Hergé-museo
| Hergé-museo | |
|---|---|
 | |
 Kävelysilta museota lähestyessä. | |
| Tyyppi | Museo |
| Sijainti | Louvain-la-Neuve, Belgia |
| Perustettu | 2009 |
| Johtaja | Laurent de Froberville |
| Kotisivut | Museeherge.com |
| Koordinaatit | |
 Hergé-museo | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]  | |
| Infobox OK | |
Hergé-museo (ransk. Musée Hergé) on ennen kaikkea Tintistä tunnettua sarjakuvapiirtäjä Hergétä kunnioittamaan perustettu museo, joka sijaitsee Louvain-la-Neuvessa Belgiassa. Museo avattiin 2. kesäkuuta 2009. Rakennuksen on suunnitellut ranskalainen Pritzker-palkittu arkkitehti Christian de Portzamparc. Museonjohtaja on Laurent de Froberville.
Museon idea syntyi jo Hergén elinaikana. Kolme vuotta hänen kuolemansa jälkeen Stiftung Hergé (nyk. Studios Hergé) ryhtyi viemään suunnitelmaa eteenpäin. Ensin museon kotipaikaksi suunniteltiin Brysseliä. Vuosien keskustelun jälkeen sijaintipaikaksi ilmoitettiin kuitenkin yliopistokaupunki Louvain-la-Neuve, ja Hergén leski Fanny Rodwell antoi hankkeeseen 17 miljoonaa euroa.[1]
Rakennus
Museorakennuksen suunnitteli ranskalainen Pritzker-palkittu arkkitehti Christian de Portzamparc. Hän suunnitteli luonnon keskelle sokkeloisen valoisan rakennuksen, jossa on viistoja seiniä. Lasista ja betonista rakennettuun valkoisen rakennuksen ovelle johtaa pitkä puinen kävelysilta. Kokonaisuus muodostuu neljästä yksiköstä, joita yhdistävät toisiinsa sillat ja lasiset käytävät. Tiloissa on kahdeksan näyttelyhuonetta.
Näyttely
Näyttelyn on suunnitellut alankomaalainen taiteilija Joost Swarte. Näyttely alkaa kolmannesta kerroksesta, jossa ovat ensimmäiset neljä näyttelysalia, ja siirtyy sen jälkeen toiseen kerrokseen, jossa ovat muut salit. Näyttelyn pinta-ala on 2 000 m².
Kritiikkiä
Saksalainen lehdistö (Die Welt ja Frankfurter Allgemeine Zeitung) toi museon avaamisen yhteydessä esille sieltä täysin puuttuvan kritiikin Hergén rasismista ja natsisympatioista.[2][3] Avajaisten yhteydessä syntyi myös skandaali siitä, ettei valokuvaajien sallittu kuvata tilaisuudessa. Kiellon syynä olivat näyttelytilojen runsaat alkuperäiskuvat, joita ei haluttu kuvattavan.
Lähteet
Hergé – Tintin seikkailut
| Sarjakuva-albumit | Tintti Neuvostojen maassa (1930) • Tintti Afrikassa (1931) • Tintti Amerikassa (1932) • Faaraon sikarit (1934) • Sininen lootus (1936) • Särkynyt korva (1937) • Mustan saaren salaisuus (1938) • Kuningas Ottokarin valtikka (1939) • Kultasaksinen rapu (1941) • Salaperäinen tähti (1942) • Yksisarvisen salaisuus (1943) • Rakham Punaisen aarre (1944) • Seitsemän kristallipalloa (1948) • Auringon temppeli (1949) • Mustan kullan maa (1950) • Päämääränä kuu (1953) • Tintti kuun kamaralla (1954) • Tuhatkaunon tapaus (1956) • Seikkailu Punaisella merellä (1958) • Tintti Tiibetissä (1960) • Castafioren korut (1963) • Lento 714 (1968) • Tintti ja Picarot (1976) • Tintti ja aakkostaide (1986) |
|---|---|
| Hahmot | Tintti • Kapteeni Haddock • Milou • Professori Tuhatkauno • Dupont ja Dupond • Bianca Castafiore • Muut hahmot |
| Tapahtumapaikat | Borduria • Khemed • Moulinsartin linna • San Theodoros • Syldavia |
| Elokuvat | Kultasaksinen rapu (1947) • Tintti ja merirosvon aarre (1961) • Tintti ja siniset appelsiinit (1964) • Auringon temppeli (1969) • Tintti Haijärvellä (1972) • Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (2011) |
| Animaatiosarjat | Les aventures de Tintin d'après Hergé (1958–62) • Tintin seikkailut (1991–92) |
| Videopelit | Tintin on the Moon (1989) • Tintin in Tibet (1996) • Prisoners of the Sun (1997) • Tintin: Destination Adventure (2001) |
| Yhteistyökumppanit | Norbert Wallez • Bob de Moor • Edgar Pierre Jacobs • Jacques Martin • Greg • Roger Leloup • Josette Baujot • Jacques Van Melkebeke • Fanny Rodwell • Philippe Goddin • Michael Farr • Benoît Peeters • Numa Sadoul • Jean-Pierre Talbot • Yves Rodier |
| Muuta | Borduuri • Casterman • Hergé-museo • Le journal de Tintin • Le Petit Vingtième • Ligne claire • Studios Hergé • Syldaavi • Tintin et le Thermozéro • Quick & Flupke • Veikko, Tette ja Jykke |
