Euroopan Grand Prix 1997

Euroopan Grand Prix 1997
17. osakilpailu 17 osakilpailusta kaudella 1997.
Päivämäärä	26. lokakuuta 1997
Sijainti	Circuito Permanente de Jerez, Jerez de la Frontera, Espanja
Ratatyyppi	moottorirata
Radan pituus	4,428 km
Kilpailun pituus	69 kierrosta, 305,532 km
Sää	aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja	Jacques Villeneuve (Williams-Renault)
Paaluaika	1.21,072
Palkintokoroke
Voittaja	Mika Häkkinen (McLaren-Mercedes)
Toinen	David Coulthard (McLaren-Mercedes)
Kolmas	Jacques Villeneuve (Williams-Renault)
Nopein kierros
Kuljettaja	Heinz-Harald Frentzen (Williams-Renault)
Kierrosaika	1.23,135 (kierroksella 30)
Infobox OK

Euroopan Grand Prix 1997 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 26. lokakuuta 1997 Jerezissä. Kilpailun voitti Mika Häkkinen, jolle voitto oli uran ensimmäinen. Edellisestä suomalaiskuljettajan voitosta (Keke Rosberg, Australian Grand Prix 1985) oli ehtinyt kulua melkein 12 vuotta. Jacques Villeneuve, josta tuli maailmanmestari, päästi Häkkisen ja David Coulthardin viimeisellä kierroksella ohitseen.

Tilanne ennen kilpailua

Ennen kilpailua kaksi kuljettajaa taistelivat vielä maailmanmestaruudesta; Michael Schumacher 78 pisteellä ja Jacques Villeneuve 77 pisteellä. Villeneuvella oli kaksi voittoa enemmän kuin Schumacherilla, joten tasatilanteessa Villeneuve olisi mestari. Kolmantena MM-sarjassa oli Heinz-Harald Frentzen 41 pisteellä ja neljäntenä Jean Alesi kuusi pistettä Frentzenin takana. Villeneuven olisi sijoituttava kuudenneksi tai paremmaksi ja Schumacherin edelle tullakseen mestariksi. Jos taas Schumacher sijoittuisi Villeneuven edelle tai Villeneuve jäisi ilman pisteitä, olisi Schumacher mestari.

Valmistajien mestaruus oli ratkennut jo edellisessä kilpailussa Japanin Grand Prix'ssa Williamsin hyväksi, joten taistelu siitä oli jo ohi.

Aika-ajot

Lauantaina 25. lokakuuta ajetuissa aika-ajoissa peräti kolme kuljettajaa ajoivat sekunnin tuhannesosalleen saman ajan. Ensin Villeneuve ajoi ajan 1.21,072.^[1] Neljätoista minuuttia myöhemmin Michael Schumacher ajoi saman ajan, ja kun aika-ajoja oli yhdeksän minuuttia jäljellä, myös Frentzen ajoi saman ajan. Lähtöjärjestys määräytyi sen perusteella, missä järjestyksessä he olivat aikansa ajaneet, eli paalulta lähti Villeneuve, toisena Schumacher ja kolmantena Frentzen.^[2]

Kilpailu

Sekä Schumacher että Frentzen saivat paremman lähdön kuin paalulta startannut Villeneuve, ja he ohittivat hänet. Schumacher johti ensimmäiseen mutkaan tultaessa Frentzenin ollessa toisena ja Villeneuven kolmantena. Frentzen päästi Villeneuven ohitsensa kierroksella kahdeksan. Schumacher teki ensimmäisen varikkopysähdyksensä kierroksella 22 ja Villeneuve sitä seuraavalla. Ensimmäisten varikkokäyntien aikana kärkikaksikon sijoitukset pysyivät ennallaan, mutta Frentzen putosi molempien McLarenien taakse viidenneksi. Toisten varikkopysähdysten jälkeen sijoitukset pysyivät ennallaan, mutta Villeneuve oli lähempänä Schumacheria ja saavutti häntä.

