei pitänyt olla mahdollisuuksia Englantia vastaan. Englanti hallitsikin ottelun kenttätapahtumia selvästi, mutta laukaukset suuntautuivat aina ohi maalin tai Yhdysvaltain maalivahti Frank Borghi torjui ne. Ottelun 38. minuutilla Yhdysvaltain Joe Gaetjens sai päänsä Walter Bahrin kaukolaukauksen eteen ja pallo upposi Englannin maaliin. Maali jäi ottelun ainoaksi ja Yhdysvallat onnistui yllättämään Englannin 1-0.^[7]

Koska ennakkoon Englannin pahin vastustaja lohkossa Espanja, voitti Chilen maalein 2-0, oli Englannin voitettava Espanja viimeisessä ottelussa kolmella maalilla. Englanti ei kuitenkaan onnistunut tekemään Espanjaakaan vastaan ainoatakaan maalia. Ottelun ainoan maalin viimeisteli Espanjan Telmo Zarra ja Espanja eteni 1-0 voitolla jatkolohkoon.^[7]

C-lohko

C-lohkossa pelasivat Italia, Ruotsi ja Paraguay. Lohkon neljäs joukkue olisi ollut kisoista luopunut Intia.^[8] Italia oli kokenut suuria menetyksiä Supergan lento-onnettomuuden myötä. Maan päävalmentaja Ferruccio Novolla oli vuosi aikaa rakentaa Brasilian kisoihin iskukykyinen joukkue. Kulkuvälineeksi valittiin lentokoneen sijasta laiva, mutta kaksiviikkoinen laivamatka ei ollut parasta mahdollista valmistautumista turnaukseen. Italia kohtasi avausottelussaan Ruotsin, joka oli kahden vuoden takainen olympiakultamitalisti. Tästä joukkueesta ruotsalaisilla oli kuitenkin mukanaan enää kolme pelaajaa. Ottelussa Italia siirtyi alussa johtoon, mutta Ruotsi vei ottelun lopulta nimiinsä maalein 3-2.^[9]

Lohkon kolmas joukkue Paraguay oli myös osoittanut vaarallisuutensa ennen kisoja ja voittanut ennen turnausta Uruguayn ja pelannut tasan Brasilian kanssa. Ruotsia vastaan Paraguay taisteli 2-2 tasapelin, mikä antoi sille mahdollisuuden päästä jatkolohkoon voittamalla Italia viimeisessä ottelussa kahdella maalilla, muutoin jatkoon menisi Ruotsi. Italia oli jo menettänyt mahdollisuutensa jatkoon, se vaihtoi viimeiseen otteluunsa seitsemän pelaajaa, ja kukisti Paraguayn maalein 2-0.^[9]

D-lohko

Turnauksen D-lohkossa pelasi vain kaksi joukkuetta Turkin ja Skotlannin luovuttua kisapaikastaan. Lohkossa pelattiin vain yksi ottelu Uruguayn ja Bolivian välillä. Uruguay pääsi neljäntenä joukkueena jatkolohkoon varsin helposti. Juan Schiaffino teki neljä maalia, kun Uruguay murskasi Bolivian maalein 8-0.^[9]

Loppusarja

Jatkolohkon ensimmäinen ottelu pelattiin Maracanãlla Ruotsin ja Brasilian välillä. Brasilia ei juuri jättänyt Ruotsille mahdollisuuksia, vaan voitti ottelun 7-1. Ottelu on jäänyt Ruotsissa klassikoiden joukkoon, ei niinkään itse ottelun vuoksi, vaan koska Ruotsin Radion selostaja Gunnar Göransson toisti jokaisen Brasilian maalin kohdalla oj oj. Tästä lähtien hänet tunnettiin Ruotsissa lempinimellä Oj-oj.^[10][11][12] Myös Espanjaa vastaan Brasilia oli ylivoimainen, voittaen ottelun lukemin 6-1. Brasilian päävastustaja loppusarjassa oli Uruguay. Uruguay voitti Ruotsin vain vaivoin 3-2 ja pelasi Espanjan kanssa tasan 2-2. Espanja oli tuossa ottelussa niskan päällä ja se johtikin ottelua pitkään, mutta Uruguay tasoitti ottelun 73.minuutilla. Ilman tuota osumaa, mestaruus olisi ratkennut Brasilialle jo ennen Uruguayn ja Brasilian välistä viimeistä ottelua.^[8][12] Turnauksen pronssimitalit ratkesivat Ruotsin ja Espanjan välisessä kohtaamisessa. Tuon ottelun voitti Ruotsi maalein 3-2.^[12]

