Gérard Depardieu

Gérard Depardieu
Gérard Depardieu Cannesin elokuvajuhlilla 2010.
Henkilötiedot
Koko nimi	Gérard Xavier Marcel Depardieu
Syntynyt	27. joulukuuta 1948 (ikä 75) Châteauroux, Indre, Ranska
Kansalaisuus	ranskalainen (–2012) venäläinen (2013–) arabiemiirikuntalainen
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Élisabeth Depardieu (1971–1996)
Näyttelijä
Aktiivisena	1971–
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Gérard Xavier Marcel Depardieu  kuuntele ääntämys ^(ohje) (s. 27. joulukuuta 1948) on ranskalainen näyttelijä. Tammikuussa 2013 Depardieu vaihtoi kansalaisuutensa venäläiseksi protestina Ranskan verotukselle.^[1]

Hänen näyttelijänuransa alkoi 1970-luvulla, ja 1980-luvun alkuun mennessä hän oli jo Ranskan tunnetuimpia näyttelijöitä. Depardieu sai paljon huomiota näytellessään Fanny Ardantin kanssa François Truffaut’n elokuvassa Kohtalokas nainen (La Femme d’à côté, 1981) ja voitti ensimmäisen César-palkintonsa pääosastaan elokuvassa Viimeinen metro (Le Dernier métro) samana vuonna. Hänen tunnetuin englanninkielinen elokuvansa on Peter Weirin ohjaama Green Card (1990), jonka toista pääosaa esitti Andie MacDowell.

Laaja-alainen Depardieu on Ranskan johtavia luonnenäyttelijöitä – ja myös parhaiten palkattuja. Näyttelemisen ohella hän on myös ohjannut ja tuottanut elokuvia.

Yksityiselämä

Depardieu syntyi viisilapsisen perheen keskimmäisenä Châteauroux’n kaupungissa, Indren departementissa. Hän löysi tiensä teatteriin sattumalta, mutta siitä tuli heti hänen intohimonsa.

Gérard Depardieun ensimmäinen vaimo oli Élisabeth Depardieu, jonka kanssa hän sai kaksi lasta, Guillaumen ja Julien. Pari erosi vuonna 1996 oltuaan naimisissa 25 vuotta. Avioliittonsa jälkeen Depardieulla oli suhde näyttelijätär Carole Bouquet’n kanssa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Hänen poikansa Guillaume kuoli Romaniassa saamaansa keuhkokuumeeseen 13. lokakuuta 2008.

Kansalaisuus

Gérard Depardieu on asunut 7. joulukuuta 2012 lähtien Estaimpuisin kaupungissa, Belgiassa verotuksellisten syiden takia.^[2] Depardieu asetti Pariisin-talonsa myyntiin. Vuonna 1820 valmistuneesta pikkupalatsista pyydettiin Le Parisien -lehden tietojen mukaan 50 miljoonaa euroa. Hän ilmoitti vuoden 2012 lopulla muuttavansa Belgiaan protestoidakseen sosialistihallituksen yli miljoona euroa ansaitsevien veronkiristystä.^[3]

Vuoden 2013 alussa ilmoitettiin, että Venäjä myönsi Depardieulle Venäjän kansalaisuuden. Depardieu luopui joulukuussa 2012 Ranskan kansalaisuudesta protestina rikkailta perittävää 75 % veroa vastaan.^[4][5] Depardieu otti passin vastaan vuodenvaihteen jälkeen tammikuun alussa ja näin hänestä tuli Venäjän kansalainen.^[6] Depardieu ilmoitti vuonna 2013 tavoittelevansa myös Algerian kansalaisuutta.^[7]

Vuonna 2022 hän ilmoitti, että on hankkinut myös Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kansalaisuuden, muttei täsmentänyt, missä vaiheessa hän sen on saanut.^[8]