Kierroksella 48 Villeneuve yritti ohittaa Schumacheria Dry Sac -mutkassa. Villeneuve oli sisälinjalla, mutta Schumacher ajoi häntä kylkeen aiheuttaen kolarin.^[1] Schumacherin oikea eturengas osui Villeneuven auton sivuponttooniin ja Schumacher joutui keskeyttämään ajauduttuaan hiekalle. Villeneuve sanoi kilpailun jälkeen auton tuntuneen hiukan kummalliselta ja että isku oli kova. Villeneuve pystyi jatkamaan, mutta oli takanaan ajavia hitaampi. Kilpailua oli jäljellä enää 20 kierrosta. Hitaamman vauhdin takia viimeisellä kierroksella Mika Häkkinen ja David Coulthard ohittivat hänet. Mika Häkkinen ajoi uransa ensimmäiseen voittoon, ja Villeneuve varmisti kolmannella sijallaan itselleen maailmanmestaruuden. Gerhard Berger tuli uransa viimeisessä kilpailussa maaliin neljäntentä häviten Villeneuvelle vain 0,119 sekunnilla.

Kilpailun jälkeen tuomaristo rankaisi tahallaan kolaroinutta Schumacheria mitätöimällä kaikki tämän kauden aikana ansaitsemansa pisteet.^[1] Mikäli Villeneuve olisi kolarin seurauksena keskeyttänyt eikä Schumacher olisi saanut pisterangaistuksia, olisi Schumacher voittanut mestaruuden.^[3]

Tulokset

^[4]

Sija	Nro	Kuljettaja	Talli	Kierrokset	Aika/keskeytys	Lähtöruutu	Pisteet
1	9	Mika Häkkinen	McLaren-Mercedes	69	1:38.57,771	5	10
2	10	David Coulthard	McLaren-Mercedes	69	+1,654	6	6
3	3	Jacques Villeneuve	Williams-Renault	69	+1,803	1	4
4	8	Gerhard Berger	Benetton-Renault	69	+1,919	8	3
5	6	Eddie Irvine	Ferrari	69	+3,789	7	2
6	4	Heinz-Harald Frentzen	Williams-Renault	69	+4,537	3	1
7	14	Olivier Panis	Prost-Mugen-Honda	69	+1.07,145	9
8	16	Johnny Herbert	Sauber-Petronas	69	+1.12,961	14
9	23	Jan Magnussen	Stewart-Ford	69	+1.17,487	11
10	15	Shinji Nakano	Prost-Mugen-Honda	69	+1.18,215	15
11	12	Giancarlo Fisichella	Jordan-Peugeot	68	+1 krs.	17
12	19	Mika Salo	Tyrrell-Ford	68	+1 krs.	21
13	7	Jean Alesi	Benetton-Renault	68	+1 krs.	10
14	17	Norberto Fontana	Sauber-Petronas	68	+1 krs.	18
15	21	Tarso Marques	Minardi-Hart	68	+1 krs.	20
16	18	Jos Verstappen	Tyrrell-Ford	68	+1 krs.	22
17	20	Ukyo Katayama	Minardi-Hart	68	+1 krs.	19
Kesk.	5	Michael Schumacher	Ferrari	47	Kolari (Villeneuve)[1]	2
Kesk.	1	Damon Hill	Arrows-Yamaha	47	Vaihdelaatikko	4
Kesk.	11	Ralf Schumacher	Jordan-Peugeot	44	Vesivuoto	16
Kesk.	22	Rubens Barrichello	Stewart-Ford	30	Vaihdelaatikko	12
Kesk.	2	Pedro Diniz	Arrows-Yamaha	11	Ulosajo	13

Muuta

• Ukyō Katayaman viimeinen kilpailu^[5]

Lähteet

Formula 1 -luokan Euroopan Grand Prix’t

1950-luku	1950	1951	1952	1953	1954	1955	1956	1957	1958	1959
1960-luku	1960	1961	1962	1963	1964	1965	1966	1967	1968	1969
1970-luku	1970	1971	1972	1973	1974	1975	1976	1977	1978	1979
1980-luku	1980	1981	1982	1983	1984	1985	1986	1987	1988	1989
1990-luku	1990	1991	1992	1993	1994	1995	1996	1997	1998	1999
2000-luku	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009
2010-luku	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019
Radat	Brands Hatch (1983, 1985) Nürburgring (1984, 1995–1996, 1999–2007) Donington Park (1993) Circuito Permanente de Jerez (1994, 1997) Valencian katurata (2008–2012) Bakun katurata (2016)