Loppusarjan viimeistä ottelua Brasilian ja Uruguayn välille oli saapunut Maracanalle seuraamaan virallisten lukujen mukaan 173 850 katsojaa, mutta todellisuudessa paikalla oli yli 200 000 katsojaa.^[1] Ottelun ensimmäinen puoliaika päättyi maalittomana. Toisen puoliajan alussa Brasilia siirtyi Friaçan maalilla johtoon. Uruguayn tasoituksen teki Juan Alberto Schiaffino ottelun 66. minuutilla ja 79. minuutilla Alcides Ghiggia iski numeroiksi 2-1 Uruguayn hyväksi.^[1][8] Brasilia luhistui valtavan paineen alla ja Uruguayn johto piti loppuun asti, saavuttaen näin historiansa toisen maailmanmestaruuden. Uruguayn kapteeni Obdulio Varela vastaanotti FIFAn puheenjohtajalta Jules Rimetiltä tämän omaa nimeä kantaneen pokaalin. Juhlapuheet jäivät kuitenkin pitämättä, sillä Rimet, kuten moni muukin Brasiliassa, oli valmistautunut Brasilian mestaruuteen ja suunnitellut juhlapuheensa tämän mukaan.^[4] Maracanaçoksi nimetyn ottelun tapahtumat ovat muuttuneet legendaksi sekä Uruguayssa että Brasiliassa. Brasilialaisille ottelu oli katastrofi, joka painoi mieliä vuosikymmenien ajan. Uruguaylle taas kului Maracanaçon voiton jälkeen kuusikymmentä vuotta, ennen kuin maalla oli edes realistiset haaveet voittaa maailmanmestaruus.^[4]

Tulokset

Alkulohkot

A-lohko

Joukkue	O	V	T	H	TM	PM	ME	P
Brasilia	3	2	1	0	8	2	+6	5
Jugoslavia	3	2	0	1	7	3	+4	4
Sveitsi	3	1	1	1	4	6	-2	3
Meksiko	3	0	0	3	2	10	-8	0

24. kesäkuuta 1950	Brasilia	4 – 0	Meksiko	Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro
	Ademir  30', 79' Jair  65' Baltazar  71'	1-0 Pöytäkirja		Yleisömäärä: 81 649 Tuomari: George Reader (Englanti)

---

25. kesäkuuta 1950	Jugoslavia	3 – 0	Sveitsi	Estádio Independência, Belo Horizonte
	Mitić  59' Tomašević  70' Ognjanov  84'	0-0 Pöytäkirja		Yleisömäärä: 7 336 Tuomari: Giovanni Galeati (Italia)

---

28. kesäkuuta 1950	Brasilia	2 – 2	Sveitsi	Estádio do Pacaembu, São Paulo
	Alfredo  3' Baltazar  32'	2-1 Pöytäkirja	Fatton  17', 88'	Yleisömäärä: 42 032 Tuomari: Ramón Azón Romá (Espanja)

---

28. kesäkuuta 1950	Jugoslavia	4 – 1	Meksiko	Estádio dos Eucaliptos, Porto Alegre
	Bobek  20' Ž. Čajkovski  23', 51' Tomašević  81'	2-0 Pöytäkirja	Ortiz  89' (rp.)	Yleisömäärä: 11 078 Tuomari: Reginald Leafe (Englanti)

---

1. heinäkuuta 1950	Brasilia	2 – 0	Jugoslavia	Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro
	Ademir  4' Zizinho  69'	1-0 Pöytäkirja		Yleisömäärä: 142 429 Tuomari: Benjamin Griffiths (Wales)

