Ranskan kansalaisuus

Ranskan kansalaisuus on laillinen suhde yksittäisen ihmisen ja Ranskan tasavallan kanssa. Kansalaisuus myönnetään usein ius sanguinis -periaatteella. Historiallisesti Ranskan kansalaisuus on perustunut ius soli -periaatteeseen, joskin ulkomaan kansalaisen Ranskassa syntynyt lapsi saa kansalaisuuden vasta aikuistuttuaan.^[1]

Kansalaisuuden saaminen syntymällä

Syntyperäisiä ranskalaisia ovat sellaiset henkilöt, joiden vähintään toinen vanhemmista on Ranskan kansalainen. Tämä on kyettävä todistamaan ennen lapsen 18. syntymäpäivää. Yli 18-vuotiaiden kohdalla kansalaisuuden voi saada syntyperän perusteella ainoastaan äidin puolelta, mikäli tämä on todistettavissa. Kaikissa tapauksissa vanhemman tulee olla Ranskan kansalainen viimeistään lapsen syntymäpäivänä.^[2]

Kansalaisuuden saaminen 18-vuotiaana

Ranskassa syntynyt ulkomaalainen voi saada Ranskan kansalaisuuden automaattisesti 18-vuotiaana; jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:^[3]

• Hän syntyi Ranskassa;
• Hän asuu Ranskassa 18. syntymäpäivänään; ja
• Hänen ensisijainen asuinpaikka on ollut Ranskassa yhteensä (mutta ei välttämättä yhtäjaksoisesti) vähintään 5 vuotta 11-vuotiaasta lähtien.

Ranskassa ulkomaalaisille vanhemmille syntynyt lapsi voi kuitenkin luopua Ranskan kansalaisuudesta.^[4]

Kansalaisuuden saaminen hakemuksella

Kansalaisuuden voi saada hakemuksella, mikäli hakija täyttää seuraavat ehdot:^[5]

• Hän on vähintään 18-vuotias
• Hänellä on pysyvä oleskelulupa (toisten EU-maiden kansalaisilta tätä ei vaadita)
• Hän on asunut laillisesti maassa yhtäjaksoisesti vähintään 5 vuotta.
• Hän on osoittanut integroituneensa ranskalaiseen yhteiskuntaan
• Hän pystyy elättämään itsensä
• Nuhteettomuusvaatimus: ei yli 6 kuukauden mittaisia vankeustuomioita Ranskassa tai minkäänlaisia rikoksia Ranskan valtiota vastaan

Hakijoilta edellytetään myös tyydyttävää suullista ja kirjallista ranskan kielen taitoa, jollaiseksi on määritelty B1 eurooppalaisella viitekehyksellä. Kielitaitovaatimukseen voi hakea vapautusta, mikäli hakijalla on koulutodistus jostakin ranskankielisestä maasta.^[6]

Viiden vuoden asumisaikaa voidaan lyhentää kahteen vuoteen seuraavissa tapauksissa:^[5]

• Hakija on opiskellut vähintään 2 vuotta ranskalaisessa korkeakoulussa ja saanut sieltä tutkinnon
• Hakijalla on jokin erityislaatuinen ja hyödynnettävissä oleva taito
• Hakija on ansioitunut erityisen hyvin tieteen, urheilun, talouden tai kansalaisaktiivuuden saralla, minkä katsotaan osoittaneen poikkeuksellisen hyvä integroituminen ranskalaiseen yhteiskuntaan

Ranskan kansalaisen kanssa naimisissa oleva ulkomaalainen voi saada kansalaisuuden, mikäli avioliitto on kestänyt yli 4 vuotta ja pari on asunut tuon ajan Ranskassa yhtäjaksoisesti. Mikäli avioliitto on solmittu ulkomailla, siitä on täytynyt tehdä ilmoitus Ranskan väestötietojärjestelmään. Lisäksi ulkomaalaisen osapuolen on osoitettava tyydyttävä ranskan kielen taito.^[7]

Ranskan muukalaislegioonassa palvelleet henkilöt voivat hakea kansalaisuutta kolmen vuoden palveluksen jälkeen. Aluksi myönnetään pysyvä oleskelulupa ja kansalaisuus jahka hakija on osoittanut halukkuutensa integroitua ranskalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi hakijan palvelushistorian täytyy olla hyvä.^[8] Lisäksi sellaiset ulkomaalaiset muukalaislegioonan sotilaat, jotka haavoittuvat taistelussa taistellessaan Ranskan puolesta, saavat hakea kansalaisuutta välittömästi. Tämä periaate tunnetaan nimellä ”ranskalainen vuodatetun veren kautta” (ransk. Français par le sang versé).^[9]

Kaksoiskansalaisuus

Ranska sallii kaksoiskansalaisuuden.^[10] Ranskan kansalaiset ovat automaattisesti myös Euroopan unionin kansalaisia.^[11]

Lähteet