Ilmusjärvi

Ilmusjärvi
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Kanta-Häme
Kunnat	Janakkala
Koordinaatit	60°51′22″N, 24°40′19″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Hiidenjoen alue (35.81)
Laskujoki	Välijoki [1]
Järvinumero	35.811.1.008
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	79,4 m
Rantaviiva	1,08124 km [2]
Pinta-ala	7,37646 ha
Tilavuus	0,00016354 km³ [2]
Keskisyvyys	2,22 m [2]
Suurin syvyys	3,77 m [2]
Ilmusjärvi
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Ilmusjärvi ^[2][1] on Kanta-Hämeessä Janakkalassa Leppäkosken kylän lähellä sijaitseva järvi.^[2][1]

Järven pinta-ala on 7,4 hehtaaria ja se on 350 metriä pitkä ja 250 metriä leveä. Sen rantaviivan pituus on 1,1 kilometriä ja lammen rannat muodostuvat etelässä Röyhynsuosta ja pohjoisessa Asikonsuosta. Järven vedenpinnan korkeus on 79,4 metriä mpy, mikä on sama kuin Kernaalanjärvessä ja Vanajavedessä. Järven tilavuudeksi on luotaamalla saatu 164 tuhatta kuutiometriä. Sen keskisyvyys on 2,2 metriä ja suurin syvyys on 3,8 metriä. Syvin kohta sijaitsee keskellä lampea.^[2][1][3]

Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella Hiidenjoen alueeseen. Se jaetaan vielä Hiidenjoen suualueeseen, johon järvi kuuluu. Lampi on aina ollut läpivirtausjärvi, mutta vasta vedenpinnan pienoinen lasku eriytti Puujoen kulkemaan pohjoista reittiä ohitse. Suolta tulevien ojien nykymerkitys lammen vesitaloudelle on merkityksetön, sillä yhteydet turvetuotantoalueelle ovat poikki.^[2][1]

Asikonmeri on Puujoesta tai Välijoesta irti kuroutunut lampi ja Ilmusjärvelle on käymässä samalla tavalla, koska järven ja joen uomat ovat jo eriytyneet toisistaan, vaikka vesiyhteys niiden välillä on edelleen olemassa.^[4]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa Ilmusjärvi on kuin leveän joen laajentuma. Kartta on piirretty ennen kuin Pyhäjärven ja Vanajaveden vedennan alenemiset oli toteutettu. Järvenlaskussa lammen pohjasta on alkanut pilkistämään pohja näkyviin ja joki on ottanut uomakseen vedestä nousseen saaren pohjoissivun.^[5]

Ilmusjärvi oli vielä 1962 peruskartassa yhtenäinen lampi, jonka keskellä sijaitsi matala ruohikkoalue. Kun seuraavassa kartassa vedenpinta oli laentunut, nousi ruohikkoalueen pohja vedenpintaan ja se tulkittiin kartassa suosaareksi. Lampi pieneni näin kovasti ja joen uoma alkoi kiertää saaren pohjoispäässä. Röyhynsuo, jossa lampi sijaitsi, oli 1962 ojittamatonta kosteikkoa. Seuraavassa kartassa se oli ojitettu valtaojilla ja kaakkoispäästään kuivatusojilla tiheästi. Nykyään sama ojitettu alue on turvetuotantoaluetta.^[6][7][8][9]