---

2. heinäkuuta 1950	Sveitsi	2 – 1	Meksiko	Estádio dos Eucaliptos, Porto Alegre
	Bader  10' Antenen  44'	2-0 Pöytäkirja	Casarín  89'	Yleisömäärä: 3 580 Tuomari: Ivan Eklind (Ruotsi)

B-lohko

Joukkue	O	V	T	H	TM	PM	ME	P
Espanja	3	3	0	0	6	1	+5	6
Englanti	3	1	0	2	2	2	0	2
Chile	3	1	0	2	5	6	-1	2
Yhdysvallat	3	1	0	2	4	8	-4	2

25. kesäkuuta 1950	Englanti	2 – 0	Chile	Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro
	Mortensen  39' Mannion  51'	1-0 Pöytäkirja		Yleisömäärä: 29 703 Tuomari: Karel van der Meer (Alankomaat)

---

25. kesäkuuta 1950	Espanja	3 – 1	Yhdysvallat	Estádio Durival de Britto, Curitiba
	Igoa  81' Basora  83' Zarra  89'	0-1 Pöytäkirja	Pariani  17'	Yleisömäärä: 9 511 Tuomari: Mário Vianna (Brasilia)

---

29. kesäkuuta 1950	Espanja	2 – 0	Chile	Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro
	Basora  17' Zarra  30'	2-0 Pöytäkirja		Yleisömäärä: 19 790 Tuomari: Alberto Malcher (Brasilia)

---

29. kesäkuuta 1950	Yhdysvallat	1 – 0	Englanti	Estádio Independência, Belo Horizonte
	Gaetjens  38'	1-0 Pöytäkirja		Yleisömäärä: 10 151 Tuomari: Generoso Dattilo (Italia)

---

2. heinäkuuta 1950	Espanja	1 – 0	Englanti	Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro
	Zarra  48'	0-0 Pöytäkirja		Yleisömäärä: 74 762 Tuomari: Giovanni Galeati (Italia)

---

2. heinäkuuta 1950	Chile	5 – 2	Yhdysvallat	Estádio Ilha do Retiro, Recife
	Robledo  16' Cremaschi  32', 60' Prieto  54' Riera  82'	2-0 Pöytäkirja	Wallace  47' Maca  48' (rp.)	Yleisömäärä: 8 501 Tuomari: Mário Gardelli (Brasilia)

C-lohko

Joukkue	O	V	T	H	TM	PM	ME	P
Ruotsi	2	1	1	0	5	4	+1	3
Italia	2	1	0	1	4	3	+1	2
Paraguay	2	0	1	1	2	4	-2	1

25. kesäkuuta 1950	Ruotsi	3 – 2	Italia	Estádio do Pacaembu, São Paulo
	Jeppson  25', 68' Andersson  33'	2-1 Pöytäkirja	Carapellese  7' Muccinelli  75'	Yleisömäärä: 36 502 Tuomari: Jean Lutz (Sveitsi)

---

29. kesäkuuta 1950	Ruotsi	2 – 2	Paraguay	Estádio Durival Britto, Curitiba
	Sundqvist  17' Palmér  26'	2-1 Pöytäkirja	López  35' López Fretes  74'	Yleisömäärä: 7 903 Tuomari: George Mitchell (Skotlanti)

---

2. heinäkuuta 1950	Italia	2 – 0	Paraguay	Estádio do Pacaembu, São Paulo
	Carapellese  12' Pandolfini  62'	1-0 Pöytäkirja		Yleisömäärä: 25 811 Tuomari: Arthur Ellis (Englanti)

D-lohko

Joukkue	O	V	T	H	TM	PM	ME	P
Uruguay	1	1	0	0	8	0	+8	2
Bolivia	1	0	0	1	0	8	-8	0

2. heinäkuuta 1950	Uruguay	8 – 0	Bolivia	Estádio Independência, Belo Horizonte
	Míguez  14', 40', 51' Vidal  18' Schiaffino  23', 54' Pérez  83' Ghiggia  87'	3-0 Pöytäkirja		Yleisömäärä: 5 284 Tuomari: George Reader (Englanti)