Filmografiaa

• Teräsvaari (Le Viager, 1971)
• Mafian kostaja / Pahan ilman lintu (La Scoumoune, 1972)
• Rikoskierre (Deux hommes dans la ville, 1972)
• Rakkaani ryöstää pankkeja (Pas si méchant que ça, 1974)
• Riipukset (Les Valseuses, 1974)
• Stavisky – ihana lurjus (Stavisky, 1974)
• Ystäväpiiri (Vincent, François, Paul... et les autres, 1974)
• Rakastan, en rakasta (Je t'aime moi non plus, 1976)
• Viimeinen nainen (La dernière femme, 1976)
• 1900 (1900, 1976)
• Sittenkin rakastan sinua (Dites-lui que je l'aime, 1977)
• Alaston serkku (Ciao maschio, 1978)
• Stop – mutka matkassa (L'Ingorgo – Una storia impossibile, 1979)
• Kylmät alkupalat (Buffet froid, 1979)
• Amerikan setä (Mon oncle d'Amérique, 1980)
• Loulou – rakastettuni (Loulou, 1980)
• Viimeinen metro (Le Dernier métro, 1980)
• Raaka peli ratkaisee / Valitse aseesi (Le Choix des armes, 1981)
• Kohtalokas nainen (La Femme d'à côté, 1981)
• Kovan onnen kaksikko (La Chèvre, 1981)
• Kosto Marseillessa (Le Grand frère, 1982)
• Danton (Danton, 1982)
• Kuutamo katuojassa (La Lune dans le caniveau, 1983)
• Le tartuffe (Le tartuffe, 1984)
• Police (Police, 1985)
• Nainen tai kaksi (Une femme ou deux, 1985)
• Iltapuku (Tenue de Soirée, 1986)
• Jean de Florette / Katkeruuden lähde (Jean de Florette, 1986)
• Kovan onnen pakomatka (Les Fugitifs, 1986)
• Paholaisen auringon alla (Sous les soleil de Satan, 1987)
• Camille Claudel (Camille Claudel, 1988)
• Liian kaunis sinulle! (Trop belle pour toi, 1989)
• Tahdon kotiin (I Want to Go Home, 1989)
• Cyrano de Bergerac (Cyrano de Bergerac, 1990)
• Uranus (Uranus, 1990)
• Green Card (Green Card, 1990)
• Kiitos elämä (Merci la vie, 1991)
• Isäni, sankarini (Mon père, ce héros, 1991)
• Kaikki elämän aamut (Tous les matins du monde, 1991)
• 1492 – paratiisin valloitus (1492: Conquest of Paradise, 1992)
• Germinal (Germinal, 1993)
• Isän tyttö (My Father the Hero, 1994)
• Eversti Chabert (Le Colonel Chabert, 1994)
• Pahan pyöveli (La Machine, 1994)
• Elisa (Élisa, 1995)
• Suojelusenkelit (Les anges gardiens, 1995)
• Kuin taivaan tähdet (Unhook the Stars, 1996)
• Hamlet (Hamlet, 1996)
• Rautanaamio (The Man in the Iron Mask, 1998)
• Monte Criston kreivi (Le Comte de Monte Cristo, 1998) – mini-tv-sarja
• Asterix ja Obelix vastaan Caesar (Astérix et Obélix contre César, 1999)
• Silta (Un pont entre deux rives, 1999)
• Balzac – intohimojen elämä (Balzac, 1999)
• Vatel (Vatel, 2000)
• Kurjat (Les Misérables, 2000) – mini-tv-sarja
• 102 dalmatialaista (102 Dalmatians, 2000)
• Kaappi (Le Placard, 2001)
• CQ (CQ, 2001)
• Vidocq ja neitsytmurhat (Vidocq, 2001)
• Vihollinen naapurissa (Concorrenza sleale, 2001)
• Asterix ja Obelix: Tehtävä Kleopatra (Astérix & Obélix: Mission Cléopâtre, 2002)
• Dina (I Am Dina, 2002)
• City of Ghosts (City of Ghosts, 2002)
• Crime Spree (Crime Spree, 2003)
• Turpa kiinni! (Tais-toi!, 2003)
• Vallan piiri (36 Quai Des Orfévres, 2004)
• Renttu ja ruusut (Boudu, 2005)
• Last Holiday (Last Holiday, 2006)
• Pariisi, rakkaudella (Paris, je t'aime, 2006)
• Pariisin varpunen – Edith Piaf (La Môme, 2007)
• Asterix olympialaisissa (Astérix aux Jeux Olympiques, 2008)
• Babylon A.D. (Babylon A.D., 2008)
• Diamant 13 (Diamant 13, 2009)
• Päiväni Margueritten kanssa (La Tête en Friche, 2010)
• Potiche – aivovaimo (Potiche, 2010)
• Un baiser papillon (Un baiser papillon, 2011)
• Rasputin (elokuva) (Raspoutine, 2011)
• Asterix ja Obelix Britanniassa (2012)
• Piin elämä (2012)
• Marseille (2016)

Palkinnot

Depardieu on nimitetty ennätykselliset 14 kertaa parhaan miespääosan César-ehdokkaaksi ja hän on voittanut sen kahdesti: vuonna 1980 roolistaan elokuvassa Le Dernier Métro ja 1990 roolistaan Cyrano de Bergeracissa. Hän sai roolistaan Cyrano de Bergeracissa myös parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden. Hän on voittanut myös seuraavat palkinnot:

• 1985: Paras miespääosa: Venetsian elokuvajuhlilla roolista elokuvassa Police
• 1988: Paras miespääosa: Cannesin elokuvajuhlilla roolista elokuvssa Camille Claudel
• 1990: Paras miespääosa: Golden Globe -palkinto roolista elokuvassa Green Card
• 1997: Kultainen leijona -kunniapalkinto Venetsian elokuvajuhlilla

Depardieulle on myönnetty seuraavat kunniamerkit:

• Kunnialegioona (Ranska, 1996)^[9]
• Ordre National du Mérite (Ranska, 1985)^[10]
• Ordre national du Québec (Quebec, Kanada, 2002)^[11]

Tšetšenian johtaja Ramzan Kadyrov teki Depardieusta Tšetšenian kunniakansalaisen helmikuussa 2013 ja antoi tälle asunnon Groznyissa.^[12]

Teokset

• Lettre Volées. J.-C. Lattès, 1988.

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gérard Depardieu.

• Gérard Depardieu Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Belgia Yhdysvallat Latvia Tšekki Australia Kreikka Korea Alankomaat Puola Portugali Tieteilijät CiNii Taiteenala MusicBrainz Henkilöt Deutsche Synchronkartei Deutsche Biographie Trove Elonet Yle Muut Encyclopedia of Modern Ukraine SNAC IdRef