Loppusarja

Joukkue	O	V	T	H	TM	PM	ME	P
Uruguay	3	2	1	0	7	5	+2	5
Brasilia	3	2	0	1	14	4	+10	4
Ruotsi	3	1	0	2	6	11	-5	2
Espanja	3	0	1	2	4	11	-7	1

9. heinäkuuta 1950	Brasilia	7 – 1	Ruotsi	Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro
	Ademir  17', 36', 52', 58' Chico  39', 88' Maneca  85'	3-0 Pöytäkirja	Andersson  67' (rp.)	Yleisömäärä: 138 886 Tuomari: Arthur Ellis (Englanti)

---

9. heinäkuuta 1950	Uruguay	2 – 2	Espanja	Estádio do Pacaembu, São Paulo
	Ghiggia  29' Varela  73'	1-0 Pöytäkirja	Basora  37', 39'	Yleisömäärä: 44 802 Tuomari: Benjamin Griffiths (Wales)

---

13. heinäkuuta 1950	Uruguay	3 – 2	Ruotsi	Estádio do Pacaembu, São Paulo
	Ghiggia  39' Míguez  77', 85'	1-2 Pöytäkirja	Palmér  5' Sundqvist  40'	Yleisömäärä: 7 987 Tuomari: Giovanni Galeati (Italia)

---

13. heinäkuuta 1950	Brasilia	6 – 1	Espanja	Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro
	Parra  15' (om.) Jair  21' Chico  31', 55' Ademir  57' Zizinho  67'	3-0 Pöytäkirja	Igoa  71'	Yleisömäärä: 152 772 Tuomari: Reginald Leafe (Englanti)

---

16. heinäkuuta 1950	Ruotsi	3 – 1	Espanja	Estádio do Pacaembu, São Paulo
	Sundqvist  15' Mellberg  33' Palmér  80'	2-0 Pöytäkirja	Telmo Zarra  82'	Yleisömäärä: 11 227 Tuomari: Karel van der Meer (Alankomaat)

---

16. heinäkuuta 1950	Uruguay	2 – 1	Brasilia	Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro
Pääartikkeli
	Schiaffino  66' Ghiggia  79'	0-0 Pöytäkirja	Friaça  47'	Yleisömäärä: 199 854 Tuomari: George Reader (Englanti)

Maalintekijät

Turnauksen paras maalintekijä oli kahdeksan maalia viimeistellyt Brasilian Ademir. Turnauksessa tehtiin yhteensä 88 maalia ja maalinteossa onnistui kaikkiaan 48 pelaajaa. Eniten maaleja teki Brasilia, joka onnistui maalinteossa 22 kertaa.^[8][13][14]

8 maalia

Ademir

5 maalia

Óscar Míguez

4 maalia

Chico Estanislau Basora

Telmo Zarra

Alcides Ghiggia

3 maalia

Karl-Erik Palmér

Stig Sundqvist

Juan Alberto Schiaffino

2 maalia

Baltazar Jair Zizinho Atilio Cremaschi

Riccardo Carapellese Silvestre Igoa Sune Andersson Hasse Jeppson

Jacques Fatton Željko Čajkovski Kosta Tomašević

1 maali

Alfredo Friaça Maneca Andrés Prieto George Robledo Fernando Riera Wilf Mannion Stan Mortensen Ermes Muccinelli

Egisto Pandolfini Horacio Casarín Héctor Ortiz Atilio López César López Fretes Bror Mellberg Charles Antenen René Bader Joe Gaetjens

Joe Maca Gino Pariani Frank Wallace Julio Pérez Obdulio Varela Ernesto Vidal Rajko Mitić Stjepan Bobek Tihomir Ognjanov

1 oma maali José Parra (Brasiliaa vastaan)

Lähteet

• Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2014  . ISBN 978-952-300-049-0.

Viitteet

n k m Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1930 1934 1938 1950 1954 1958 1962 1966 1970 1974 1978 1982 1986 1990 1994 1998 2002 2006 2010 2014 2018 2022 2026 2030 2034